Lokakuu 2009 lokikirja

 

1-4.10                       Vibo Valentia (to-su), aurinkoista ja helteistä, pe yöllä ukkosta ja päivällä sateista

 

Vietimme Vibo Valentiassa kaikkiaan 4 päivää.  Meillä oli aikataulussa hyvin aikaa sillä Eija ja Hannu tulisivat kyytiimme vasta tiistai iltana jostakin satamasta Messiinan salmen (Italian mantereen ja Sisilian välissä) kohdilla jonne tulisivat Roomasta junalla.  Meillä olisi sinne vain yhden päivän purjehdusmatka (noin 50 M).  Torstai oli vielä aurinkoinen ja helteinen mutta perjantai yönä oli kova tuuli ja raju ukonilma rankkasateineen.  Olimme perjantaiksi suunnitelleet kokopäivän retkeä turistilaivalla noin 50-60 M rannikolta oleville tuliperäisille saarille (Vulcano, Lipari, Stromboli).  Aamulla tuuli ja ukkonen olivat laantuneet ja laiva lähti klo 6.20 satamasta.  Reilun tunnin ajon jälkeen Capo Vaticanon niemessä maininki kasvoi ja lava joutui kääntymään takaisin stamaan.  Muut päivät perjantaita lukuun ottamatta olivat aurinkoisia.  Pesimme ja vahasimme venettä, pyykkäsimme, kävimme uimassa läheisellä uimarannalla ja tutustuimme kaupunkiin.  Kaupunki ei ollut erityisen viehättävä.  Vanhakaupunki oli pienehkö ja uudempi osa oli ankeannäköinen ja silmiinpistävän roskainen.  Täällä vihdoin opimme, kun aikaa oli useampi päivä samassa satamassa, hankkimaan ruokatavarat Välimeren malliin:  lihat lihakaupasta, leivät leipäkaupasta, mozarellat ja kinkut herkkukaupasta ja loput pienestä supermarketista.  Satamaväki suositteli meille seuraavaksi satamaksi mieluummin Sisilian puolella olevaa Messinaa kuin rannikolla olevaa Reggio Calabrian teollisuussatamaa.   Messinaan pääsee rannikolta kätevästi lautalla.

 

5.10                              Vibo Valentia - Messina, Sisilian saari, 8.00-14.50, 43 M, loki 8859, SE/NW 2-4 aurinkoista ja helteistä

 

Lähdimme ajoissa liikenteeseen kohti Sisilian Messinan satamaa jonne Ari soitti eilen illalla ja sai varattua paikan.  Pääsin (Tarja) pitkästä aikaa verestämään vuorovesi laskutaitoja.  Välimerellä vuorovesivaihtelut ovat mitättömiä mutta Messinan kapeassa salmessa (kapeimmillaan 2 M, alle 4 km) aiheutuu voimakkaita virtoja (jopa 3 solmua) joten varsinkin kovalla tuulella voi olla kuohuja ja mylläkkää kuten Gibraltarin salmessa.  Laskin että virta kääntyisi vastaiseksi klo 14.50 ja ennättäisimme ennen sitä satamaan.  Ajoimme kauniin Tropean kaupungin ohi ja Capo Vaticanon niemestä kohti Messinan salmea.  Tuuli voimistui vähän ja nautimme loppumatkan purjehtien.  Näimme useita tonnikalaparvia ja yksi delfiini kisaili uiden veneen vieressä hetken.  Ohitettuamme rannikolla olevan Scillan kalastajakylän Messinan salmessa poreili kuohupaikoilla ja veneen nopeus kasvoi myötävirrassa 2 solmulla.  Onneksi oli heikko tuuli joten mitään mylläkkää ei koettu.  Messinan Marina del Nettunon satama on lauttasataman kanssa samassa altaassa joten maininki ja lauttojen peräaallot keinuttivat venettä melkoisesti.  Satamamaksu oli harmiksemme taasen kallis.

 

6.10                              Messina, aurinkoista ja helteistä

 

Veneen siivouksen ja kauppareissun jälkeen lähdimme kävelemään kohti lauttasatamaa.  Menisimme Eijaa ja Hannua vastaan lautalla (30 min) rannikon puolelle Villa Sao Giovanniin.  Messinan suurehko kaupunki ei tehnyt vaikutusta ja päällimmäisenä jäi mieleen sottaisuus ja likaisuus.  Villa Sao Giovannissa ennätimme juuri ja juuri kävellä lauttasataman vieressä olevalle juna-asemalle ennen kuin Eijan ja Hannun juna saapui.  He olivat 6 tunnin junamatkalla Roomasta tutustuneet kahteen Sisiliasta kotoisin olevaan viehättävään ja nuoreen italiattareen, Monikiin ja Adrianaan, jotka tulivat kanssamme samalla lautalla Messinaan.  Italiattarien miehet tulivat vaimojaan vastaan autoilla ja saimme heiltä kyydin venesatamaan.  Kylläpä olivat ystävällisiä.  Ensimmäinen yhteinen ilta kului veneellä seurustellen ja ruokaillen.  Samalla vietimme Arin synttäreitä, tosin menimme superajoissa nukkumaan.  Eijalla ja Hannulla oli pitkä matkapäivä takana.

 

7.10                              Messina – Riposto, Sisilia, 10.00-15.30, 34 M, loki 8893,  N 5-7 aurinkoista ja helteistä

 

Aamukahvien jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa Sisiliaa itärannikkoa etelään.   Mielimme tutustua Sisiliassa Taorminaan ympäristöineen ja mahdollisesti myös Etnan tulivuoreen.  Eijan ja Hannun ensimmäisenä meripäivänä sää oli mitä parhain.  Aurinko paistoi, tuuli oli sivumyötäinen ja sen verran reipas että pääsimme purjeilla mukavaa vauhtia.  Ihailimme rannikon vuorisia maisemia kylineen.  Ohitimme todella kauniilta näyttävän Taorminan kaupungin joka sijaitsi korkealla vuorenrinteellä.  Taorminassa ei ole huvivenesatamaa, vain ankkurointimahdollisuus edustalla olevassa lahdessa.  Halusimme satamaan ladataksemme akut ja vesitankit täyteen ennen Joonian meren pitempiä legejä.  Seuraava muutaman mailin päässä oleva pienehkö Naxoksen satama näytti täydeltä ja tuulille avoimilta.  Jatkoimme sitä seuraavaan reilun 5 M päässä olevaan Ripostoon jossa rantauduimme suojaisaan Etnan tulivuoren edustalla olevaan Porto del Etnaan.  Riposton kaupunki on siisti ei turistikaupunki kujineen.  Rantakadulla oli viinimyymälä jossa myytiin Etnan viinejä suoraan metallisista sammioista vaikka omaan kanisteriin hintaan 1,50 euroa/litra.  Maistuivat ihan hyville joten mekin innostuimme ostamaan muutamaa eri viiniä kanistereineen. 

