Toukokuu 2010 lokikirja

 

 

1-2.5                           Karpathos

Aurinkoista, lämmintä ja tuulista

 

Karpathoksen pienehköstä saaresta (8x50km) jäi päällimmäisenä mieleen

sen jylhä kauneus, vuoristokylien aitous, rauhalliset hiekkarannat ja rinteillä puhaltavat puuskaiset tuulet.  Saaren eteläpäässä on kansainvälinen lentokenttä ja ”sopivan vähän” turismia.  Saaren pieni pääkaupunki Pigadia on todella kaunis ja siisti kujineen.  Saarelle on palannut paljon paluumuuttajia, jotka ovat aikanaan lähteneet USA:han siirtolaisiksi.  Tämä antaa leimansa mm osaan Pigadian uudempien talojen rakennustyylistä.  Vappupäivänä kävelimme Pigadian rauhallisilla kujilla, istahdimme tavernaan ja kävimme kallionrinteellä, meren äärellä olevassa kirkossa ja hautausmaalla.  Kreikassa ortodoksi hautausmaat ovat vaikuttavia.  Haudat ovat marmorisia arkkuja, sukuhautoja.  Arto kertoi meille, että kun uusi suvun jäsen haudataan arkkuun, siirretään edellinen ns luuvarastoon.  Tällä hautausmaalla oli kirkon vieressä pieni rakennus, jossa ovi oli auki.  Kurkistimme sisään ja siellä paloi kynttilöitä ja oli laatikoita (50x30x30cm) päällekkäin.  Laatikoissa luki nimi, päiväys ja useissa oli myös valokuva.  Myös hautojen päädyssä, lasista tehdyissä kaapeissa on vainajien valokuvia, silkkikukkia ja lampukoita.  Yhdessä lasikaapissa oli vainajan kuvan viereen laitettu savuke, tupakkamiehiä varmaan. 

Toisena päivänä vuokrasimme jälleen pienen auton ja kiersimme saaren eteläisen pään itärannikkoa.  Pysähdyimme useissa vuoristokylissä ja ajoimme vuorenrinnettä alas Kyra-Panagian turkoosina hohtavalle, kallioiden välissä olevalle hiekkarannalle.  Siellä oli yksi taverna jossa lounastimme ja seurasimme kun tavernan omistajan perheen lapset uivat rannalla.  Spoan kylän kohdalla käännyimme takaisin ja ajoimme alavamman länsirannan kautta takaisin pysähtyen mm vanhassa ja aidossa, vuorenrinteellä olevassa Menetesin kylässä.  Kylän läpi kulki ainoa autotie ja rinteessä talojen välissä olevat kujat olivat vain noin metrin levyisiä.  Siellä, turistina kävellessä, tuntui aivan kuin tunkeutuisi paikallisten olohuoneisiin.  Näissä kylissä aina ihmettelen mitä paikallinen väestö tekee työkseen?  Yksi kauppa ja taverna ei kaikkia työllistä.  Tällä saarella viljelyksiä on vähän, joten turismi ja suuremmat kylät lienevät tulonlähteitä.  Saaren pohjoispäässä oleva, aidoimmaksi kehuttu Olympoksen kylä jäi kokematta.  Tänne voisimme tulla joskus jopa turistimatkalle ja tutkia kaunista saarta tarkemmin!

Kirjoitan tähän vielä huomioitamme liittyen paljon puhuttuihin Kreikan talousongelmiin, vaikka eivät liitykään yksinomaan Karpathokseen.  Mm uusi pieni venesatama jossa täällä olimme, oli rakennettu EU rahoilla (kyltissä luki 3,3 milj. euroa), mutta kukaan ei tuntunut hallinnoivan sitä.  Tapasimme satamassa eläkeikäisen USA:n paluumuuttajan, joka kertoi että paikalliset pitävät paattejaan täällä ilmaiseksi sähköineen ja vesineen.  Meiltäkin satamapoliisi peri vain noin 5 euron päivämaksun.  Kaverilla itsellään oli sataman suurin moottorivene, Riva 42, jonka oli rekisteröinyt Suomeen veroja välttääkseen.  Lisäksi olemme, varsinkin muualla Kreikassa, kiinnittäneet huomiota omakotitaloihin, joissa on joko ala- tai yläkerta rakentamatta.  Arto kertoi meille, että rakennukset jätetään tarkoituksella keskeneräisiksi, jolloin välttyy asuntoon liittyviltä veroilta.  Olemme myös kuulleet, että Kreikassa väestö on saanut helposti lainoja ilman takuita.  Monissa konttoreissa toiminta on byrokraattista ja tehotonta, harmaasta taloudesta puhumattakaan.  Ei siis ihme, että valtion talous on kuralla.         

