Toukokuu 2009 lokikirja
 
1.5                 San Remo, aurinkoista
 
Vietimme aurinkoisen Vappupäivän kävellen San Remon katuja ja kujia. Täälläkin vietetään kuulemma Vappua mutta ei niinkään aattona vaan Vappupäivän iltana. Juhla ei kuitenkaan näkynyt ihmeemmin katukuvassa. Kaupat olivat normaalisti auki ja liikkeellä oli paljon väkeä. Nautimme rantakahvilassa aitoa italialaista pizzaa. Hyvää oli, ohut rapeahko pohja mutta päällisiä ehkä niukemmin mitä suomalaisessa versiossa on totuttu. Satamassa oli paljon todella suuria moottoriveneitä. Näimme mm Jorma Lillbackan yli 100 jalkaisen veneen ja juttelimme veneessä olevien parin suomalaisen huoltomiehen kanssa. Kävellessämme laiturissamme tuntui kuin olisimme moottorivenenäyttelyssä, veneiden keskikoko oli noin 70-80 jalkaa ja niitä oli useita kymmeniä. Suurimmassa osassa oli englannin lippu perässä, loput italialaisia. Vain osassa oli asukkaita, muut ilmeisesti talvisäilytyksessä. Tarinammekin oli tällaisten välissä ja näytti niin pieneltä, mutta meidän mielestä tietysti kodikkaalta.
 
2.5                 San Remo – Alassio, 11.00-15.00, 25 M, loki 8141, SW 2-5 aurinkoista ja hellettä
 
Arjan, Ismon ja Tommin veneloma oli päättymässä ja aamukahvien jälkeen saatoimme heidät kotimatkalle. He menisivät ensin junalla Nizzaan ja sieltä illalla lennolla kotiin. Mukava yhteinen purjehdusviikko oli takana ja olimme ennättäneet nähdä ja kokea yhdessä Ranskaa, Monacoa ja Italiaa. Lähdimme jatkamaan kaksistaan matkaa auringonpaisteessa ja lämpimässä säässä. Seuraavaksi satamaksi valitsimme Alassion. VHF kutsuumme satama ei taaskaan vastannut ja rantauduimme vapaaseen paikkaan kysyttyämme neuvoa sveitsiläispariskunnalta jotka istuivat veneessään. Satamakonttorissa selvisi että voimme jäädä paikallemme. Satama sijaitsi korkean pystysuoran kalliorinteen juurella ja kalliossa luki kaupungin nimi suurilla valastuilla kirjaimilla.
Satama oli keskikokoinen (noin 400 venepaikkaa) ja lähes kaikki veneet näyttivät olevan paikallisia. Kevään purjehduksen aikana olemme nähneet muuallakin vain vähän ulkomaalaisia matkapurjehtijoita.
 
3.5                                  Alassio, aurinkoista
 
Kaupunki sijaitsi noin kilometrin päässä satamasta. Oli aurinkoinen viikonloppu ja rannalla oli paljon väkeä. Alassio on viehättävä pieni turistikohde vanhoine siistine rakennuksineen. Se on lisäksi kuuluisa muuristaan (matala kiviaita), jossa on kuuluisien vierailijoiden nimikirjoituksia keramiikkalaatoilla, satamakirjan mukaan mm Sophia Lorenin, Winston Churchillin, Frank Sinatran ja Ernest Hemingwayn. Kävimme ihailemassa muuria jossa tosiaan oli satoja nimikirjoituslaattoja mutta emme nopealla silmäyksellä löytäneet edellä mainittuja kuuluisuuksia joukosta.  Veneellä teimme huoltotöitä mm veneen kannenpesun ja pesimme useita koneellisia pyykkiä. Vaikka päivät olivat heikkotuulisia heräsimme yöllä kovaan puuskittaiseen tuuleen joka on satamakirjan mukaan tyypillistä Italian rannikon tällä osuudella.
 
4.5                                  Alassio – Arenzano, 10.00-15.20, 36 M, loki 8177, SW 2-3 utuista ja lämmintä
 
Lämmin, utuinen päivä ja tuuli oli niin heikko että koko matka jouduttiin ajamaan koneella. Ohitimme useita kaupunkeja mm Savonan mutta näkyvyys rannikolle oli utuisuuden vuoksi huonoa. Soitimme matkalla Arenzanon pienehköön satamaan ja varasimme sieltä paikan. Satamamies oli vastaanottamassa meitä ja konttorissa oleva rouva puhui hyvin englantia. Mukava rauhallinen satama jossa oli mm aivan uudet suihkutilat. Kaupunki sijaitsee aivan sataman vieressä.
 