 

8.10                              Riposto, Etna, Taormina, aurinkoista ja helteistä

 

Sataman palvelupisteessä tarjottiin kokopäivän Etnan retkeä henkilökohtaisella oppaalla.  Päätimme kuitenkin vuokrata auton ja tehdä omatoimiretken.  Ajoimme (Hannu ratissa) Riposton ja muutaman kylän läpi Etnalle johtavaa vuoristotietä ylös noin 30-40 km matkan 1900 m korkeuteen.  Sieltä pääsi kaapelihissillä 2500 m korkeuteen josta jatkoimme Mersun maastoauto bussilla noin 2900 metriin.  Oli mahtava kokemus kävellä kuumaisemassa yhden höyryävän kraaterin ympäri.  Etnan korkein huippu (3350 m) nousi vieressä ja harvinaista kyllä oli pilvetöntä ja näkymät alas rannikolle ja sisämaahan olivat hienot.  Etna on Euroopan suurin toimiva tulivuori ja yksi maailman aktiivisimmista.  Edellinen purkaus oli v 2002, onneksi nyt ei poksahdellut!  Etnalta palatessamme ajoimme vielä tutustumaan Taorminaan.  Tämä turistien suosima kaunis kaupunki on korkealla vuorenrinteellä ja sieltä on upeat näkymät ympäristöön, Joonian merelle ja Etnalle.  Nautittuamme vielä kerran aidot Italialaiset pizzat ajoimme (nyt Ari ratissa) takaisin pimeässä useiden kylien läpi takaisin veneelle.  Matkalla kävimme supermarketissa ja ostimme kassit täyteen ”ajoruokaa” Joonian meren pitkiä legevä varten.  Aamulla lähdetään Kreikan Korfun suuntaan joko suoraan tai yhdellä pysähdyksellä Italian jalkapohjassa.   

 

9-11.10                   Riposto, Sisilia, Italia 11.30 – Korfun saari, Gouvia Marina, Kreikka 12.40 , 268 M, loki 9161, pe S/SW 3, la S/SW 4-6, su S/SW3-4, aurinkoista ja helteistä

 

Aamulla ennen lähtöä ”pojat” (Hannu ja Ari) tankkasivat Tarinan vesitankit täyteen.  Minä lähdin nettikahvilaan tarkistamaan pidemmänajan merisäätiedotuksen (Navtexista saa vain 1 vrk ennusteen) ja Eija meni vielä vihannes- ja leipäkauppaan.  Merisäätiedotukset lupasivat leutoja tuulia, vain Force 2-3 (alle 6 m/s).  Kun mitään myrskyjä ei ollut luvassa (edellisellä viikolla oli myrskyistä) päätimme ylittää Joonian meren ja purjehtia suoraan Kreikan Korfulle noin 270 M matkan.  Matkaan kuluisi arviolta reilu 2 vrk ja koska Eija ja Hannu olivat mukana pääsisimme paremmin vuoronperään öisin nukkumaan.  Satamasta lähtiessä kävimme tankkaamassa dieseliä.  Perjantai oli helteinen ja aurinkoinen.  Meri oli tasainen ja tuuli oli heikkoa joten ajoimme koneella.  Sisilia ja Etnan tulivuori loittonivat takana.  Vähän ennen auringonlaskua näimme veneen vieressä polskivia tonnikaloja ja muutaman delfiinin.  Punaisena loistava auringonlasku (klo 18.10) Etnan kupeelle oli upea.  Tuli pilkkopimeää ja vähänkerrallaan tähdet syttyivät taivaankannella.  Väistelimme muutamaa tutkassakin näkyvää troolia vetävää (kulkuvalojen mukaan) kalalaivaa ja odottelimme kuun nousua.  Se pääsi sittenkin yllättämään meidät kun ensin näimme vain punaisen valopisteen suoraan keulasuunnassa.  Pian kuu nousi (klo 22), valaisi meren ja ajoimme hetken pitkin kuunsiltaa.  Yö kului leppoisasti vuoronperään kahden vuoroissa ajaen ja nukkuen.  Aurinko nousi pilvisenä klo 7.15.  Tuuli nousi sen verran että klo 8 nostettiin purjeet.  Purjehdimme sivumyötäistä koko päivän aurinkoisessa ja helteisessä säässä.  Päivä kului seurustellen ja ihaillen aavaa ja ”tyhjää” merta.  Vene kulki tasaisesti joten ruoanlaitto ja ruokailu oli helppoa.  Myös toinen yö oli kirkas ja kuu valaisi meren.  Yö kului jälleen leppoisasti vuoroissa seuraten plotterin AIS:sta ja tutkasta laivoja ylittäessämme Adrianmerelle menevän laivaväylän.  Aamuyöllä klo 4 tuuli sen verran heikosti että laskimme purjeet ja käynnistimme moottorin.  Auringon noustessa klo 7.45 (Kreikan aikaa) häämötti Korfun saaren eteläkärki edessämme.  Juodessamme aamukahvia ohitimme saaren eteläkärjen ja käänsimme kurssin kohti saaren puolivälissä olevaa Korfun kaupunkia.  Valitsimme satamaksi kaupungista noin 3 M pohjoiseen olevan Gouvia Marinan.  Ohitimme Korfun kauniin vanhankaupungin ja niemekkeessä olevan linnoituksen puoliltapäivin ja rantauduimme satamaan VHF kutsun ja satamamiehen opastuksella.  Joonian meren ylitys kesti 2 vrk ja 10 minuuttia.  Matka meni hyvin aurinkoisessa ja leppoisassa säässä ja mukavassa seurassa.

Nyt olimme Kreikassa, uusi kulttuuri, kieli, ruoat ja mielenkiintoiset paikat odottivat meitä.  Juuri kun ”Buon giorno” ja ”Gratzie” alkoivat sujua helposti, on opeteltava sanomaan ”Kaliméra” ja ”Evharisto” (päivää ja kiitos).

