Syyskuu 2009 lokikirja
 
3-6.9                           Rooma, aurinkoista ja hellettä +30C (to-su)
 
Lensimme torstai-iltana Roomaan ja olimme hotellissa puoliltaöin. Olimme valinneet kohtuuhintaisen hotellin Tiber joen länsipuolelta josta olisi lyhyt kävelymatka (noin 1 km) Vatikaaniin ja saman verran Tiber joen itäpuolella olevaan Rooman keskustaan. Pieni hotelli Arcangelo oli ihan hyvä valinta ja sen kattoterassilla oli mukava välillä levähtää ja ihailla kattojen yli kohoavaa Pietarin kirkkoa. 
Torstaina vierailimme Vatikaanissa. Jouduimme hetken jonottamaan helteessä mahtavalla Pietarin kirkon aukiolla mutta kyllä kannatti, kirkko oli upea maalauksineen ja patsaineen. Kävelimme muurin vierustaa pitkin Vatikaani museoon. Museossa oli kymmeniä toinen toistaan upeampia saleja freskoineen, patsaineen ja taide-esineineen. Seurasimme Sikstuksen kappelin viittoja ja pääsimme vihdoin perille usean kilometrin kävelyn jälkeen (museossa yhteensä 7 km käytäviä/ saleja). Sikstuksen kappelissa oli hämärää ja se oli täynnä reunoilla istuvia ja keskellä seisovia ihmisiä. Taiteilijoiden seinämaalauksia ja etenkin mahtavia Michelangelon koko katon peittäviä freskoja olisi pitänyt tutkiskella lattialla maaten kaikessa rauhassa. Myöhemmin harmitti kun tungoksessa kävelimme turhan pikaisesti kappelin läpi. Palasimme hikisinä ja jalat rakoilla hotellille lepäämään. Illalla kävelimme vielä keskustaan nauttimaan Piazza Navonan tunnelmasta taidemaalareineen, musikantteineen ja katutaiteilijoineen. Pizzat nautimme Campo dei Fiorin torin laidalla.
Perjantaina kiersimme kävellen keskustan nähtävyyksiä (jotka olimme kyllä nähneet jo aiemmalla Rooman matkalla 7 v sitten): Espanjalaiset portaat, ihastuttava Fontana di Trevi suihkulähde, Viktor Emmanuelin muistomerkillä menimme hissillä ylös ja näkymät Rooman yli oli upeat, viimeisenä kävimme Pantheonilla joka on antiikin Rooman parhaiten säilynyt monumentti ja temppeli. Onneksi siellä oli kävijöille istuimia joilla lepuutimme hetken jalkoja ja ihastelimme temppelin sisätiloja. Illalla päätimme kävellä Trasteveren kaupunginosaan syömään (matka yhteen suuntaan noin 3 km) Menimme sinne Gianicolon kukkulan kautta. Alkumatkasta oli paljon portaita ja mäkeä mutta kyllä kannatti. Näkymät ilta-auringon valaisemaan Roomaan olivat henkeäsalpaavat. Kukkulalla oli joitakin muistomerkkejä mutta matkamme varrella vain joitakin rakennuksia joista yksi oli yllätykseksemme Suomen suurlähetystö, todella upealla paikalla. Laskeuduimme Trastevereen jossa vierailimme Santa Maria in Trasteveren kirkossa. Kirkossa oli menossa häät ja vierailijat saivat istua kirkon perällä. Seurasimme hetken vihkiäisiä joissa oli mukana ainakin 5 kirkonmiestä ja hääväki osallistui rukouksiin ja kävivät pitämässä puheita. Vaikuttavaa. Löysimme kivan pienen ravintolan jossa valitsimme edullisen ja helpon ”turisti menun”.   Santa Marian kirkon torilla oli paljon väkeä ja katutaitelijoita. Tasainen paluureittimme kulki Tiber joen länsireunaa pitkin ja meni yllättävän nopeasti pimeydestä huolimatta. Paljon on 2 päivässä nähty ja kävelty, molempina päivinä reilusti yli 10 km.
Sunnuntaina tulimme junalla (n.1,5h) iltapäivällä Orbetelloon ja yövymme samassa hotellissa kuin toukokuussa lähtiessämme veneeltä. Huomenna Tarina lasketaan mereen ja syksyn purjehduskausi alkaa.