                    

 

3.5                                  Karpathos -  Rodos, Manraki Marina

4.00-16.10, 77 M, loki 9820

Puolimatkaan NW5-11 ja loppumatka NW3-4, aurinkoista ja lämmintä

Matkareitti kartalla: paikkamerkintä 119

 

Sääennusteet lupasivat myrskyvaroitusten helpottavan, joten olimme päättäneet purjehtia Karpathokselta suoraan Rodoksen saaren pohjoispäässä olevaan pääkaupunkiin Rodokseen noin 80 M matkan ja jättää Lindoksen kaupungin väliin.  Näin ehdimme olla Karpathoksella 2 päivää ja ennättäisimme vielä Turkin puolelle 5.5.  Heräsimme 3.30 ja pikaisten aamukahvien jälkeen köydet olivat irti hyvin valaistusta laiturista jo 4.00.  Satamapoliisilta olimme saaneet paperimme jo edellisenä iltana.  Pigadian kaupunki valoineen ja vuorenrinteellä oleva hautausmaa pimeässä tuikkivine kynttilöineen jäi taakse.  Tuuli mukavasti sivumyötäistä joten purjeet ylös.  Auringon noustua noin 6.15 tuuli vielä nousi ja pääsimme purjeilla 7 solmun vauhdilla yli puolimatkaan aina Rodoksen saaren itärannikolle.  Vähän ennen Lindoksen kaupunkia tuuli heikkeni ja käynnistimme koneen.  Lindos ja kukkulalla olevat akropolin rauniot näyttivät mereltäkin katsottuna mielenkiintoisilta, äitini Raijakin kehui niitä.  Ehkä joskus käymme sielläkin.  Satamakirjojen mukaan Rodoksen kaupungin viereen oli valmistumassa uusi huvivenesatama.  Rakennustyöt näyttivät olevan vielä kesken ja VHF yhteydellä saimme varattua paikka vanhankaupungin vieressä olevasta Manraki Marinasta.  Satamassa on sesonkiaikaan täyttä, koska charter purjeveneet vievät suurimman osan paikoista.  Veneet kiinnittyvät keula- tai perä edellä altaan reunoille omilla ankkureilla tai osa moorings köysillä.  Onneksi saimme moorings köyden, joten ei ollut pelkoa ristiin menevistä ankkuriketjuista ahtaassa satamassa.       

 

4.5                                  Rodos

Aurinkoista ja lämmintä

 

Aamupäivä veneellä meni huoltotöissä; veneen kannen pesu, pyykinpesu ja imurointi.  Iltapäivällä ehdimme tutustua Rodoksen vanhaan kaupunkiin ja täydentää Tarinan ruokavarastoja Turkin viikkoa varten Kreikan herkuilla mm tzatzikilla ja fetalla.  Muurien sisällä oleva vanha kaupunki näytti mukavalle.  Turisteja tosin oli paljon ja tavernojen ja kauppojen sisäänheittäjät houkuttelivat tervehtimällä meitä suomeksi.  Jotkut arvasivat väärin ja tervehtivät saksaksi tai ruotsiksi.  Kävimme Liisan ja Veli-Matin suosittelemassa juomakaupassa ”Vävypojassa” ostamassa pullollisen kahviouzoa.  Täällä satamamaksu oli melko kallis, lähes Italian satamien luokkaa, etenkin siksi, että maksu piti suorittaa meidät vastaanottaneelle agenttille, joka peri palveluistaan reilun maksun.  Hän tosin hoiti paperimme satamapoliisin kanssa ja vältyimme siellä käynniltä.    