 

12-13.10               Korfu ja Gouvia Marina (ma-ti), puolipilvistä, sadekuuroja ja kova tuuli

 

Vietimme Korfulla 2 päivää.  Maanantaiaamuna heräsimme kovaan tuuleen ja sateeseen.  Epävakaa sää jatkui myös tiistaina kuurosateineen.  Sääkoneemme Navtex täyttyi kovantuulen varoituksista luvaten pohjoiselle Joonianmerelle Force 7-8 tuulia (14-20 m/s) ja Italian saappaankärjen alapuolelle (Boot) jopa Force 9 myrskyä (20-25 m/s).  Joonian meren ylityksemme osui ”kreivin aikaan” kahden matalapaineen väliin.  Onneksi emme olleet siellä nyt, matka olisi varmasti onnistunut, mutta olisi ollut raskas ja epämukava.  Miten erilainen ja arvaamaton meri voikaan olla, siinä taitaakin piillä yksi veneilyn ja purjehduksen viehätyksistä.  Kuurosateiden lomassa kävimme molempina päivinä paikallisbussilla tutustumassa saaren kauniiseen turistien suosimaan pääkaupunkiin Korfuun.  Tutuiksi tulivat sen niemenkärjessä oleva vanha linnoitusalue ja vanhankaupungin kujat.  Tiistaina teimme pitkän kävelylenkin nykyisin kaupungin luonnontilaisena puistoalueena olevalle Mon Re´pon kukkulalle, josta jäi mieleen syklaameja muistuttavat kukkaniityt ja vähäiset Heran temppelin (600-luku ekr) jäännökset.  Poikkesimme tavernassa tutustumassa kreikkalaisiin herkkuihin mm ”saganakiin” (paistettu juusto) ja ”souvlakiin” (lihavarras).  Kävellessämme vanhassa kaupungissa pakenimme äkillistä sadekuuroa kahvilan terassille.  Ari innostui tilaamaan kahvin kanssa pari jäätelöannosta.  Hyvää, mutta huh olipa jo sateessa ja tuulessa viileää.  Satamamme Gouvia Marina palveluineen on ihan hyvä ja suhteellisen edullinen ja on saman ketjun omistama kuin tuleva talvisatamamme Kalamatassa.  Satamassa on piha alueella uima-allas, jossa kävimme pulahtamassa tiistaiaamuna auringonpaisteessa, ja ilmainen wifi-yhteys nettikahvilassa.

 

                 

14.10                          Korfu, Gouvia Marina – Paxoin saari, Gaios, 11.15 – 16.15, 34 M, loki 9195, NW 3-5 aurinkoista

 

Yöllä tuuli kovaa ja ukkosti, mutta aamulla tuuli heikkeni ja aurinko paistoi.  Korfun 60 km pitkällä ja kapeahkolla saarella olisi vielä riittänyt nähtävää mutta mielimme jatkaa matkaa saaren eteläpuolella olevalle pienelle Paxoin saarelle.  Tuuli oli täysin myötäinen ja heikko joten ajoimme koneella ja ihailimme maisemia lämpimässä säässä.  Toisella puolella näkyi 5 M (noin 10 km) päässä Albanian ja Kreikan raja jylhine vuorimaisemineen ja toisella puolella Korfun saaren vehreät näkymät.  Täällä oli huomattavasti enemmän purjeveneitä liikenteessä kuin Italian rannikolla.  Gouvia Marinakin näytti olevan useiden charter-purjehdusfirmojen lähtösatama.  Matkalla Eija huomasi että perässä olevan kumijollamme suojapeite puuttui, sen oli täytynyt lentää edellisenä yönä myrskyn mukana mereen.  Harmi, kun olimme vasta viimetalvena sen hankkineet.  Paxoin pienehköllä saarella (10x3 km, 2200 as.) rantauduimme Gaioksen kaupungin rantaan omalla ankkurilla (pitkästä aikaa) keula kiinni rantakadulle keskelle viehättävää pikkukaupunkia.  Tullessamme rannassa oli vain muutama purjevene, mutta ennen pimeää veneitä oli vierekkäin jo toistakymmentä.  Yhdessä charterveneessä oli suomalainen miehistö (2 pariskuntaa viikon lomapurjehduksella).  He olivat olleet edellisyönä ankkurissa ja ongelmissa kun kovassa tuulessa ankkuri ei pitänyt.  Gaioksen kaupungin ranta on poukamassa jonka edustalla on myhkyräinen ja vehreä saari vuohineen ja rantaan ajetaan kapeaa väylää myöten.  Ranta on suojainen paitsi etelänpuolelta pikkusaaren ja kaupunginrannan välisestä aukosta puhaltaville tuulille.  Illastimme veneessä ja ranta oli tyyni.

 

15.10                          Paxoin saari, Gaios, tuulista, sateista ja yöllä ukkosta

 

Yöllä tuuli nousi etelänpuoleisena ja kaupunginrannan ja saaren välisestä aukosta tuleva maininki keinutti veneitä.  Halusimme jäädä päiväksi tutustumaan Gaiokseen.  Osa veneistä lähti aamulla merelle ja rantaan jäävät, kuten mekin, virittelivät springiköysiä pysyäkseen paikallaan.  Joimme vielä Eijan kanssa aamukahvia kun kannelta kuului lähtökomento koska peräankkuri luisti ja veneen keula kolahti rantakadun kivireunaan.  Kaupungin pohjoispuolella, noin 1 km päässä, oli suojaisampi ankkurointiranta ja rantauduimme sinne ison englantilaisen (noin 70 jalkaa) ja muutaman muun purjeveneen viereen.  Käytimme nyt Välimeren malliin keula-ankkuria (isompi ja parempi pito) ja ajoimme perä edellä rantaan.  Nyt vene tuntui pysyvän paikallaan.  Kävelimme kaupungille ruokaostoksille ja kävimme rantatavernassa syömässä.  Kaupunginrannassa olevat muutamat veneet keikkuivat villisti kovassa tuulessa ja miehistö,t kuten suomalaisetkin, vahtivat veneitään ja virittelivät köysiä kunnes joutuivat yksi kerrallaan lähtemään pohjoisenpuoleiseen rantaan tai merelle.  Illalla tuuli vielä nousi (10-15 m/s) keinuttaen ja riuhtoen veneitä laiturissa.  Nukkuminen oli levotonta kuulostellessa ankkurin pitävyyttä.  Keskiyöllä nousi vielä raju ukonilma joka oli aivan päällä, mutta onneksi tuuli kääntyi tullen rannanpuolelta, ja saimme nukkua loppuyön rauhassa.   