7-8.9                           Cala Galera Marina, aurinkoista ja hellettä +28C (ma-ti)
 
Tulimme Orbetellon hotellilta Cala Galeran satamaan maanantaina aamulla klo 9. Keväällä tapaamamme Nauticatin dealerin Valentina oli kertonut olevansa työmatkalla ja hänen kollega Nicole tulisi tapaamaan meitä kun telakan väki laskee Tarinan mereen. Kaikki meni jouhevasti ja vene oli meressä noin klo 10.30. Ajoimme satamapaikallemme jonka varasimme 2 yöksi. Yanmarin huoltomiehet kävivät vielä tarkistamassa että kesällä tehty öljyvuodon korjaus toimi. Helteiset päivät ovat kuluneet nopeasti siivotessa venettä; imurointia, kannen pesua jne. Ruokavarastoja on täydennetty parilla kauppareissulla läheisen kylän Porto Ercolen supermarkettiin jonne on 20 minuutin kävelymatka. Hyvä keksintö oli ottaa mukaan pyörillä varustettu matkakassi. Meriveden lämpötila on 29C, harmi kun ei ole keretty rannalle uimaan.  Nyt vene on lähtökunnossa ja huomenna lähdetään matkaan.

9.9                  Cala Galera - Riva di Traiano, 10.00-16.15, 43 M, loki 8468, NE 4-7 aurinkoista
 
Syksyn ensimmäinen purjehduspäivä oli edelleen aurinkoinen ja helteinen. Tuntui taas mukavalta olla merellä vaikka vanha maininki keinutti ja pärski vettä etukannelle. Alkumatkasta tuuli reippaammin ja pääsimme kokeilemaan että purjeet toimivat. Cala Galeran kauniit vuorimaisemat loittonivat ja lähestyimme Chivitaveccian kaupunkia ja sen lähellä olevaa uudehkoa Riva di Traianon huvivenesatamaa, jonne rantauduimme VHF kutsun ja satamamiehen opastuksella. Kaupunki oli sen verran kaukana ja ensimmäinen meripäivä raukaisi niin että tyydyimme pieneen kävelyyn satamassa ja minimarketissa. Veneen kansi ikkunoineen oli pärskeistä aivan suolassa mutta päätimme pestä senkin vasta seuraavassa satamassa. Loki näyttää kesän jäljiltä noin 20 % liikaa. Merivesi + 27C.
 
10.9               Riva di Traiano – Porto Turistico di Roma, 9.30-14.30, 31 M, loki 8499, NW 2-5 aurinkoista
 
Helteinen ja vähätuulinen päivä jonka jouduimme ajamaan koneella. Ari sääti matkalla lokimittarin, pitäisi taas näyttää oikein. Soitimme Fiumicinon lentokentän vieressä olevaan satamaan mutta siellä oli täyttä. Suunnistimme muutaman mailin päässä olevaan uuteen suureen Porto Turistico di Roman satamaan josta löytyi paikka ja meidät ohjattiin toisen Nauticatin (NC 515, Laura III, Nice) viereen. Hieno satama lukuisine kauppoineen ja Roomaan olisi vain 30 km matka sisämaahan ja lentokentälle 9 km. Suosittu talvisatama. Satamassa oli useita todella suuria moottori- ja purjeveneitä.
 
11.9               Porto Turistico di Roma – Anzio, 10.20-16.50, 27 M, loki 8526, NE/NW 3-10 aurinkoista ja helteistä
 
Upea purjehduspäivä. Aamupäivällä tuuli kohtalaisesti ja purjehdimme sivumyötäistä turkoosilla merellä. Ei maininkia, vain tuulta ja aurinkoa. Päivällä tuuli heikkeni hetkeksi mutta maltoimme jatkaa purjeilla (virsikirjalla) koska matka seuraavaan etappiin oli lyhyt. Iltapäivällä tuuli voimistui ja loppumatka nautiskeltiin 10 m/s sivumyötäisessä. Ohitimme Capo de Anzion niemekkeen, Anzion kaupungin ja ajoimme viereiseen 1,5 M päässä olevaan suurehkoon (800 venepaikkaa) Nettunon satamaan. Ikävä kyllä VHF kutsuumme vastattiin että satamassa ei ollut tilaa. Edellinen Anzion satama näytti meille turhan matalalta mutta sen ja Nettunon väliin oli merkitty ankkurointipaikka joka pohjoisenpuoleisella tuulella olisi ihan ok. Tarja oli tarkistanut Navtexista että yöksi luvattiin NE Force 4 (vain max 8 m/s) joten päätimme viettää pitkästä aikaa yön ”merellä” ankkurissa. Ankkuripaikalla oli loppuillasta 5 muutakin purjevenettä, kaikki eri maalaisia; jenkki, englantilainen, ranskalainen, bulgarialainen ja italialainen. Ilta meni seuratessa ankkurin pitävyyttä ja ihaillessa ilta-auringon valaisemia Anzion ja Nettunon kaupunkien kauniita vanhoja rakennuksia joista rannimmaiset nousivat merestä noin 500 m päässä edessämme. Yöksi tuuli heikkeni ja nukuimme yllättävän hyvin vaikka maininki keinutti venettä melkoisesti.
 