 

5.5                                  Rodos – Fethiye, Ece Marina, Turkki

8.30-17.20, 41 M, loki 9861

Aamupäivä W4-6 ja iltapäivä W3-4, aurinkoista ja helteistä

Matkareitti kartalla: paikkamerkintä 120

 

Purjehdus Rodokselta koilliseen Turkin rannikolla olevaan Fthiyen kaupunkiin sujui leppoisassa ja aurinkoisessa säässä.  Tuuli oli sivumyötäistä ja puolimatkaan maltoimme nautiskella purjeilla.  Tuulen heikentyessä ajoimme loppumatkan koneella.  Lähestyessämme Turkkia näimme rannikolla kymmenittäin purjeveneitä.  Turkin rannikko tuntuu olevan purjehtijoiden suosiossa.  Rannikko on vuoristoinen ja rosoinen ja vaikka saaria ei olekaan siellä on paljon suojaisia ankkurilahtia.  Katin ja Mikon kanssa aiommekin tulevina päivinä purjehtia Fethiyestä luoteeseen Marmariksen suuntaan kaunista rannikkoa tutkien.  Fethiyen palvelusataman Ece Marinan suulla vastattiin VHF kutsuumme ja satamamiehet tulivat kumiveneellä vastaan.  Tarjoutuivat jopa tulemaan veneen kannelle auttamaan rantautumisessa, josta kieltäydyimme.  Täällä satamamies toi moorings köyden kumpparilla veneeseen, josta olisi hyötyä etenkin kovassa sivutuulessa.  Hyvä palvelu, mutta satamamaksukin oli melko kallis, lähes Italian satamien luokkaa.  Maahantuloilmoituksen voisimme tehdä vasta seuraavana aamuna satamapoliisin konttorin avauduttua.  Ilma oli todella helteinen ja auringon laskettuakin tarkeni ensimmäistä kertaa ilman pitkähihaista.  Merivesi oli aamun Rodoksen +19 C asteesta lämmennyt +25 C asteeseen, ihanaa!  Uusi maa ja kaupunki tuntuivat eksoottisilta, etenkin kun läheisestä minareetin tornista kuului aika-ajoin kaiuttimista rukouskutsu veneelle saakka.  Kati ja Mikko saapuivat odotetusti noin klo 23 Dalamanin lentokentältä bussilla ja taxilla.  Nautimme vielä hetken lämpimästä illasta veneellä seurustellen ja suunnitellen tulevia purjehduksia.     

          

6.5                                  Fethiye

Aurinkoista ja lämmintä

 