5.5                                  Arenzano, aurinkoista ja lämmintä
 
Arenzano on pienehkö kaupunki Genovan lahden pohjukassa noin 20 km Genovan suuresta teollisuuskaupungista länteen. Tämäkin oli tosi viehättävä ja siisti paikka pienine kujineen ja kauppoineen. Täällä niin kuin monessa muussa välimeren kaupungissa tuli mieleen miten paljon enemmän pienyrittäjiä täällä on kuin suomessa: on lihakauppoja, leipäkauppoja, vihanneskauppoja, pieniä vaate- ja kenkäliikkeitä, pieniä kahviloita ja ravintoloita, lehtimyymälöitä jne. Mutta onneksi kaupungista löytyy yleensä ainakin yksi supermarketti josta on helpompi ostaa kaikki tavarat jos ei tiedä missä eri myymälät sijaitsee. Teimme pitkän kävelylenkin kallioista rannikkoa länteen jossa oli kävelijöille ja pyöräilijöille useita tunneleita joiden välillä voi seurata kauniita merimaisemia. Pisin tunneli oli ainakin 500 m pitkä eikä lähtiessä toista päätä näkynyt. Arvelimme että nämä olivat varmaan vanhoja junatunneleita jotka kapeutensa vuoksi olivat jääneet pois käytöstä.   
 
6.5                                  Arenzano – Lavagna, 9.40-14.40, 32 M, loki 8209, Var. 1-2 utuista ja lämmintä
 
Lämmin, utuinen ja lähes tuuleton päivä joten jouduimme taas ajamaan koko matkan koneella. Olimme päättäneet jättää Genovan teollisuuskaupungin väliin. Kaupunkihan on lahden pohjalla ja näkyi Arenzanoon saakka. Ajoimme lahden poikki väistellen sinne ajavia suuria tankki- ja rahtilaivoja. Seurasimme mm kun Italian rajavartioston helikopteri lenteli vieressämme ajavan laivan päällä ja kutsui sitä VHF:llä haluten harjoitella laivan päällä lentoa hätätapauksia varten. Hienosti näytti onnistuvan. Genovan kaupunki oli niin suuri että sen ohitus kesti mereltä katsottuna muutamia tunteja.  Loppumatkasta ajoimme lähempänä rannikkoa ja ohitimme Portofinon satamapoukaman. Näytti todella kauniilta paikalta mutta ohitimme sen koska satamakirjan mukaan siellä oli kallis satamamaksu. Poukaman edustalla oli ankkurissa kaunis laiva jossa oli englanninlippu perässä, saattoipa olla vaikka kuninkaallinen jahti. Jatkoimme matkaa kohti Lavangan suurta satamaa (1600 venepaikkaa)joka piti tietojemme mukaan olla hinnaltaan keskitasoa. Ajoimme bensalaituriin koska VHF kutsuun ei taaskaan vastattu. Bensalaiturin kaveri soitti satamakonttoriin ja satamamies tuli veneelle polkupyörällä laitureita pitkin. Italia-, englanti- ja viittomakielellä sovimme mille paikalle ajamme veneen ja hän tulisi meitä vastaan. Hän tulikin auttamaan meitä rantautumisessa ja samalla hoiti laskutuksen. Ikäväksi yllätykseksi satamamaksu oli matkamme toistaiseksi kallein, tosin tuntuu myös siltä että italian satamat ovat hintatasolta huomattavasti kalliimpia kuin Espanjan ja Ranskan. Itse kaupunki oli aikaisempiin verrattuna ankean näköinen lukuun ottamatta pientä vanhankaupungin osaa. Satamassa oli todella paljon yli 100 jalkaisia moottoriveneitä talvisäilytyksessä (vedessä). Satama oli niin suuri että kävely satamakonttorilta aallonmurtajaa pitkin veneelle kesti puolituntia. Paikka on nähty ja huomenna jatketaan matkaa.
 