12.9               Anzio – Gaeta, Base Nautica Flavio Gioia, 8.20-16.30, 44 M, loki 8570, W/S 4-6 aurinkoista ja helteistä
 
Aamulla päätimme jatkaa matkaa joten mukavalta näyttävät Anzio ja Nettuno jäivät näkemättä. Yksi vaihtoehto olisi ollut suunnata Ponzan saarelle (noin 40 M) mutta koska oli viikonloppu arvelimme ettei satamasta saa paikkaa. Suuntasimme Italian rannikkoa pitkin seuraavaan niemenkärkeen Capo Circeoon. Tuuli olisi juuri riittänyt purjehtimiseen mutta ajoimme koneella ja latasimme akkuja. Generaattori ei nimittäin edellisenä iltana lähtenyt käyntiin.   Capo Circeon vuorinen niemi näytti kauniille samoin sen kärjen takana oleva San Felice Circeo satamineen. Soitimme sinne mutta siellä oli edelleen täyttä (olimme soittaneet sinne edellisenä iltanakin). Suuntasimme seuraavaan niemenkärkeen ja Gaetan kaupunkiin (noin 25M). Tuuli voimistui ja iltapäivä nautittiin purjehtien sivutuulessa. Gaetassa saimme paikan Base Nautica Flavio Gioian satamasta.
 
13.9                 Gaeta, aurinkoista ja hellettä (su)
 
Kaupunki näytti kauniilta ja mielenkiintoiselta joten päätimme viettää täällä päivän. Aamupäivällä lenkki sataman lähellä vanhan kaupungin kujalla olevaan supermarkettiin ja Tarinan ruokavaraston täydennys. Kauppareissuihin menee itse asiassa yllättävän paljon aikaa, koska ollaan aina uudessa paikassa ja ensin täytyy selvittää mistä kauppa yleensä löytyy. Iltapäivällä teimme 4 tunnin kävelylenkin. Gaetan kaupunki sijaitsee niemenkärjen molemmin puolin ja kärjessä on korkea vuori linnoituksineen. Vanha kaupunki kapeine kujineen ja kauppoineen oli täynnä elämää. Paikallisia mummoja istuskeli tuoleilla kujan reunalla seuraten elämänmenoa. Täälläkin mielimme kiivetä vuorelle jonne kartassa oli merkitty vaellusreitti. Ensin vanhan kaupungin kujia ja portaita ylös ja sitten kiemuraista kärrytietä pitkin noin 200 m korkeuteen. Muita kulkijoita ei juuri näkynyt. Kärpästen ja iltapäivän polttavan helteen ahdistamana ajattelin (Tarja) että onko aina pakko kiivetä joka nyppylälle. Mutta kyllä se taas kannatti. Linnoitus oli sotilasaluetta eikä muurin sisäpuolelle päässyt mutta näkymät molemmin puolin kaupungille, äkkijyrkät vuorenseinämät mereen ja kauempana olevat vuoret (1000-1500 m korkeat) olivat upeat. Laskeuduimme toiselle puolelle vuorta ja löysimme maksullisen sisään menon (1 euro/hlö) luolaan, ”grotta”. Ensin rappuja alas noin 40 m merenpinnan tasoon josta kapea ja korkea luola jatkui merelle. Jylhä piilopaikka jota entisajan paikalliset käyttivät jahdatessaan merirosvoja. Illalla teimme vielä lyhyen tutustumiskierroksen kaupunkia pohjoiseen kalamarkkinoille. Lisäksi kannen pesu ja generaattorivian selvittelyä.
 
14.9               Gaeta – Casamicciola, Ischian saari, 10.15-16.15, 31 M, loki 8601, W 5-8 ensin pilvistä sitten aurinkoista
 
Aamulla räpäytti vettä ja taivas oli harmaa mutta ilma lämmin. Merellä oli edelleen shortsi keli. Olimme päättäneet jättää Ventonen pienen saaren väliin ja otimme kurssin kohti Napolin lahden suulla olevaa Ischian saarta. Purjehdimme mukavaa vauhtia ja aurinkokin putkahti taas esiin. Lähestyessämme saarta ukkosti sen päällä mutta onneksemme mustat uhkaavat pilvet ja salamat väistyivät rannikolle. Rantauduimme Casamicciolan satamaan auringonpaisteessa. Satamaa on juuri uusittu ja rakennustyöt mm suihkujen ja muiden palveluiden osalta ovat kesken, silti satamamaksu oli yllättävän kallis. Tarinan generaattori toimii taas, sen starttiakku kaipasi vain latausta kun edellisestä käyttökerrasta oli niin pitkä aika.
 