Päätimme viettää päivän Fethiyessä ennen Turkin rannikon purjehdukselle lähtöä.  Ari ja Mikko lähtivät satamapoliisin konttoriin.  Siellä ilmeni, että maahantulo papereiden hoitoon tarvitaan Turkissa agentti, jollainen löytyikin sataman vierestä.  Kaveri hoiti muutamassa tunnissa paperit kuntoon ja saimme mm Kreikkaa vastaavan ”Transit log” lomakkeen, joka tulisi käydä leimauttamassa satamapoliisilla lähtiessämme pois Turkista.  Maksu em paperisodasta oli kuitenkin kohtuullisen suuri (>100 euroa) ja uusi ”Transit log” ja maksu tulisi taas kun palaisimme Kreikasta Turkkiin.  Olemme varanneet Tarinalle kesäkuun alusta vuosipaikan Turkin Kusadasiin, joten jatkossa ei kannattane tehdä aivan lyhyitä poikkeamia Turkin ja Kreikan välillä.  Mikko oli tuonut mukanaan Arin tilaamia vara-osia veneelle.  Aamupäivällä ”pojat” tekivät vielä asennustöitä; Ari korjasi takakajuutan vessan septin pumpun ja Mikko asensi ulkoisen ”WiFi” (Wlan) antennin.  Hieno homma, nyt pääsisin satamissa paremmin nettiin jopa veneen sisätiloista.  Täytyy kokeilla ensitilassa!  Samaan laituriin rantautui suomalainen purjevene Nefer Nefer, jonka kapteeni Pekka kertoi purjehtineensa paljon mm Turkissa ja kehui rannikon kauneutta.  Syötyämme veneellä lounaan lähdimme tutustumaan kaupunkiin.  Satamassa oli paljon suuria puisia mastollisia purjelaivoja turistiristeilyitä varten ja vanha kaupunki oli täynnä pieniä ruokaravintoloita.  Ensi näkemältä en vielä osaa sanoa miten kaupunki eroaa Kreikan turistikaupungeista minareetteja, rukouskutsuja ja eri valuuttaa lukuun ottamatta.  Kauppakadulla etsimme Katille ja Mikolle uutta pyörällistä matkakassia tulomatkalla rikkimenneen tilalle.  Sellainen löytyikin ja otettiin heti käyttöön käytyämme jo Kreikassa tutuksi tulleessa supermarket Carrefourissa täydentämässä Tarinan ruokavarastoja seuraavia purjehduspäiviä varten.                

 

7.5                                  Fethiye – Wall Bay, Turkki, ankkurissa

11.00-14.30, 15 M, loki 9876

W/S6-9, aurinkoista ja lämmintä

Matkareitti kartalla: paikkamerkintä 121

 

Aamulla ennen lähtöä kokeilin vielä uutta ”WiFi” antennia ja sataman ilmaista nettiyhteyttä.  Hienosti toimi veneen salongista käsin!  Innostuin niin päivittämään Tarinan sivuja ja lähettämään sähköpostia, että muut olivat jo köydet käsissä lopettaessani surffailun.  Köydet irti ja menoksi!  Fethiyen 10M leveä ja saman verran pitkä lahti avautui edessämme auringonpaisteessa.  Varsinkin lahden länsireuna on täynnä ankkuripaikoiksi sopivia poukamia, joista olimme valinneet satamakirjoja tutkittuamme niemekkeen takana olevan Wall Bayn ensimmäiseksi yöpymispaikaksemme.  Matka sujui mukavassa sivutuulessa ihaillen rannikon maisemia.  Purjeveneitä oli paljon liikenteessä.  Wall Bayn poukamassa on taverna, jonka edessä on laituri asiakkaille.  Halusimme kuitenkin yksityisyyttä ja menimme ankkuriin poukaman perälle lähelle rantaa muutaman muun veneen läheisyyteen.  Täällä suositeltiin laittamaan pitkä köysi rannalle, jonka Mikko vei jollalla kiinni rannalla olevaan pollariin.  Turkoosi laguuni ja lämmin merivesi +24C houkutteli heti uimaan, ihanaa.  Iltapäivällä lähdimme kaikki jollalla rantaan ja kävelimme kallioista rinnettä pitkin tavernalle.  Taverna näytti olevan turkkilainen perheyritys.  Lapsia tuotiin avoveneellä koulusta ja aikuiset kantoivat kauppakasseja.  Tarkoituksenamme oli vain pistäytyä drinkillä mutta kaikilla oli jo niin nälkä, että päätimme syödä siellä.  Tarjoilija kantoi menun pöytäämme raakana; upeita kaloja ja lihavartaita.  Kala on täälläkin todella kallista noin 60 euroa/kg ja päädyimme edullisempaan grillattuun lihavartaaseen.  Ensimmäinen turkkilainen ateriamme, ja hyvää oli!  Palattuamme veneelle ajattelimme lämmittää saunan.  Ari käynnisti generaattorin ja laittoi saunan lämpenemään.  Totesimme heti, että jostain syystä kovalla kuormalla genis savuttaa todella paljon ja luovuimme saunomisesta.  Harmi, kun sen kanssa on ollut koko ajan ongelmia.  Lämmin ilta kului ihaillessa laguunia ja seurustellessa veneen ulkotilassa.        