Jatkossa Kreikan saaristossa suurin osa kaupunkien ja kylien satamista on tällaisia, keula- tai perä kiinni rantaan ja oma ankkuri mereen paikkoja, ilman sähköä ja vettä.  Vettä tosin usein saa tilata, jolloin laiturille ajaa pieni lavakuormuri vesitankkeineen.  Vain harvassa paikassa on ns palvelusatamia (sähkö, vesi, suihkut, rantautumisapu, mooringsköydet Välimerellä) joihin olimme tähänastisen matkan aikana tottuneet, muuta kun ei ollut tarjollakaan.  Em kaupunkirannoissa on kuitenkin yksi mahtava etu: ne ovat ilmaisia kuten Paxoilla tai pieni maksu jos saatavilla on esim. sähköä tai muita palveluita.

 

16.10                          Paxoin saari – Levkasin saari, Levkas Marina, 9.30 – 16.25, 35 M, loki 9230, NW 5-8 aurinkoista

 

Heräsimme kauniiseen aurinkoiseen aamuun.  Ennen lähtöä juttelimme viereemme tulleen Nauticatin s/y Einhornin saksalaisen pariskunnan kanssa.  Vaihdoimme yhteystietoja jos vaikka tapaamme keväällä, koska hekin talvehtivat Kreikassa.  Lähdimme kohti rannikon vieressä olevaa Levkasin saarta (Lefkada).  Sieltä Eija ja Hannu pääsisivät sunnuntaina bussilla Ateenaan.  Tuuli oli eilisestä heikentynyt mutta oli reipas ja pääsimme mukavaa vauhtia sivumyötäistä Levkasin kanavan suulle.  Ruopattu 5 km pitkä kanava erottaa pohjoispuolelta tämän 30 km pitkän (30x10 km, 20 000 as.) saaren mantereesta.  Kanavan alussa on nostosilta joka avautuu tasatunnein.  Ennätimme klo 16 avaukseen jossa oli suorastaan ruuhkaa, noin 10 venettä menossa etelään päin.  Aallonmurtajan jälkeinen odotusallas oli ahdas ja sillan aukko oli vain 9 m leveä.  Hyvin meni, onneksi oli heikko tuuli eikä ollut maininkia.  Kanavan varrella on saaren pääkaupunki Levkas.  Kaupunginrannassa on ankkuripaikkoja mutta valitsimme viereisen sataman Levkas Marinan palveluineen (suihkut, sähkö, vesi, mooringsköydet jne). 

 

17-18.10               Levkas ja Levkas Marina (la-su), la aurinkoista, su pilvistä, tuulista, sadekuuroja ja ukkosta

 

Levkas Marina palveluineen oli hyvä ja kuuluu myös samaan ketjuun Gouvia Marinan (Korfu) ja Kalamata Marinan kanssa.  Tämäkin Marina tuntui olevan useiden charterpurjehdusfirmojen tukikohta ja useiden veneiden talvisäilytyspaikka.  Levkasin vanhakaupunki on aivan sataman vieressä ja on aidonoloinen kreikkalainen kaupunki.  Kahviloiden, pienien ruokapaikkojen ja matkamuistomyymälöiden määrä kieli turismista, mutta ei ainakaan lokakuussa näkynyt liikaa katukuvassa.  Lauantaina kävimme bussiasemalla josta Eija ja Hannu ostivat liput seuraavalle päivälle Ateenaan.  Tutustuimme kaupunkiin ja kävimme syömässä pienessä lämminhenkisessä katuravintolassa.  Alkupalaksi söimme tosi hyvää saganakia (paistettu juusto).  Reippaana ”poikana” ja innokkaana kokkina Ari kysyi mukavalta tarjoilijattareltamme millä nimellä juustoa voi ostaa supermarketista.  Juusto on ”kefalograbiera” ja tarjoilija vei Arin jopa kokin juttusille katsomaan miten saganaki tehdään.  Saa nähdä milloin sitä syödään Tarinassa?  Ilta vietettiin veneessä seurustellen, muistellen purjehdustamme ja taisivat ”pojat” ratkoa yhdessä pari sanaristikkoakin (tuttu huvi yhteisen purjehduksemme aikanaJ).  Sunnuntaina puoliltapäivin saatoimme Eijan ja Hannun sataman lähellä olevalle bussiasemalle.  Heillä olisi 5 h bussimatka Ateenaan ja muutama lomapäivä siellä edessä ennen kotiinpaluuta.  Iltapäivällä alkoi sadella, tuulla kovaa ja ukkostaa.  Päätimme jäädä seuraavaksi yöksi Levkas Marinaan.

 

 

19.10                          Levkas Marina – Levkas, Nidri, Ormos Vlikho, 11.50-14.30, 10M, loki 9240, S 6-9 aamulla sateista sitten aurinkoista

 

Aamulla sade lakkasi ja aurinko alkoi paistaa.  Kävimme vielä kaupungilla ennen lähtöä leipä-  ja vihanneskaupassa.  Ajoimme loppupätkän suolajärvien ympäröimää Levkasin kanavaa etelään jonka jälkeen aukeni upea saaristomeri maisema.  Paapuurissa Kreikan vuoristoinen rannikko ja styyrpuurissa Levkasin myös vuoriset jylhät maisemat ja useita pienempiä saaria.  Alueella on suojaisia ankkurilahtia ja täällä olikin paljon purjeveneitä liikenteessä.  Päätimme mennä seuraavaksi yöksi ankkuriin lyhyen matkan päässä Levkasin saarella Nidrin kylän kohdalla olevaan lahteen.  Purjehdimme myötätuulessa upean vuorien ympäröimän lahden suulle.  Nidrin kylän kohdalla oleva ankkurointialue näytti täydeltä ja jatkoimme peremmälle lahteen, joka aukeni pullonkaulamaisen kapean kohdan jälkeen noin 1x2 km kokoiseksi vuorien ympäröimäksi laguuniksi.  Ankkuroiduimme lahden itäpuolelle noin 6 m syvyyteen.  Laguunissa oli arviolta noin 20-30 muuta purjevenettä ankkurissa.  Lahti on niin suojainen että osa niistä näytti olevan jopa ”tavisäilytyksessä” ilman purjeita ja miehitystä (lähellämme oli mm Nauticat 521, Jazzmin).  Läheisellä rannalla olisi ollut asutusta ja muutama tavernakin, mutta vietimme iltapäivän ja illan veneessä ihaillen kaunista maisemaa.  Jostain kumman syystä ankkurissa ollessa on outo vapauden tunne.  Yöllä tuuli vuorilta tulevissa puuskissa yli 10 m/s mutta ankkuri piti hyvin.