15-16.9                   Ischian saari, aurinkoista ja helteistä (ti), pilvipoutaa (ke)
 
Ischian vuorinen ja vehreä saari näytti ja tuntui niin mukavalta että vietimme siellä 2 päivää ja 3 yötä. Kaikkina öinä ukkosti ja parina viimeisenä satoi välillä kaatamalla mutta onneksi päivät olivat poutaisia. Saari on turistien suosima lomakohde ja Italian rannikolta tulee lauttoja Casamicciolan ja viereisen (noin 4 km päässä) Porto Ischian satamiin. Tiistaina menimme bussilla Porto Ischiaan. Itse satama ja ympäröivät rakennukset ovat huonokuntoisia mutta muu osa kaupungista on siisti ja viehättävä. Kävelimme kaupungin läpi Ischia Ponten kalastajakylään ja siltaa pitkin Castello Aragonesen kallioiselle linnasaarelle. Vierailimme upeassa kallion päällä olevassa linnoituksessa josta näkymät Procidan ja Caprin saarille ja Napolin lahdelle. Keskiviikkona teimme yleisellä bussilla kierroksen saaren ympäri (päivälippu 4 euroa/hlö). Saari on kooltaan 10x5 km ja korkein vuori on lähes 800 m. Mukava ja edullinen retki. Bussista ennätti nähdä monta kylää ja mahtavia maisemia vuorenrinteiltä. Hyppäsimme muutaman kerran bussista (joita kulkee 20 min välein) mm kauniissa Sant Angelon kalastajakylässä saaren eteläpäässä jossa nautimme äyriäisrisotot kalaravintolan terassilla. Terassilta oli upeat näköalat kylään ja merelle.
 
17.9               Casamicciola, Ischian saari – Torre del Greco, 10.30-15.10, 24 M, loki 8625, SE 3-6 aurinkoista ja helteistä
 
Heräsimme kolmannen ukkosyön jälkeen hienoon aurinkoiseen aamuun. Viereiseen laituriin oli tullut suomalainen Rosinante purjevene ja kävimme jututtamassa heitä ennen lähtöä. Miehistönä oli 2 pariskuntaa jotka olivat viikon reissulla tuttavan veneellä. He olivat tulleet myöhään illalla ukkosmyrskyssä Ventonen saarelta. Meillä matka jatkui kohti Napolin lahtea. Satamakirjoista olimme valinneet seuraavaksi satamaksi Napolin vieressä olevan Marina Viglienan. Sieltä voisimme ottaa Keijon ja Ritvan sunnuntaina kyytiin ja odotellessa tutustua Napoliin ja käydä Vesuviuksella ja Pompeissa. Purjehdimme Procidan saaren ohi Napolin lahdelle ja Napolin kaupallisen sataman viereiseen Marina Viglienaan jossa ei yllätykseksemme ollutkaan enää huvivenesatamaa vaan rakennustyöt käynnissä. Suuntasimme Napolista poispäin seuraavaan Vesuviuksen juurella olevaan Torre del Grecon satamaan. Soitimme yhteen 3:sta satamakirjan numerosta (3 yritystä pyörittää satamaa) ja meille luvattiin paikka. Satama on paikallisten venesatama (ei juuri muita vierasveneitä), satama ja ympäristö näyttää levottomalta ja satamakirjassa varoiteltiin veneen jättämisestä vartioimatta. Silti satamamaksu oli kallis. Päätimme olla täällä vain yhden yön. Ari teki soittokierroksen Napolin lahden muihin satamiin joissa tuntui olevan täyttä tai ei puhuttu englanti-italiaa (Arilla tuo italiakin alkaa jo taipuaJ). Sen sijaan Procidan saarelta saimme varattua paikan jonne suuntaamme huomisaamuna.
 