7.5                                  Lavagna – Marina di Carrara, 9.30-15.40, 39 M, loki 8248, NW 3-4 aurinkoista
 
Ihana, aurinkoinen mutta jälleen heikkotuulinen matkapäivä, jonka ajoimme lähellä rannikkoa ihaillen mahtavia vuorimaisemia. Ohitimme monia pieniä vuorten välissä olevia kyliä joihin auto- ja junaliikenne kulki pitkiä tunneleita pitkin kulkien hetken myös rannikolla. Jyrkillä vuorenrinteillä oli istutuksia, varmaan viiniköynnöstä. Ohitimme La Specian lahden upeat maisemat ja ihailimme vuoria joissa oli valkopeite jota ensin luulimme lumeksi. Se olikin marmorilouhosta jonka näimme paremmin rantautuessamme marmoristaan kuuluisaan Marina di Carraraan. Satamassa oli paljon laivoja joihin lastattiin marmorilohkareita. Pienehkö huvivenesatama oli erikoinen. Laiturit olivat ratakiskontolppien päälle pantuja lankunpätkiä ja notkuivat jalkojen alla. Satamamaksu oli kuitenkin edullinen, ensimmäinen yö oli jopa ilmainen. Silti suihkut ja muut palvelut ihan asiallisia. Samaan laituriin rantautui myös saksalainen pariskunta pienellä purjeveneellä ja saimme heiltä vinkkejä jatkosatamista. He olivat menossa Turkista Ranskaan.
 
8.5                                  Marina di Carrara, aurinkoista ja lämmintä
 
Marmorilouhosvuorien edustalla oleva pieni kaupunki oli ihan siisti mutta ei mitenkään erityisen viehättävä. Täälläkin oli todella paljon pieniä muodikkaita vaate- ja kenkämyymälöitä, mutta tuliaisiksi etsimiämme marmorisia koriste-esineitä oli tarjolla ihmeen vähän. Pääkatujen jalkakäytävät olivat sen sijaan päällystetty marmorilaatoilla samoin kuin ankeahkon näköisen satamakonttorirakennuksen lattiat.
 

9.5                 Marina di Carrara – Livorno, 9.40-16.20, 35 M, loki 8283, SW 2-6 aurinkoista
 
Jälleen aurinkoinen päivä ja tuuli nousi puoliltapäivin niin että purjehdimme loppumatkan mukavassa 5-6 m/s vastatuulessa kryssien. Ohitimme mm Marina di Pisan kaupungin joka on samassa kohtaa rannikolla kuin itse Pisan kaupunki vähänmatkan päässä sisämaassa. Pisan kuuluisa kalteva torni jäi meiltä toistaiseksi näkemättä. Muutama todella suuri kilpapurjevene ohitti meidät kovaa vauhtia kenollaan miehistön istuessa laidalla painona. Ajoimme sisään Livornon suureen teollisuussatamaan yhtä aikaa USA:laisen purjeveneen kanssa. Kummankaan VHF kutsuun satama ei vastannut, mutta satamamiehet olivat laiturilla vastassa osoittamassa paikkaa ja ojentamassa mooringsköysiä. Taitaa tuo vastaamattomuus olla tapana täällä. Huvivenesatamassa oli vain muutama laituri mutta samassa altaassa oli vilkas risteilijä ja autolauttaliikenne Korsikalle ja Sardinialle aiheuttaen aaltoilua.
 
10.5                              Livorno, aurinkoista ja lämmintä
 
Toukokuun toisen sunnuntain eli äitienpäivän vietimme Livornossa. Aamulla soitettiin onnittelupuhelut äideille ja minä (Tarja siis Maria) ryhdyin kirjoittelemaan lokikirjan tekstejä menneeltä viikolta ennen kuin unohtaisin mitä kaikkea on koettu. Sillä aikaa Ari (siis Martta) teki listan veneen huoltotöitä: peräsinakselin rasvaus, akselirasvan putsaus, öljyntarkastus, moottorin jäähdytysvesisuodattimen puhdistus, genaakkerin kuivaus, laitamakkaran paketointi, takavessan huolto, veneenkannen pesu ja lopuksi vielä edellispäivänä tehdyn ruoan lämmitys. Sitten lähdimme kaupungille ruokaostoksille ja etsimään nettikahvilaa. Itse kaupunki ei ollut mielestämme erityisen viehättävä lukuun ottamatta muutamia kauniita vanhoja rakennuksia. Pääkatu oli vilkas ja sen varrella oli paljon liikkeitä jotka olivat auki sekä lauantai-iltana että suurin osa myös sunnuntaina. Nettipistekin löytyi ja saimme hoidettua lentolippujen oston ja nettisivujen päivityksen.
 