 

8.5                                  Wall Bay – Ekincik Limani, Turkki, ankkurissa

10.00-15.40, 28 M, loki 9904

Ensin W3 sitten W3-5, aurinkoista ja lämmintä

Matkareitti kartalla: paikkamerkintä 122

 

Toinen Turkin purjehduspäivämme oli jälleen aurinkoinen mutta heikkotuulinen.  Alkumatkan ajoimme koneella rannikkoa luoteeseen.  Matkalla valitsimme seuraavaksi yöpymispaikaksemme Ekincik lahden, jonka suulla olisi myös tavernan yhteyteen rakennettu pieni My Marina laitureineen.  Päivällä tuuli reipastui hieman ja nautiskelimme loppumatkan purjeilla.  My Marinassa näytti olevan muutamia veneitä ja ajettuamme laiturin viereen selvisi, että rantautuminen edellyttää syömistä tavernassa.  Olisimme mielellämme maksaneet laituripaikasta, mutta halusimme illastaa veneessä.  Ajoimme Ekincik lahden perälle ja päädyimme ankkuroitumaan noin 10 metriin kauaksi rannasta.  Toinenkin purjevene oli ankkurissa kaukana meistä.  Lahti on avoin etelänpuoleisille tuulille, mutta myrskyjä ei ollut ennustettu.  Ruokailimme ensin veneessä Arin loihtimaa, meille suosituksi tullutta sörsselssöniä, eli tomaatti-sipuli-kesäkurpitsa-feta-oliivi + milloin mitäkin lihantapaista.  Sitten lähdimme jollalla maihin.  Lahden perällä on pieni kylä, rannassa hotelli, taverna, pieni kauppa ja sivummalla gulet-veneitä, jotka vievät turisteja läheiseen Dalyan jokisuistoon ihailemaan kilpikonnia, kallioon louhittuja vanhoja asumuksia ja kylää, mutakylpylöineen.  Kävimme tavernassa kahvilla ja kysyimme englantia hyvin puhuvalta omistajalta jokiretken hintoja.  Hän neuvoi kävelemään gulettien laiturille kysymään hintoja ja kertoi myös voivansa viedä meidät autolla Dalyanille seuraavana päivänä.  Molemmat vaihtoehdot tuntuivat meistä aika hintaville ja ajattelimme päättää asiasta aamulla.  Yöllä alkoi tuulla etelänpuolelta aika reippaasti.  Ankkuri piti kyllä hyvin mutta vene keinui aallokossa melkoisesti.  Oli kuin olisi nukkunut kehdossa vieriessämme sängyssä välillä reunalta toiselle.  

 

9.5                                  Ekincik Limani – Serce Limani, Turkki, ankkurissa

9.45-15.00, 27 M, loki 9931

SE10-4, puolipilvistä ja muutama pisara vettä

Matkareitti kartalla: paikkamerkintä 123

 