18.9              Torre del Greco – Procida Marina, Procidan saari, 9.30-12.00, 14 M, loki 8639, S 2-4 aurinkoista ja helteistä
 
Nukuimme loppujenlopuksi ihmeen hyvin vaikka satamassa oli levotonta, aallonmurtajalla ja laiturilla liikuskeli porukoita ja kaupungilta kuului jopa ammuskelua. Ajoimme aurinkoisessa ja helteisessä säässä Napolin lahdelta takaisin Procidan pienehkölle saarelle. Rantauduimme VHF-kutsun ja asiallisten satamamiesten opastuksella (Napolissa näyttivät lähinnä taskuvarkaille) Marina Procidaan. Satama on erittäin siisti, rauhallinen ja vastikään uusittu. Tuntui mukavalle tulla taas turvallisen oloiseen satamaan. Veneeltä on kauniit näkymät Procidan vanhaan ja aidonnäköiseen kaupunkiin ja Napolin lahdelle. Saarelta on lauttayhteys Napoliin.
 

19-22.9                   (la-ti) Procida, Napoli, Pompei ja Sorrento, aurinkoista ja helteistä, maanantaina sateista

 

Tarina oli Procidan satamassa perjantaista keskiviikkoaamuun ja pidimme sitä tukikohtana tehden retkiä Napolinlahden kohteisiin.  Saarelta kulki useita lauttoja päivässä mm Napoliin (30 min matka).  Lauantaina kävimme lautalla tutustumassa kaupunkiin.  Turisti-infosta saamamme opas kuvaa Napolia sanoilla: salaperäinen, kiehtova, intohimoinen, sekasortoinen, ristiriitainen, Välimeren suuri ”pääkaupunki”.  Pitänee paikkaansa mutta usean tunnin ja kilometrin kävelylenkin jälkeen päällimmäisenä mieleen jäi kaupungin sottaisuus ja likaisuus.  Suuri Piazza del Plebiscito Rooman Pantheonia muistuttavine kirkkoineen oli vaikuttava, sen sijaan rautatieaseman lähellä olevat pimeät kauppakujat olivat sekasortoisia ja vähän pelottaviakin.  ”Summa summaarum” tänne emme mielisi kaupunkilomalle.  Sunnuntai aamupäivänä siivosimme veneen ja lähdimme iltapäivällä Ritvaa ja Keijoa vastaan Napoliin.  Heillä aamulento Helsingistä Roomaan ja junamatka Roomasta Napoliin oli sujunut sutjakasti ja he olivat jo ennen meitä Napolin satamassa.  Palasimme Procidalle hellesäässä ja vietimme ensimmäistä yhteistä iltaa veneellä seurustellen, syöden ja suunnitellen tulevaa yhteistä viikkoa.  Maanantaina sateli vettä ja käytimme päivän tutustuen Procidaan.  Tämä vain noin 4 km pitkä ja kapea saari on säilynyt aitona ja turismin pilaamattomana.  Kalastajakylän todella kapeat (noin 3-3,5 m) ja mäkiset kujat vilisivät paikallista väestöä, autoja, moottoripyöriä ja skoottereita.  Kävellessämme korkealla mäellä olevalle vanhalle linnoitusalueelle Terra Muratalle meidän oli välillä väisteltävä porttikäytävään autoja jotka yrittivät vuoronperään ylös märällä, liukkaalla ja kapealla mukulakivikadulla.  Pieni Chialolellan satama kalapaatteineen saaren toisella puolella oli myös viehättävä ja aito.  Täydensimme Tarinan ruokavarastoa kauppareissulla ja illalla nautimme vaatimattomassa mutta idyllisessä pizzeriassa aidot italialaiset pizzat.  Tiistaina oli jälleen aurinkoista ja hellettä.  Suuntasimme aamulla lautalla Napoliin ja nopealla ja edullisella paikallisjunalla (30 min , muutama euro) rannikkoa etelään Pompein rauniokaupunkiin.  Pompei hautautui tuhkaan ja kuonaan (6-7 m kerros) lähes 2000 vuotta sitten v. 79 jKr läheisen Vesuviuksen tulivuoren purkauduttua.  Toinen kaupunki, Herculaneum, hautautui samalla laavaan ja mutaan (25 m kerros).  Vasta 1700- luvulla kaivon kaivuun yhteydessä sattumalta tehty löytö käynnisti näiden Vesuviuksen kadotettujen kaupunkien uudelleen löydön.  Kävelimme muutaman tunnin Pompein kaupungin kaduilla ja raunioilla.  Mahtava arkeologinen matka menneisyyteen.  Kaupungin, temppeleiden, amfiteatterin ja gladiaattorien stadionin suuruus yllätti samoin kuin asuinrakennusten tiheys.  Iltapäivällä jatkoimme vielä paikallisjunalla rannikkoa pitkin etelään (30 min) Sorrenton lomakaupunkiin.  Kaunis, jyrkällä mereen päättyvällä töyräällä oleva turistikaupunki.  Nautittuamme pizzaa ja salaattia palasimme junalla Napoliin.  Ritva ja Keijo ennättivät pikaisesti tutustua kaupunkiin kävellessämme rautatieasemalta kauppakujia pitkin lauttarantaan.