11.5                              Livorno – Portoferraio, Elban saari, 9.15-16.20, 47 M, loki 8330, SE/SW 3-8 aurinkoista
 
Aaulla lähdimme ennen klo 9:ää ja ajoimme satamassa olevaan bensalaituriin tankkaamaan. Dieselin hinta täällä Italiassa näytti olevan samaa tasoa kuin Ranskan edellisessä tankkauspisteessä.
Tänään suuntaisimme Elban saarelle jonne matkaa lähes 50 M. Alkumatkan ajoimme aurinkoisessa ja tyynessä säässä uikkarit päällä kunnes tuuli nousi ja oli vastainen.  T-paidat ja farkut päälle ja purjeet ylös. Soitimme matkalta Elban Portoferraion satamaan ja varasimme paikan. Saaren satamat, joita Elballa useampia, ovat kuulemma kesällä ja viikonloppuisin usein täysiä. Matkalla siinsivät styyrpuurin puolella (oikealla puolella) Gorgonan ja Capraian pienet saaret 15 M (noin 30 km) päässä ja suuri Korsikan saari 35 M päässä. Elban kaunis, vihreä ja vuorinen saari häämötti lähes alkumatkasta edessämme ja suureni suurenemistaan. Rantauduimme saaren pohjoispuolella olevaan satamaan. VHF-kutsuun täällä vastattiin ja 2 satamamiestä viittoili meille paikan aivan rantakadun varrelta.
 
12-13.5                   Portoferraio, Elba, aurinkoista ja lämmintä
 
Portoferraion satama ja kaupunki on Elban saaren suurin ja sijaittsee saaren pohjoispuolella lahden poukamassa. Satamaan tulee lukuisia autolauttoja päivittäin muilta saarilta ja Italian rannikolta. Tiistaina tutustuimme kävellen kaupunkiin jonka rakennukset ja kujat ovat 1700-luvulta ja linnoitus muureineen 1500-luvulta. Kaupunki ja linnoitus ovat rinteellä ja portaita on paljon. Ylhäältä oli upeat näkymät alas kaupunkiin, kallioilta merelle, kivikkoisille rannoille ja riutoille. Kaupungissa tuntui historian havina, täällähän Napoleonkin vietti aikanaan 300 päivää. Keskiviikko aamuna päätimme vuokrata auton ja ajaa Elban saaren ympäri (noin 25km pitkä ja 10 km leveä). Kiersimme saaren pohjoisrannikkoa länteen ohittaen pienehkön Marcina Marinan ylös vuorille Poggion kylään jossa pysähdyimme. Kylä oli vanha, aito, tunnelmallinen ja hiljainen, aivan kuin aika olisi pysähtynyt. Näimme muutamia pappoja, naisia ja pikkupojan täyttämässä vesipulloja piazzan kaivolla. Kuvatessamme kirkon juurella mahtavia alas laskeutuvia maisemia ja takana olevia vuorenrinteitä alkoivat kellot soida, oli puolipäivä, ja kylläpä säikähdimme. Poggion ja Marcinan jälkeen laskeuduimme saaren länsiosassa alas rannikolle ja ohitimme useita kauniita kyliä ja kauniita merenrantamaisemia. Pysähdyimme saaren eteläpuolella Cavolin kylässä uimarannalle. Siellä oli jonkin verran auringonottajia mutta vain harva pyrähti uimaan (merivesi + 17C). Mekin tyydyimme vain nauttimaan pientä välipalaa rantakuppilassa vaikka uikkarit ja pyyhkeet oli mukana. Ohitimme etelärannalla olevan Marina di Campon ja suuntasimme itärannalla olevaan Porto Azzuroon pysähtyen välillä kuvaamaan maisemia. Porto Azzuron satamasta varasimme alustavasti paikan veneelle lauantaiksi, jos vaikka tulisimme tänne Stinan (Tia) ja Rayanin kanssa jotka tulevat kyytiimme perjantaina. Kylä on huomattavasti pienempi kuin Portoferraio mutta viehättävä. Sieltä ajoimme saaren itäosan kautta nousten vuorien yli pohjoisrannalle. Tie oli kapea ja kiemurainen mutta maisemat olivat mahtavat.
 