Aamulla satoi muutaman pisaran vettä ja päätimme jättää Dalyanin retken väliin ja jatkaa matkaa.  Matkalta soitimme lyhyet äitienpäivä puhelut Suomeen (puhelut täältä kalliita, maksavat 2,60 euroa/min ja vastaanottokin yli euron/min).  Marmarikseen olisi ollut alle 20 M matka, mutta halusimme sinne vasta huomenna 10.5, josta Katin ja Mikon olisi helppo lähteä 11.5 paluulennolle Dalamanin kentältä ja Istanbuliin.  Ennen Marmarista ei ollut sopivia ankkurilahtia ja päätimme purjehtia Marmariksen lahden ohi Rodoksen pohjoiskärjestä  10 M luoteessa olevaan niemenkärkeen, jossa näytti olevan muutamia suojaisia poukamia.  Puolet matkasta purjehdittiin reippaassa sivutuulessa ja maininki oli suurehkoa yön jäljiltä.  Aurinko alkoi jälleen paistaa ja tuuli heikkeni loppumatkasta, joten kone käyntiin.  Päätimme mennä katsomaan suojaisen näköistä Serce lahtea.  Ajettuamme kapeahkosta aukosta sisään lahti avautui etelään ja pohjoiseen kapeana ja noin 0,7 M pitkänä.  Lahden molemmissa päissä on tavernat ja varsinkin pohjoispäässä oli toisella rannalla rivi poijuja ja puolenkymmentä venettä jo poijuissa.  Halusimme jäädä tähän suojaisampaan päähän.  Tavernan kaveri tuli kumparilla auttamaan rantautumisessa ja kertoi, että voisimme mennä poijuun tai rantautua vastakkaiseen rantaan omalla ankkurilla ja köydellä rannalle.  Päädyimme jäämään ankkuriin ja kaveri vei peräköytemme rannalle.  Kiitimme palvelusta ja lupasimme poiketa tavernassa, tosin mitään velvoitetta ei olisi ollut.  Upea vuorten keskellä oleva poukama tämäkin.  Iltaan mennessä vastarannalla oli kaikkiaan 10 purjevenettä poijuissa ja me ainoana ankkurissa rosoinen kallioranta takanamme.  Toisen pään tavernan rannassa oli vain 2 purjevenettä.  Mies ja pikkupoika kävivät veneellä kaupustelemassa meille turkkilaisia kudottuja huiveja, liinoja ja ruokaherkkuja.  Ostimme pari pussillista pähkinöitä ja viikunoita.  Uituamme ja syötyämme Arin ja Mikon valmistaman äitienpäivä illallisen veneellä, suunnistimme jollalla Capten Nemon tavernaan kahville.  Itse omistaja ”kapteeni Nemo” olikin varsinainen tapaus.  Kävi tervehtimässä poskisuudelmin asiakkaat, varsinkin kaikki naiset ja miehetkin, jos vain antoivat.  Hän myös huomioi kaiken aikaa asiakkaitaan jutellen niitä näitä ohimennen.  On tainnut suomalaisia käydä aiemmin, kun osasi muutaman sanan heittää meillekin.                

 

10.5                              Serce Limani – Marmaris, Netsel Marina

9.30-15.00, 23 M, loki 9954

W4-10 loppumatkasta puuskissa 15, aurinkoista ja helteistä

Matkareitti kartalla: paikkamerkintä 124

 

Katin ja Mikon viimeinen purjehduspäivä oli aurinkoinen ja helteinen.  Purjehdimme takaisinpäin Marmariksen lahden suulle sivumyötäistä vaihtelevassa tuulessa rannikon läheisyydessä.  Matkalla näimme ensimmäistä kertaa elävän merikilpikonnan (noin 70 cm pitkä), joka ui vastaamme 10 m päässä veneestä.  Aiemmin olemme nähneet pari kertaa meren rantaan huuhtomia kuolleita kilpikonnia.  Lahden suulla kurssimme kääntyi liian vastaiseksi ja tuuli yltyi.  Päätimme ajaa koneella loppumatkan.  Tuuli oli puuskissa jopa 15 m/s, mutta silti tarkenimme uikkareissa.  Vanhan kaupungin vieressä oleva Netsel Marina vastasi VHF kutsuumme ja satamamies tuli kumiveneellä vastaan.  Suurehkosta (700 venepaikkaa) huvivenesatamasta löytyi meille hyvä paikka johon rantauduimme.   Samassa laiturissa oli paljon charter veneitä, yhdessä oli jopa Suomen perälippu.  Satamamaksu oli melko kallis, samaa luokkaa kuin Fethiyessä.  Marmariksen vanha kaupunki näytti mukavalle ja siistille mutta turisteja täällä on paljon.  Ranta on täynnä ruokaravintoloita, joiden sisäänheittäjiä ja tervehdyksiä suomeksi jouduimme väistelemään.  Samoin basaarikujilla on harmittavaa kun ei rauhassa voi katsella tarjontaa.  Heti on kauppias hihassa kiinni.  Satamamme vieressä oli pari suurta risteilylaivaa, joista alkuillasta kuului musiikkitarjontaa.  Onneksi lähtivät yöksi merelle.  