 

23.9                              Procida Marina – Caprin saari, Marina Grande, 9.30-12.00, 16 M, loki 8655, E 4-5 aurinkoista ja helteistä

 

Ritvan ja Keijon ensimmäinen merimatka oli aurinkoinen ja lämmin.  Lähtiessä ajoimme sataman bensa-asemalle ja tankkasimme tankit täyteen löpöä.  Suuntasimme kohti Caprin saarta, jonne Ari oli edellisenä iltana soittanut ja varannut satamapaikan.  Ajoimme koneella koska tuuli oli heikkoa ja vastaista ja halusimme perille nopeasti.  Olisimme siellä vain yhden yön koska turistien suosiman saaren satamamaksu oli superkallis.  Rantauduimme kauniin Caprin saaren pienehköön huvivene satamaan puoliltapäivin ja lähdimme heti tutustumaan saareen.  Ajoimme satamasta raitiovaunuhissillä n. 150 m korkealla olevaan kaupunkiin.  Kaupunki vilisi turisteja, kauniita hotelleja vuorenrinteillä ja kalliita kauppoja.  Saari on vain 6x2 km ja kävelimme vastarannalle ihailemaan ja kuvaamaan upeita jyrkänne maisemia.  Mielimme saaren länsipäässä olevalle korkeammalle Anacaprille (286 m), jonne menimme kiemuraista tietä paikallisbussilla.  Sieltä Ari ja Keijo innostuivat vielä nousemaan huteran näköisillä tuolihisseillä Monte Solaro vuoren huipulle (589 m) kuvaamaan, Ritvan ja minun jäädessä nauttimaan iltapäiväkahvit.  Anacaprilla oli myös paljon turistikauppoja jotka eivät meitä kiinnostaneet mutta aioimme vierailla ruotsalaisen Axel Munthen Villa San Michellessä jonka hän kunnosti kappeleineen, puutarhoineen ja taideaarteineen 1800-luvun lopussa.  ”Villa” on nyt Ruotsin valtion omistama museo.  Se oli kuitenkin juuri sulkeutumassa, harmi.  Olimme bussista tulomatkalla huomanneet vuorenrinteellä kiemurtelevia portaikkoja ja päätimme kävellä alas satamaan.  Olipa aika urakka, noin 1000 porrasta ja välillä rinne näytti aika jyrkältäkin.  Alhaalla lähellä satamaa ohitimme paikallisten mukavannäköisiä asuintaloja ja pihoja ja törmäsimme paikallisten pieneen ruokakauppaan.  Siellä oli todella ystävällinen palvelu.  Kaupan omistava vanhahko pappa oli kiinnostunut mistä olimme ja miten olimme veneellä tänne seilanneet.  Pieni kyläkauppa mutta sieltä saimme taivaallisen hyvää ja edullista buffala mozzarellaa, tomaatteja ja kinkkua (proseciutto).  Satamaan oli iltapäiväretkemme aikana tullut noin 10 purjevenettä samaan laituriin.  Näyttivät olevan samaa seuruetta ja viettivät iltaa veneiden ”sitloodissa” välillä iloisesti seurustellen.  Yleensä satamissa on ollut vain harvoja vierasveneitä, joissa ihmisiä, muiden veneiden ollessa paikallisten tai talvisäilytyksessä ja miehittämättömiä.       

 

24.9                              Caprin saari – Salerno, Porto Nuovo, 9.45-14.00, 25 M, loki 8680, E 5-10 pilvistä ja sateista

 

Yöllä tuuli kovaa ja ukkosti.  Heräsimme pilviseen aamuun.  Illalla olimme vielä pohtineet josko menisimme käymään aamulla Villa San Michellessä mutta päätimme lähteä kohti Amalfia tai isompaa satamaa Salernoa ennen kuin tuuli vielä yltyisi. Tuuli 10 m/s lähes täysin vastaista ja yön kovan tuulen jälkeen maininki oli melkoista.  Ajoimme koneella ja vene keikkui ja kiemurteli aallokossa.  Meno oli pärskeiden ja satelun vuoksi märkää mutta ilma oli lämmin.  Vatsassa vähän kierteli mutta selvisimme kaikki ilman pahoinvointia.  Kauniin Amalfin turistikaupungin pienehkö satama näytti täydeltä ja itätuuli puhalsi suoraan satamaan.  Päätimme jatkaa Salernoon.  Salernon ison teollisuussataman huvivenesatama Porto Nuovo ei vastannut VHF kutsuumme mutta laiturilla oleva kaveri viittoili meille paikan.  Saisimme olla siinä yhden yön mutta seuraavana päivänä Caprilla näkemämme Charter purjeveneet tulisivat varatuille paikoille ja satama olisi täynnä.  Satamamies kuitenkin lupaili että saisimme olla epävirallisella ilmaisella paikalla (ilman sähköä ja vettä) sitä seuraavat 2 yötä, koska mielimme jäädä tänne sunnuntaihin jolloin Ritva ja Keijo pääsisivät Salernosta junalla Roomaan.  Illalla lämmitettiin märän päivän päätteeksi sauna.