14.5                              Portoferraio, Elba – Etrusca Marina, 10.20-15.10, 23 M, loki 8353, SW/S 8-11 aurinkoista ja lämmintä
 
Upea purjehduspäivä. Kerrankin tuuli sopivan reippaasti ja sopivasta suunnasta niin että alkumatkan Elban itäkärkeen purjehdimme sivutuulessa ja loppumatkan tiukkaa vastaista Italian rannikolle Etrusca Marinan suulle. Matkalla väistelimme Elban vilkasta lauttaliikennettä. Olimme varanneet päivällä puhelimitse paikan satamasta. Täälläkin VHF kutsuumme vastattiin ja satamamies ohjasi paikalle ja auttoi rantautumisessa. Satama on uudehko ja rantaan on rakenteilla matalia, kalliilta näyttäviä lomaosakehuoneistoja sekä tulossa kauppoja ja palveluja. Sataman nimikin oli muuttunut Marina di Scarlioniksi. Muutoin lähellä oleva kylä oli mitäänsanomaton, joitakin vanhoja asuinrakennuksia kanavan varrella ja tulossa joukko uusia. Varsinaista kauppaakaan ei löytynyt. Tulimmekin tänne lähinnä poimiaksemme Tian ja Rayanin huomenna kyytiimme läheiseltä Follonican juna-asemalta.  
 
15.5                              Etrusca Marina ja Follonica, pilvistä mutta lämmintä
 
Aamupäivällä siivosimme veneen jonka jälkeen lähdimme puoliltapäivin Follonicaan. Bussiyhteydet olivat hankalat joten tilasimme taxin sataman portilta noin 7 km päässä olevaan kaupunkiin. Ennätimme kierrellä keskustassa ennen Tian ja Rayanin tuloa. Paikka näytti melko tylsältä asumalähiöltä. Vieraiden saavuttua noin klo 15 junalla, kävimme läheisessä baarissa nauttimassa tervetulojuomat ja kaupassa täydentämässä ruokavarastoja. Menimme taxilla veneelle ja syötyämme ja seurusteltuamme hetken kävimme ajoissa nukkumaan. Tialla ja Rayanilla oli ollut aikainen herätys kotona ja lento- ja junamatka tänne Toscanan rannikolle.
 
16.5                              Etrusca Marina – Porto Azzuro, Elba, 9.40-13.30, 18 M, loki 8371, NW 8-10 aurinkoista
 
Viikonlopuksi oli luvattu sateista ilmaa. Yöllä satoikin vähän vettä mutta aamulla heräsimme ihanan auringonpaisteeseen. Tian ja Rayanin ensimmäinen merimatka oli hieno. Tuuli sopivan reippaasti, ei maininkia, ja pääsimme tiukkaa kryssiä kohti Elban Porto Azzuroa. Matkalla harmittelin että emme olleet Välimerellä nähneet kertaakaan delfiineitä kuten Atlantin rannikolla. Hetken päästä huomasimme kauempana molsketta ja selkäeviä, ja siinähän ne olivat. Etukannelta seurasimme kun puolenkymmentä delfiiniä kisaili veneemme kanssa uiden kokan rinnalla ja välillä sukelsivat kölin alta puolelta toiselle. Porto Azzurossa rantauduimme ennalta varaamallemme paikalle satamamiehen avustuksella. Ilta-auringon paisteessa teimme pitkän kävelylenkin rannikkotöyräällä kulkevaa kävelytietä pohjoiseen. Matkalla näimme rotan juoksemassa polun poiki sekä vihreän pensaskäärmeen joka paistatteli päivää kaidepuulla, mutta maisemat merelle olivat hienot. Porto Azzuron pienehkö kaupunki näytti myös mukavalta. Illalla etsimme baaria jossa olisi TV:stä voitu katsoa Euroviisuja mutta kaikissa katsottiin joko jalkapalloa tai musiikki TV:tä. Eipä sitten nähty kun Suomi jäi viimeiseksi J.
 