 

 

20.10                          Levkas, Nidri – Ithacan saari, Port Vathi, klo 11.20-15.40, 23 M, loki 9263, NW 5-7 aurinkoista

 

Aamulla laguuni oli aivan tyyni ja auringonnousu vuoren takaa oli kaunis.  Aamukahvien jälkeen teimme jollalla pienen soutulenkin ja otimme pari kuvaa Tarinasta.  Tyynessä vedessä näkyi paljon isoja meduusoja (halkaisija 20-30 cm).  Merivesi on vielä 22-23C, mutta aamu-uinti jäi tekemättä.   Ankkuri ylös ja suuntasimme etelään kohti Joonian meren Ithaca saarta.  Alkumatkasta purjehdimme ohi kauniin, vuorisen Skorpioksen saaren (1x1,5 km).  Saari on yksityisaluetta ja Onassiksen suvun omistuksessa.  Purjehdimme myötätuulessa ohi Meganisin saaren ja kävimme sen eteläkärjessä ihailemassa upeita rantaluolia.  Ithaca, joka on tarinan mukaan Homeroksen sankarin kuningas Odysseuksen kotisaari (5x20 km, 3600 as.), lähestyi edessämme.  Saaren pääkaupunki Vathi sijaitsee metsäisen ja vuorisen lahden pohjukassa ja rantauduimme perä edellä ankkurikiinnityksellä kaupunginrantaan.  Rantakadun reunassa oli jo muutamia purjeveneitä ja illanmittaan tuli vielä puolenkymmentä lisää (englantilaisia, hollantilaisia ja kreikkalaisia).  Vathin pieni kaupunki tuhoutui v 1953 maanjäristyksessä ja se on rakennettu uudelleen perinteiseen tyyliin.  Kaunis ja idyllinen turismin pilaamaton paikka ja Ithacan saari kuten muutkin Kreikan saaret ovat täynnä historiaa.  Rantakadun läheisyydessä näimme mm tontin jossa arkeologi kaivoi esiin vanhoja raunioita.  Keskiyöllä heräsimme kun autolautta tuli kaupunginrantaan.  Sieltä purkautui ihmisiä, autoja ja muutama rekka-autokin tuoden saaren kauppoihin ruokatarvikkeita ja muita hyödykkeitä.

 

 

21.10                          Ithaca, Port Vathi – Zakinthosin saari, Port Zakinthos, 9.00-15.50, 39 M, loki 9302, NE/E 2-5 aurinkoista

 

Vathin lahden kauniin auringonnousun ja aamukahvien jälkeen nostimme ankkurin ja matka jatkui kohti etelää.  Odysseus seireeneineen jäi taakse ja suuntasimme kohti Zakinthosin saarta ja sen kaakkoiskärjessä olevaa samannimistä pääkaupunkia.  Päätimme jättää väliin, Ithacan lounaispuolella, matkamme varrella olevan Joonianmeren suurimman saaren Kefallonian, koska sen eteläkärjessä oleva Poroksen kaupunginranta näytti suojattomalle.  Matka eteni leppeässä myötätuulessa välillä purjein ja välillä moottorilla.  Täällä ei enää ole pientä saaristoa joten muita purjehtijoita ei juuri näkynyt, vain Korintinkanavalle menevää laivaliikennettä.  Zakinthosin sataman edustalla oli iso risteilijä ankkurissa joka teki juuri lähtöä.  Rantauduimme suurehkossa satama-altaassa perä edellä kaupunginrannan ankkuripaikalle, jossa oli vain puolenkymmentä muuta purjevenettä (englantilainen, pari hollantilaista ja kreikkalaisia).

 

22-23.10               Zakinthos ja Port Zakinthos (to-pe), ensin aurinkoista ja sitten kovaa tuulta ja myrskyn odotusta

 

Aioimme viettää Zakinthosin saarella (30x14 km, 30 000 as.) ja sen pääkaupungissa vain päivän, koska kiirehdimme  jo talvisatamaamme. Heidin avustuksella olimme varanneet paluulennot Ateenasta Suomeen lauantaiksi 31.10.  Torstaina tutustuimme kaupunkiin joka oli myös tuhoutunut v 1953 maanjäristyksessä ja rakennettu uudelleen.  Keskusaukion ympärillä oli suuria julkisia rakennuksia, paljon kauppakatuja, ravintoloita ja myös turisteja.  Kaupunki oli melko siisti mutta jotenkin ”hengetön”.  Palatessamme veneelle oli viereemme tullut hollantilainen mies purjeveneellä.  Hän kertoi että oli tullut saaren eteläpuolelta suojan tulossa olevaa kovaa tuulta (hänellä oli siellä pieni hotelli kreikkalaisen vaimonsa kanssa).  Sääkoneemmekin varoitteli jo tulossa olevasta jopa Force 7-8 S/SE tuulesta (14-21 m/s).  Päätimme jäädä seuraavaksi päiväksi Zakinthosin melko suojaisaan satamaan.  Etelänpuoleisella kovalla tuulella satamaan tulisi aallokkoa ja ankkurin pitävyys huolestutti.  Ari kävi yhdessä hollantilaisen kaverin kanssa jollalla laittamassa 50 m pitkän apuköyden molempien veneiden keulasta (olimme perä kiinni rannassa) sivulla olevaan lauttalaituriin.  Seuraava yö oli vielä vähätuulinen mutta perjantai aamupäivänä tuuli nousi ja alkoi sataa.  Päivä kului pidellessä sadetta, kirjoitellessa lokikirjaa ja tarkkaillessa ankkurin pitävyyttä.  Seuraavana yönä tuuli alkoi vähän heiketä ja nukuimme loppuyön makeasti.

 

 

24.10                          Zakinthos – Katakolon, 13.50-18.00, 24 M, loki 9326, S 8-9 aurinkoista

 