 

25-26.9                   (pe-la) Salerno ja Amalfi, aurinkoista ja helteistä, perjantai aamupäivällä sadetta

 

Perjantaina sateli vielä aamupäivällä vettä mutta iltapäivä oli aurinkoinen ja helteinen.  Käytimme päivän tutustumalla Salernoon.  Suurehko kaupunki yllätti meidät positiivisesti.  Se sijaitsee suuren Salernon lahden perällä ja ympäröivät vuorimaisemat ovat kauniit.  Kaupunki on vilkas mutta erittäin siisti ja selkeä.  Vanhan kaupungin kävelykujat ja kirkko ovat kauniita, rakennukset hyväkuntoisia samoin kuin uudemmassa osassa.  Iltapäivällä vaihdoimme veneen meille epävirallisesti luvatulle ihan hyvälle kylkikiinnityspaikalle.  Lauantaina lähdimme heti aamukahvien jälkeen paikallisbussilla Amalfiin, jota esitteissä ja satamakirjassa kovasti kehuttiin.  Bussimatka kesti reilun tunnin ja kulki korkealla vuorenrinteillä pitkin ns. Amalfin rannikkoa.  Maisemat jyrkänteiltä alas mereen olivat huikeat ja kylät taloineen ja rinteiden viiniviljelmät olivat idyllisiä.  Turhaan tätä rannikkoa ei kehuta yhdeksi maailman tai ainakin Italian kauneimmaksi.  Myös itse Amalfin kaupunki meren rannalla oli kaunis vuorimaisemineen mutta jostain syystä odotimme vielä enemmän.  Pienessä kaupungissa turismi tuntui ja näkyi liikaa: korkeat hinnat ja liikaa turisteja kauniilla kujilla.  Amalfin katedraalikirkko kappeleineen oli upea elämys.  Keijo sai kuvattua jopa pätkän vihkiparin hääseremoniasta.  Palasimme veneelle ja vietimme yhteisen purjehdusviikkomme viimeistä iltaa.  Nautimme jälleen Italian herkkuja: buffala mozzarellaa, ihania tomaatteja, hunajamelonia/parmankinkkua ja jälkiruoaksi vielä maljat kuplivaa mansikoiden kera.    

 

27.9                              Salerno – Agropoli, 9.50-14.00, 20 M, loki 8700, NE 5-12 aurinkoista

 

Aamukahvien jälkeen saatoimme Ritvan ja Keijon sataman portille.  He lähtivät taxilla Salernon rautatieasemalle ja sieltä junalla Roomaan jossa heillä loma vielä jatkuisi muutaman päivän.  Me mielimme merelle, köydet irti ja kokka kohti Agropolin kaupunkia.  Oli hieno menokeli ja purjehdimme tiukkaa vastaista reippaassa tuulessa.  Agropolin satamassa saimme puhelinsoiton jälkeen paikan kahden ison moottoriveneen (65 jalkaa) väliin.  Illansuussa ennätimme tutustua kaupunkiin joka yllätti viehättävyydellään.  Kaunis ja siisti vanhakaupunki ja pieni linnoitus sijaitsivat sataman vieressä korkealla niemekkeellä.  Myös uudempi osa kauppa- ja kävelykatuineen oli mukavanoloinen.