 

11-12.5                   Marmaris (ti-ke)

Aurinkoista ja helteistä + 29C

 

Tiistai aamuna oli vuorossa veneen kannen pesu koko porukalla.  Monen päivän purjehduksen jäljiltä takila, ikkunat, partaat ja kansi olivat suolakerroksen alla.  Kati teki ”diploomityön” ja pesi ikkunat fairylla useampaan kertaan ja puhdasta tuli.  Lopuksi vinssasimme Arin mastoon tutkan korkeudelle tarkistamaan olisiko sen liittimissä vikaa.  Totesimme, että koko tutkan kansi pitäisi avata ja päädyimme jättämään tarkistuksen kesäsatamaamme Kusadasiin.  Helteisen urakan päätteeksi lähdimme sataman uima-altaalle uimaan ja vilvoittelemaan.  Ehdimme vielä käydä Katin ja Mikon kanssa syömässä maukkaan lähtölounaan sataman läheisellä, vilpoisalla terassilla.  Saatoimme heidät klo 18 bussiasemalle, josta tiedustelujen jälkeen onnistuimme löytämään Dalamanin lentokentälle menevän bussin.  Olipa ollut mukava saada purjehdusseuraa, mutta 6 yhteistä päivää kuluivat turhan nopeasti.  Päätimme viettää vielä keskiviikon Marmariksessa ennen kuin suunnistaisimme takaisin Kreikan puolelle Symin saarelle.  Päivä oli helteinen ja kului Tarinan nettisivujen päivityksessä, uima-altaalla vilvoitellessa ja illalla kaupungilla kävellessä.  Harmi että vanhassa kaupungissa oleva linnoitus oli mennyt jo kiinni.  Sinne johtavalla idyllisellä kujalla turkkilainen vanha mamma myi matkamuistotavaraa ja jopa hänkin osasi useita sanoja suomea.  En voinut olla ostamatta häneltä 5 liiran (2,5 euroa) jalkakorua.  Ari näki turkkilaisen saunan mainoskyltin, mutta onneksi se oli kiinni.  Minun täytynee vielä kypsytellä ajatusta sellaiseen menosta.  

 

13.5                              Marmaris – Symi saari, Kreikka

12.15-17.45, 34 M, loki 9988

Var3-9, puolipilvistä ja helteistä

Matkareitti kartalla: paikkamerkintä 125

 