Aamulla sade lakkasi ja tuuli heikkeni.  Ajattelimme jatkaa matkaa iltapäivällä reilun 20 M päässä mantereella (Peloponnesoksen niemimaalla) olevaan Katakoloniin ja sieltä seuraavana aamuna noin 50 M päässä olevaan Pilokseen.  Sieltä meillä olisi enää päivämatka (40 M) talvisatamaamme Kalamataan.  Kävin aamupäivällä kaupungilla nettikahvilassa ja postissa Arin jäädessä odottelemaan naapurimme hollantilaiskaverin heräämistä ja apuköysien purkamista.  Lähdimme merelle lämpimässä ja aurinkoisessa säässä.  Ensimmäiset 5 M Zakinthosin saaren eteläkärkeen meri oli säyseä mutta saaren suojan loputtua olikin sitten aika mylläkkää.  Tuuli oli heikentynyt alle 10 m/s mutta edellispäivän ja yön kovan tuulen jälkeinen maininki keinutti venettä ja roiski vettä.  Meri rauhoittui päästyämme Katakolonin suurehkon satama-altaan suojaan.  Satamakirjan mukaan altaan pohjoispuolella rakenteilla olevaan palvelusatamaan sai kylkikiinnittyä mutta ko laitureiden edustalla oli sikin sokin pikkupoijuja ja kalaveneitä sekä muutama purjevene.  Soitimme VHF:llä satamaviranomaisille ja kysyimme lupaa kylkikiinnittyä rannalla olevalle ainoalle vapaan näköiselle laiturinpätkälle ja saimme luvan.  Viritellessämme tuulessa springiköysiä rannan kivilaituriin kävi paikallinen pensionaatinpitäjä tarjoamassa suihku- ja ruokapalvelujaan ja satamaviranomaiset ajoivat autolla viereemme ja tarkistivat veneen paperit ja passit.  Hieman ihmettelimme kun muualla Kreikassa kaupunginsatamissa emme olleet viranomaisiin törmänneet.  He olivat ystävällisiä ja sanoivat että voimme yöpyä laiturissa.  Rannalla olevasta sähkötolpasta heillä ei ollut tietoa mutta neuvoivat kokeilemaan.  Satamamaksustakaan eivät puhuneet mitään.  Satama-allas oli auki itään ja veneemme oli aukon kohdalla.  Pohtiessamme olisiko laituripaikka turvallinen tuli englantilainen kaveri altaan päässä olevasta purjeveneestä juttelemaan meille.  He olivat ankkurikiinnityksellä laiturissa ja olivat odotelleet muutaman päivän tuulen heikkenemistä.  Hän varoitteli että satamassa oli kovalla tuulella ollut maininkia ja kylkikiinnityspaikkamme voisi silloin olla vaarallinen.  Altaan päähän olisi saattanut mahtua ankkurikiinnitykseen pikkupoijujen väliin, mutta oli jo pimeää ja päätimme jäädä paikallemme ja lähteä yöllä jos tuuli nousisi ja kääntyisi itään.  Säätiedotus lupasi vasta aamuksi itätuulta ja alle 10 m/s.  Katakolon näytti pimeässä mukavalle ja todella pienelle kaupungille.  Veneemme vieressä oli parkkipaikka ja busseja jotka ilmeisesti tekivät retkiä läheiselle vanhalle Olympia alueelle.  Hääpari kiirehti juuri parkkipaikan läpi kirkolle jossa oli alkamassa vihkiäiset ja hääväki odotti ulkona.  Satama-altaan reunalla oli paljon drinkkibaareja ja muutama ruokataverna mutta vain vähän ihmisiä.  Olimme väsyneitä ja päätimme syödä tavernassa ja palata veneelle.  Palattuamme otin ensimmäisen ”tuulivahti vuoron” Arin käydessä nukkumaan.  Tuuli vain 6 m/s keulan edestä etelästä.  Harmikseni tuuli lähti kääntymään itään ja voimistui jonkin verran.  Arin herättyä runsaan tunnin torkuilta keitimme kahvit ja seurasimme tilannetta.  Tuuli idästä 8 m/s ja kapteeni teki päätöksen lähteä.  Ei auttanut valittaa, ”kapun sana on laki”, vaikka millään ei olisi jaksanut.  Köydet ja springit irti tietyssä järjestyksessä ja pääsimme irti laiturista.  Fenderit ja köysiniput paikoilleen satama-altaan suojassa ja sitten pimeälle merelle.

 

 

24-25.10               Katakolon – Pilos, 23.50-9.10 (kesäaika), 53 M, loki 9379, E 5-11 ensin kirkas tähtitaivas sitten pilvistä salamointia ja ukkosta

 

Maininki oli vielä aika suurta ja tuuli rannan puolelta noin 10 m/s.  Päätimme ajaa alkumatkan rannikon suojassa noin 2-3 M päässä rannasta.  Tällä etäisyydellä vaarana pimeässä on kalaverkkojen merkkiliput joita on lähes mahdoton tähystää, mutta onneksi niiltä vältyttiin.  Tutkassa näkyi joitakin (ilmeisesti) kalapaatteja ja kauempana merellä muutamia laivoja.  Parin tunnin jälkeen maininki vihdoin pieneni ja päätimme loitontaa kurssia rannikosta kohti tuntien päässä olevaa rannikon niemenkärkeä.  Rannikon valot loittonivat ja samalla alkoi harvakseltaan välähdellä vuorien takaa.  Tällä kurssilla olisimme jo päässeet purjeilla mutta ukkosen vuoksi päätimme jatkaa koneajoa.  Leiskunta jatkui läpi yön mutta onneksi ei satanut ja tuuli pysyi alle 11 m/s.  Saavuttaessamme noin klo 6 rannikon niemenkärjen, leiskunta tiheni ja salamoi kolmelta suunnalta, rannikolta ja mereltä sekä suoraan edestä.  Tuuli pyöri ja välillä ei tuullut juuri ollenkaan.  Maisema valkeni täydestä pimeydestä ja edessämme lähestyvä noin tunnin matkan päässä oleva N Protin pienehkö saari (1x1,5 km) piirtyi verkkokalvolle ensin muutamia kertoja minuutissa ja sitten jopa 3 sekunnin välein.  Valokuvausyritykseni päätyivät pimeisiin otoksiin tai keinuessa veneen plokiin, mutta muistikuva varmasti säilyy.  Mahtava näky, vaikka myöhemmin rannassa myönsin Arille vähän pelänneeni ajatellessani miten toimisin, jos salama iskisi veneeseen, Ariin, VHF- ja sähkölaitteet eivät toimisi ja olisi pimeää.  Rannikon ja saaren välissä on 0,5 M salmi ja matalahko vesi (5-20 m).  Päätimme pimeässä verkkojen varalta kiertää saaren meren puolelta.   Valoshowssa saarikierros tuntui ikuisuudelta rantaviivan piirtyessä välillä vaaleana ja meren kohistessa rantaan.  Kierrettyämme saaren alkoi aamu sarastaa (klo 7 jälkeen), salamointi harveni, ja suuntasimme kohti rannikkoa ja Pilosta.  Noin klo 8 aurinko nousi ja valaisi jylhän ja kauniin rannikon.  Piloksen kaupunki sijaitsee Navarinoun lahdessa (n.3x2M), jonka erottaa merestä 2,5 M pitkä, kapea, jyrkkä ja noin 100 m korkea kallioseinämä.  Lähestyessämme seinämää maininki nousi ja tyrskyt rannalla olivat upeat vaikka tuuli merelle päin.  Ajoimme auringonpaisteessa lahteen 0,5 M leveästä aukosta jonka jälkeen maininki rauhoittui.  Ajoimme kaupunginrannan ohi satamakirjan mukaan uuteen rakenteilla olevaan Piloksen satamaan.  Sataman aallonmurtajan suojaisassa laiturissa oli muutamia ulkomaalaisia purjeveneitä ja yksi meille sopiva kylkikiinnityspaikka.  Sataman suulla oli kyltti jossa neuvottiin ottamaan yhteyttä VHF:llä satamaviranomaisiin.  Soitimme ja kysyimme lupaa rantautua.  Sieltä pyydettiin rantautumisen jälkeen tulemaan kaupunginrannalla olevaan satamaviranomaisten (port authority) konttoriin papereiden kanssa.  Pari kaveri oli siimoineen kalastamassa laiturilla ja verkkaisesti siirtyivät alta rantautuessamme laituriin.  Kävelimme noin kilometrin päässä olevalle viranomaisten konttorille jossa vastaanotto oli yllättävä.  Satamaviranomainen tivasi meiltä veneen papereiden lisäksi jotain paperia ja tuohtuneena etsi mapeista paperikopion jossa kysyttiin veneen tietoja ja matkareittiä (lähtö/tulosatamat) .  Hän käski mennä seuraavana aamuna täytetyn lapun kanssa verotoimistoon (taxoffice), joka aukeaisi maanantaina klo 9, maksamaan noin 30 euron vero, ja tulla sitten takaisin.  Kiittelimme ”kohteliaasti” tiedosta, palasimme veneelle ja kävimme nukkumaan.  Kello oli 10.30 tai oikeastaan 9.30 koska yöllä oli vaihtunut talviaika.  Hieno juttu kun Arikin oli pysynyt koko yön hereillä!  Muutaman tunnin virkistävän unen jälkeen heräsimme sateiseen säähän.