 

28.9                              Agropoli – Marina di Camerota, 9.45-15.10, 33 M, loki 8733, NW 2-3 aurinkoista ja helteistä

 

Oli hieno, aurinkoinen ja helteinen päivä merellä.  Tuuli oli heikkoa ja ajoimme koko matkan koneella rannikon läheisyydessä ihaillen vuorista maisemaa.  Alkumatkasta Licosin niemekkeen jälkeen näimme pitkästä aikaa delfiiniparven, vasta toisen kerran Välimerellä.  Ne ohittivat meidät kauempaa eivätkä tällä kertaa tulleet kisailemaan veneen kanssa.  Vähän ennen määränpäätämme Marina di Camerotaa ohitimme Palinuron jylhän jyrkkäkallioisen niemen ja sen päällä olevan majakan.  Ajoimme lähelle kallioseinäkettä kuvaamaan upeaa maisemaa.  Rantauduimme satamaan VHF kutsun ja satamamiesten opastuksella.  Ari jutteli laiturilla toisen Sisilian suuntaan menevän purjehtijan kanssa joka vielä illalla tuli kertomaan että perjantaiksi (nyt maanantai) on luvattu kovaa keliä ja he lähtisivät aikaisin seuraavana aamuna.

 

29.9                              Marina di Camerota, aurinkoista ja helteistä

 

Päätimme viettää huoltopäivän Camerotassa ja lähteä todella aikaisin seuraavana aamuna liikenteeseen.  Satamakonttorissa suositeltiin seuraavaksi satamaksi joko Vibo Valentiaa tai Tropeaa joihin olisi noin 85 M matka.  Pesimme muutaman koneellisen pyykkiä, Tarja kirjoitteli lokikirjaa, tutustuimme kaupunkiin, teimme pari ruokakauppareissua ja kävimme läheisellä uimarannalla uimassa.  Päivä oli todella helteinen ja merivesi +25 C viilensi oloa mutta vain hetkeksi.  Kaupungilta löytyi internet piste jossa kävin päivittämässä nettisivuja.  Italian satamissa ei WiFi (Wlan) yhteyttä ole juuri ollut.  Camerotan pienehkö vanhakaupunki oli aidonoloinen ja siisti.  

 

30.9                              Camerota – Vibo Valentia, 5.00-16.50, 83 M, loki 8816, Var. 2-4 aurinkoista ja helteistä

 

Aamulla herätys 4.30, sähköt ja köydet irti ja lähdimme pilkkopimeälle merelle.  Tuulta ja aallokkoa ei juuri ollut, aamukahvit juotiin vuoronperään merellä.  Ajoimme suoraan ulos rannikolta välttääksemme ajamasta pimeässä kalastajien verkkolippuihin.  Joku kalapaatti lähti perässämme merelle ja jokunen näkyi mailien päässä tutkassa.  Klo 6 jälkeen alkoi vähänkerrassaan sarastaa ja 7.20 aurinko nousi paapuurista vuorien takaa.  Otimme vuoronperään pienet aamutorkut.  Oli upea helteinen, vähätuulinen ja välillä suorastaan peilityyni päivä merellä.  Ajoimme koko päivän koneella suoraan kohti Vibo Valentia jonne Ari soitti eilisiltana ja sai varattua satamapaikan.  Rannikko oli 10-20 M päässä eikä rantaa ja vuorimaisemia näkynyt pitkään aikaan.  Muitakaan kulkijoita ei juuri näkynyt, lukuun ottamatta yhtä kaukana vastaantulevaa purjevenettä.  Iltapäivällä, ajaessamme noin 10 M päässä paapuurissa siintävästä rannikosta, Ari arveli nähneensä joitakin isohkoja kaloja kauempana, arvelimme niitä delfiineiksi.  Hetken päästä (klo 13.30), minun laittaessa ruokaa, Ari huusi että tuolla taitaa olla valas.  Siellä se loikoili lähes tyynellä merellä arviolta noin 1 km päässä meistä rannikolle päin ja suihkutteli välillä vettä.  Katsoin juuri kiikarilla kun se sukelsi ja upea pyrstö näkyi.  Ensimmäinen näkemämme valas!  Arvioimme sen olleen ainakin veneemme mittainen, siis yli 13 m.  Katsoimme Välimeren purjehduskäsikirjasta että täällä ns. ”Sperm Whale” valas voi olla jopa 18 m pitkä.  Hetken päästä näimme vielä muutaman 3-4 kalan parvea jotka ohittivat meidät lähempää.  Niillä oli selkäevät kuten delfiineillä mutta näyttivät suuremmilta ja uivat eritavoin.  Mahtoivatko olla ”Pilot Whale” valaita (max. pituus 7,6 m).  Rantauduimme Vibo Valentian kahdesta vierekkäisestä huvivenesatamasta Marina Stella del Sudiin.  Sen omistaa italialais-kanadalainen pariskunta, palvelu on ystävällistä ja kaikki puhuvat englantia, kuten satamakirja mainostaa.  Satamamaksu on edullinen, tosin nyt lokakuun alussa monissa muissakin satamissa tariffi laskee talvikuukausiksi.

©2021 tarina - Putteri (MMD Networks Oy)