17.5                              Porto Azzuro, Elban saari, aurinkoista ja lämmintä
 
Sunnuntaina päätimme lähteä saarikierrokselle, mutta ennen sitä kapu (Ari) ”komensi” koko miehistön (naisistonJ) kannenpesuun, joka oli edellispäivän purjehduksen jälkeen aivan suolainen.
Kannenpesu onnistui miehistöltä sukkelasti. Stina vuokrasi auton ja Ari lupautui kuskiksi. Pienellä Fiat Pandalla sitten huristelimme ensin pohjoisrannikolle Portoferraioon jossa pysähdyimme pienelle lounaalle ja esittelimme Tialle ja Rayanille kaupunkia. Paluumatkalla etelärannikolle ihastelimme S. Pieron vuoristokylää ja poikkesimme Cavolin hiekkarannalla. Viimeisenä ajoimme Porto Azzuron satamastakin näkyvään Capoliverin vuoristokylään. Mahtava aidontuntuinen paikka vanhoine rakennuksineen, kujineen ja maisemineen. Mukava päivä ja paljon ennätettiin taas nähdä ja kokea.
 
18.5                              Porto Azzuro, Elba – Santo Stefano, 9.20-17.20, 41 M, loki 8412, N 8-9 aurinkoista
 
 Jälleen ihana aurinkoinen päivä. Aamulla Tia soitti syntymäpäiväonnittelut meiltä kaikilta äidilleen Airalle ja sitten lähdimme matkaan. Purjehdimme koko päivän reippaassa myötätuulessa. Ari soitti matkalta Toscanan rannikolla olevaan Talamonen satamaan jossa oli yksi vieraspaikka vapaana mutta eivät ottaneet varausta. Suuntasimme sinne katsomaan mahdummeko. Loppumatkasta kurssimme oli niin myötäinen että purjehdimme mukavaa vauhtia ”virsikirjalla”. Talamonessa olimme noin klo 16 mutta siellä oltiin vielä siestalla eikä kukaan vastannut puhelimeen. Jatkoimme matkaa noin tunnin päässä olevaan Santo Stefanoon jossa ystävälliset ja temperamenttiset satamamiehet auttoivat meitä rantautumisessa reippaassa sivutuulessa. Hyvinhän se meni ja Rayankin veti kanssani keulaköydestä jo matruusin ottein. Pitkän purjehduspäivän jälkeen lämmitimme illalla saunan.
 
19-20.5                   Santo Stefano, aurinkoista ja helteistä (noin 28C)
 
Tiistai aamuna heräsimme Rayanin kanssa vasta vähän ennen klo 8:aa kun Tia ja Ari tulivat aamukävelyltä leipä- ja kalakaupan kautta. Tänään kuulemma juhlistaisimme minun (Tarja) synttäreitä pari päivää etukäteen ja he olivat ostaneet kassillisen sinisimpukoita ja mustekalaa.
 
Päivä kului tutustuen helteessä mukavannäköiseen ja aidontuntuiseen turistien pilaamattomaan kaupunkiin. Iltapäivällä kävelimme läheiselle pienen hotellin uimarannalle jossa me naiset kävimme uimassa Arin seuratessa varjossa. Ihanaa, meriveden lämpötila oli noussut jo 20 C asteeseen. Tia kävi turisti-infossa tarkastamassa seuraavalle päivälle kulkuyhteydet Roomaan jossa he Rayanin kanssa viettäisivät pari päivää ennen kotiinpaluuta. Illalla Tarinan keittiössä oli säpinää kun yhdessä valmistimme simpukka-mustekala aterian ja Rayanille kalkkunaa ja pastaa. Viimeinen yhteinen ilta kului seurustellessa ja kuunnellessa Arin ja Rayanin iloista nahistelua. Keskiviikkoaamu oli edelleen ihanan aurinkoinen. Kauppareissun jälkeen valmistimme Tian kanssa pastalounaan. Sitten olikin hyvästien aika. Tia ja Rayan olivat tyytyväisiä yhteiseen reissuun ja ilmat olivat todella suosineet meitä. Rayanilla tulisi kuulemma ikävä Arin kanssa nahistelua. Saatettuamme heidät bussille kävimme jo pakkaamaan tuliaisia ja muita tavaroita. Huomenna purjehditaan kevään päätesatamaan Cala Galeraan ja seuraavan viikon tiistaina lennetään kotiin.
 