 ”Aamukahvit” juotuamme lähdimme tutustumaan Pilokseen.  Mielenkiintoinen paikka upean ja historiallisen Navarinoun lahden suulla.  Lahdessa on 1820-luvulla käyty kuuluisa meritaistelu, jossa Kreikka itsenäistyi Turkin vallan alta.  ”Liittoutuneiden” joukot (Iso Britannia, Ranska, Venäjä), jotka tukivat Kreikkaa, tekivät amiraali Codringtonin johdolla yllätyshyökkäyksen 26 laivan voimin keskelle Navarinoun lahtea, jossa oli 89 Turkin/Egyptin sotalaivaa asemissa.  Vain 4 tunnin tuhoisan ja verisen meritaistelun jälkeen ”liittoutuneet” selättivät Turkin ja Kreikka ja Peloponnesoksen niemimaa oli vapaa.  Piloksen elegantti kaupunki on rakennettu pääosin ranskalaisten voimin Navarinoun taistelun jälkeen.  Sataman vieressä olevalla suurella aukiolla on kolmen taistelussa ansioituneen amiraalin muistomerkki.  Aukion ympärillä on kahviloita ja ruokatavernoja joihin paikalliset kokoontuvat ihailemaan auringonlaskua ja seurustelemaan.  Mekin pakenimme rankkasadetta yhteen rantatavernaan syömään.  Paikallinen kissa kyttäsi ruokiamme (söimme mm ihanaa feta/tomaatti paistosta, pitää kokeilla!) ja jopa hypähti naapuripöydän kreikkalaisen pariskunnan pöytään.  Juttelimme pariskunnan kanssa joka oli kotoisin Amorgosin kauniilta saarelta.  Vaihdoimme jopa yhteystietoja ja he pyysivät soittamaan jos tulemme ensikeväänä saarelle.  Kävimme aikaisin nukkumaan tankataksemme univelkaa.

 

 

26.10                          Pilos – Kalamata Marina, 10.10-16.50, 40 M, loki 9419, NE/S/SE 3-6 aurinkoista ja helteistä

 

Aamulla lähdimme ajoissa etsimään verotoimistoa, joka löytyikin helposti kysyttyämme tietä muutamalta ystävälliseltä paikalliselta.  Kreikassa muuten pärjää englanninkielellä huomattavasti  paremmin kuin Italiassa.  Maksettuamme verotoimistossa 30 euron veron ja saatuamme siitä kuitin,  marssimme edellisen päivän ohjeen mukaan satamaviranomaisten konttorille.  Konttorihuone oli täynnä virkapukuista henkilökuntaa, joista osa oli Kreikan rannikkovartioston väkeä.  Nyt palvelu oli ystävällistä ja englantia hyvin puhuva rannikkovartioston nuori nainen selvitti meille Kreikan satamakäytäntöä ulkomaalaisille veneille.  Maksamamme 30 euron vero, maahantulovero, peritään veneen tullessa Kreikan ensimmäiseen satamaan.  Satamaviranomainen antoi veneemme tiedoilla varustetun ”satamapassin” (15 euron kertaveloitus), joka tulee leimauttaa joka satamassa satamaviranomaisilla (port police, port authority tai coast guard) jos kaupungin tai kylän satamasta sellainen löytyy.  Jos satama ei ole yksityinen palvelusatama, on satamaviranomaisilla oikeus periä laituripaikasta pienehkö maksu vaikka palveluita, kuten sähköä ja vettä ei olisikaan tarjolla.  Näin oli Piloksessakin ja maksoimme mielellämme noin 10 euroa yöpymisestä turvallisessa kylkikiinnityspaikassa.  Kiitimme heitä ystävällisestä palvelusta ja pahoittelimme ettemme olleet tienneet em. Kreikan käytäntöä.  Palattuamme veneelle tutkimme Kreikan satamakirjoja ja esim. Imrayn/Rod Heikellin kirjan alussa käytännöt oli kyllä selvitetty.  Täytyypä ottaa opiksi.  Tässä siis korjaus Paxoin tekstiini: Kaupunkien ja kylien satamat eivät välttämättä ole aivan ilmaisia, vaikkei palveluita olisikaan tarjolla.  Imrayn satamakirjan mukaan noin joka kolmannessa peritään laituripaikasta pienehkö maksu.