21.5                              Santo Stefano – Marina di Cala Galera, 10.00-13.30, 13 M, loki 8425, W 1-4 aurinkoista ja helteistä (+30C)
 
Kevään viimeinen purjehdusmatka oli lyhyt ja todella helteinen. Tuuli oli heikkoa mutta kiirettä ei ollut joten purjeet ylös. Keulapurjeen furlexin sulake oli kuitenkin palanut (sama joka paloi Biskajalle lähtiessä ja on hankala vaihtaa konehuoneessa) joten ”lipluttelimme” aikamme pelkällä isolla.   Ihailimme Toscanan rannikon vuorisia maisemia. Giglion vehreältä näyttävä pienehkö saari jäi noin 8 M styyrpuurin puolelle. Sinne menemme ehkä syksyllä lähtiessämme uudelleen purjehtimaan. Ensimmäistä kertaa merellä oli niin kuuma että uikkarit päällä etukannella oli istuttava tyynyn päällä kun tiikkikansi poltteli alla. Ari soitti Nauticatin Italian dealerille Valentinalle jonka kanssa oli jo Suomesta käsin sopinut tulostamme heidän vieressä olevaan satamaan ja veneen nosto- ynnä muista palveluista. Rantauduimme Cala Galeran satamaan meille varatulle paikalle. Valentina tuli autolla käymään veneellä huoltokaverin kanssa joka järjestää mm moottorin huollon Yanmarin kanssa kesän aikana. Tarina nostetaan maanantai-iltana merestä kesäksi ylös säilytykseen ja pohjanmaalaukseen. Valentina lupasi varata meille viimeiseksi yöksi edullisen hotellin läheisestä Orbetellosta ja viedä meidät tavaroinemme maanantai-iltana hotelliin. Illansuussa kävimme kumiveneellä ajelulla läheisellä uimarannalla jossa pulahdimme uimaan helteisen päivän päätteeksi. Merivesi olikin jo +22C! Uimareissun jälkeen laitoimme ruoan ja avasimme Tarjan synttärin kunniaksi pullon kuplivaa.
 
22-25.5                   Marina di Cala Galera, aurinkoista ja helteistä (+30C)
 
Viimeiset päivät Cala Galeran satamassa ovat menneet veneen huoltotöiden merkeissä. On pesty pyykkiä ja huolellisesti veneen kansi ja kyljet ja vahattu helteessä venettä. Välillä on käyty kumiveneellä ajelulla ja uimassa. Satama on etenkin roomalaisten veneilijöiden kotisatama (Roomaan 150 km) jossa hyvät telakointi ja muut palvelut ja sijaitsee suojaisassa vuorien välissä olevassa poukamassa (700 venepaikkaa). Läheiseen Porto Ercolen kylään on parin kilometrin matka. 
Nyt on kulunut 1 vuosi ja muutama päivä siitä kun lähdimme Tarinalla Turun satamasta kohti Välimerta. Purjehdukset ovat menneet suunnitelmien mukaan ja paljon on nähty ja koettu. Tämän kevään purjehduksella huhtikuussa säät olivat vielä vaihtelevat, kovaa tuulta ja sadetta ja välillä tyyntä ja auringonpaistetta, merivesi alussa +14C. Toukokuu on ollut sateeton, aurinkoinen ja lämmin (1 pilvinen päivä ja räpäys vettä yöllä), merivesi jo +22C. Etenkin loppumatkasta tuulet ovat olleet sopivan reippaita ja nautittavia. Ainut ikävä yllätys kevään purjehduksella on ollut Italian satamien kalleus. Tarina on ollut meressä yhtäjaksoisesti yli vuoden, pohja on kerännyt näkkiä ja on limettynyt, joten on aika nostaa vene ylös pohjanmaalausta ja kesäsäilytystä varten. Cala Galeran sataman telakka on kiinni elokuun, joten näillä näkymin palaamme veneelle jatkamaan reissua syyskuun alussa. Alun perin ajattelimme tulla heinäkuun lopussa mutta näin vältämme Italian satamien vielä kalliimman sesonkihinnoittelun (kesä-elokuu) ja Välimeren kesän kuumuuden.
Tiistaina (26.5) lennämme Suomen kesään. Onkin mukava tavata lapsia, Casperia, vanhempia, muita läheisiä ja ystäviä ja ennätämme Teemun ja Rosan häihin jotka on kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna.
 
 
 
 
 
 
 
 
©2021 tarina - Putteri (MMD Networks Oy)