Läksimme syksyn viimeiselle legille klo 10 jälkeen ihanassa auringonpaisteessa.  Ajaessamme ulos Navanrinoun lahden kuvauksellisen kauniin kallioseinäkkeen ohi, oli meri tasainen ja tuuli heikkoa.  Methonin kaupungin kohdalla Peloponnesoksen niemi kääntyy kaakkoon, samalla tuuli virkosi, vaihtoi suuntaa ja nautiskelimme purjeilla ohittaen muutaman rannikon edustalla olevan saaren.  Alkuiltapäivästä saavuimme Messinian lahden suulle josta oli vielä noin 20 M (lähes 40 km) matka lahden perällä olevaan Kalamataan.  Syksyn viimeiset purjehdustunnit nautiskeltiin helteisessä säässä (bikinikeli) miedossa myötätuulessa ja ihailtiin lahden itäpuolen vuorisia maisemia (korkein huippu 2400 m).  Loppumatkasta soitimme Kalamata Marinaan ja siellä luvattiin ohjata meidät ensimmäiseksi yöksi uloimpaan laituriin josta pääsisimme seuraavana aamuna talvisatamapaikallemme.  Ilta-auringon paisteessa ajoimme sisään mukavanoloiseen (noin 250 venepaikkaa) Kalamta Marinaan.  Ennätimme vielä tunnin seurata kuinka vastapäisessä laiturissa paikalliset papat onkivat leppoisasti auringonlaskuun eli noin klo 6 saakka.  (ks Matkareitti kartalla: Kalamata Marina, paikkamerkintä 112)

 

27-31.10               Kalamata ja Kalamata Marina (ti-la), aurinkoista ja helteistä, pe iltapäivällä/ illalla sadetta ja ukkosta

 

Tiistai aamuna kävimme ilmoittautumassa satamakonttorissa ja haimme leiman uuteen ”satamapassiimme” vieressä olevasta satamapoliisin (port police) konttorista.  Ajoimme Tarinan sisemmälle satamaan talvisäilytyspaikallemme laituriin, jossa oli useita muitakin veneitä talvehtimassa, mm pari englantilaista ja yksi norjalainen.  Toisessa englantilaisessa veneessä on perhe jolla on 2 pientä poikaa ja he kertoivat asuvansa veneessä vielä marraskuun ennen kotiinpaluuta.  Helteiset päivät kuluivat tehdessä lähtövalmisteluja; pyykinpesua, tavaroiden pakkausta ja erilaisia huoltotöitä.  Mm generaattorin kanssa on ongelmia, se käynnistyy mutta pysähtyy 10 s kuluttua.  Ari soitti Mastervoltille jossa huoltomies arveli vian olevan antureissa.  Varaosat saisimme vasta palattuamme kotiin joten korjaus jäisi myöhemmäksi.  Veimme keulapurjeen satamassa olevaan purjeneulomoon, jonka omistaja, mukava englantilainen nainen lupasi pestä purjeen ja uusia UV-suojan talven aikana. 

Tutustuimme Kalamatan kaupunkiin useilla kävelyreissuilla.  Sataman vieressä, rannimmaisilla kaduilla on paljon pieniä ruokaravintoloita, tavernoja, joista saa hyvää kreikkalaista ruokaa kohtuuhinnalla.  Keskiviikkona 28.10 oli joku kreikkalaisten juhlapyhä ja tavernat täyttyivät iltapäivällä ääriä myöten ruokailevista perheistä.  Kaupunki on laajalla alueella ja aidonoloinen joskin hieman sekava.  Vuonna 1986 ollut suuri maanjäristys aiheutti paljon tuhoa kaupungissa.  Osa rakennuksista on korjattu ja osa uusia ja siistejä, mutta aivan vieressä saattaa olla vanhoja korjaamattomia talon ”raatoja”.   Kreikassa sattuu Euroopan maista eniten maanjäristyksiä, koska se sijaitsee mannerlaattojen yhtymäkohdassa.   Kalamatan läheisyydessäkin on ollut pienempiä järistyksiä aivan viime vuosina.  Kaupunki on kuuluisa nimensä mukaisten tummanpunaisten Kalamata oliivien tuotannosta, joita kasvatetaan lähialueiden vuoristoisissa oliivipuulehdoissa.  Mekin ostimme näitä herkkuja paikallisesta supermarketista kotiin viemisiksi ja tuliaisiksi.

Satamassa tutustuimme ruotsalaiseen kaveriin, Tommyyn, joka tuli juttelemaan laiturille nähtyään Suomen lippumme veneen perässä.  Hän halusi puhua Arin kanssa ruotsia mutta minä puhuin vain englantia (jota hän osasi hyvin) kun ruotsi ei tuntunut millään ”taipuvan”.  Hänellä on suomalainen vaimo Riitta, joka on tulossa Suomesta lauantaina samalla Blue Onen lennolla jolla olemme lähdössä kotiin.  Tommy kertoi vuokraavansa auton lauantaiksi ja tarjosi meille kyytiä Kalamatasta Ateenan lentokentälle (n. 270 km) .  Iloisina otimme tarjouksen vastaan.  Tommyllä itsellään on myös purjevene ja lisäksi asunto Kalamatassa.  Perjantaina iltapäivällä meillä oli tarkoitus pestä veneen kansi mutta alkoi sataa kaatamalla ja ukkosti joten säästyimme vaivalta.  Lauantaina oli jälleen helteinen päivä.  Kävimme kaupungilla ja tarkastimme vielä kaikki veneen kiinnitykset talven myrskyjen varalta (olemme hankkineet mm uusia metallisia kierrejoustimia).  Tommy tuli noutamaan meidät klo 15 sopimuksen mukaisesti ja kannoimme kassit alle 10 m päässä veneestä olevaan autoon.  Olipa helppo lähtö.  Matkalla ihailimme Peloponnesoksen niemimaan upeita vuorimaisemia ja ylitimme Korintin kanavan josta on vielä 100 km matka Ateenan lentokentälle.  Vuoristo-osuuksien vuoksi  matka kesti noin 4 tuntia.  Ari ja Tommy vaihtoivat yhteystietoja ja Tommy lupasi käydä ajoittain katsomassa että Tarinan kiinnitykset ovat kunnossa.  Hieno juttu vaikka kyllähän sataman väkikin tekee tarkastuksia.

Ihana syksyn purjehduskausi Italiasta Rooman rannikolta Sisilian kautta Kreikan Korfulle ja Joonian meren saarten kautta Kalamataan on takana.  Nyt palataan kotiin ja valmistaudutaan lapsien, vanhempien ja ystävien kanssa Joulun odotukseen.  Tammikuussa aiomme tulla veneelle viikoksi tekemään huoltotöitä ja tutustumaan maitse Kalamataan ympäristöineen.  Kevään 2010 purjehduskausi aloitetaan maalis- huhtikuun vaihteessa ja vaikka nyt ns ”olemme perillä” Kreikan saaristossa on talven aikana mukava suunnitella minne ”jatkamme matkaa” ja tutustua satamakirjoista ja matkaoppaista meitä kiinnostaviin kohteisiin.

 

 

 

 

        

 

 

 

©2021 tarina - Putteri (MMD Networks Oy)