Lähtö Turkista olikin varsinainen ruljanssi.  Ari oli kysynyt Marina konttorista läheisen satamapoliisin konttorin sijainnin.  Kävelimme sinne papereinemme ennen klo 9:ää hakemaan lähtöleimauksia ”Transit logiimme”.  Paikka oli sama jonne suuret risteilylaivatkin tulivat.  Sieltä meidät opastettiin kaupungilla olevaan toiseen satamapoliisin konttoriin.  Otimme taksin ja hurautimme sinne ja pyysimme taksin odottamaan.  Konttorissa oli jonoa ja saimme jonotusnumeron.  Onneksi hetken kuluttua Ari meni kysymään virkailijalta olemmeko oikeassa jonossa.  Emme olleet, sillä uuden säännöksen mukaan yli 10 tonnia painaville veneille lähtöselvityksen tekoon vaaditaan agentti.  Sellainen kuulemma löytyisi Marina konttorimme vierestä.  Hurautimme taksilla takaisin satamaan ja agentti lupasi hoitaa homman parissa tunnissa.  Odotellessamme papereidemme ”valmistumista” ennätimme sitten vierailla linnoituksessa.  Linnoitus oli kaunis ja sieltä oli hienot näkymät satamaan ja merelle.  Opastauluista oli mielenkiintoista lukea Turkin historiasta ja hallitsijoista.  Paperimme valmistuivat ja lähtöselvitys tuli maksamaan 80 euroa, josta suurin osa meni agentille.  No nytpä olemme viisaampia ja tiedämme Turkin tulo- ja lähtökuviot.  Vihdoin köydet irti ja matkaan!  Tuuli oli niin vaihteleva sekä suunnan että voimakkuuden osalta, että purjehtimisesta ei tahtonut tulla mitään.  Ennen aiempaa ankkuripaikkaamme Serce Limania käynnistimme koneen ja ajoimme sen ohi niemenkärkeen, josta on vain noin tunnin ajomatka Turkin rannikon ”syleilyssä” olevalle pienehkölle (8x12km) Symin saarelle.  Päätimme mennä suoraan saaren pääkaupunkiin Symiin.  Big Sky:n väki oli meille sähköpostilla kertonut, että kaupungin satama-allas on ahdas, kapea ja syvä ja että monilla veneistä oli ankkuriketjut sotkussa.  Onneksi meille viittoiltiin paikka kaupunginsataman rannasta, jossa toisella puolella oli vain pieni kalapaatti.  Ari peruutti väliin ja toivoimme, ettei ankkuriketju mennyt muiden päälle.  Vastaanottava kaveri (Moorings man) veloitti kiinnitysavusta 5 euroa.  Lähdimme ilmoittautumaan satamapoliisille, ja alkoi uusi ruljanssi.  Täällä pitikin hakea leima Kreikan ”Transit logiin” satama-altaan toisella reunalla olevasta poliisi konttorista ja palata sitten papereiden kanssa tänne.  Hommassa kului kävelyineen (noin 2-3 km) ja odotuksineen 1,5 h ja ensimmäinen satamapoliisin konttori oli jo suljettu palatessamme. Joten homma jäi seuraavaan aamuun.   Turkin tulo- ja lähtöselvitykset vielä ymmärtää, mutta Kreikan satamapoliisin käytännöt EU:n sisällä tuntuivat juuri nyt kohtuuttomilta ja turhilta.  Itse satama-altaan ympärille molemmin puolin rinteille rakennettu vanha kaupunki näytti todella kauniilta.  Siihen tutustuisimme huomenna uusin voimin.      

 

14.5                              Symi

Aurinkoista ja helteistä + 30C

 

Aamulla Ari kävi satamapoliisilla.  Maahantulomaksu oli 15 euroa eikä onneksi uutta ”Transit logia” tarvinnut ostaa.  Venepaikasta satamapoliisi peri pienen maksun kuten muissakin Kreikan kaupunginsatamissa.  Kaupunki on tosi kaunis.  Sinne tulee turisteja lähisaarilta päiväristeilyille, hotellipaikkoja on vähän ja ilmeisesti nekin lähinnä perhemajoituksia.  Osa rinteillä olevista rakennuksista näyttää olevan todella vanhoja ja kunnostettuja ja osa samaan tyyliin rakennettuja uusia värikkäine ikkunaluukkuineen ja ovineen.  Päivällä kapusimme helteessä pohjoiselle rinteelle kuvaamaan ja nauttimaan näkymästä.  Laskeuduttuamme satamaan menimme yhteen tavernoista syömään lounaaksi kreikkalaista salaattia.  Huomasin, että tarjoilijan paidassa luki Aris Taverna!   Ari yritti ostaa paitaa mutta kaveri kujeili, ettei voi myydä, paitsi jos vaihtaisivat työpaikkaa ja hän tulisi Suomeen töihin.  Illansuussa kävelimme vielä eteläiselle rinteelle, jossa oli myös kaunista.  Talojen välissä oli siellä täällä kunnostamattomia siistejä raunioita.     

 

15.5                              Symi – Kos, Kos Marina

8.00-16.00, 41 M, loki 10.009

Var/E2-10, puolipilvistä ja helteistä

Matkareitti kartalla: paikkamerkintä 126

 

Aamulla lähtö Symin satamasta onnistui hyvin eikä ankkuriketjumme ollut sotkeutunut naapuriveneen kanssa.  Kaunis kaupunki ja lahti jäivät taakse ja kurssimme kääntyi lounaaseen.   Säätiedotukset lupasivat seuraavina päivinä kovaa tuulta ja olimme päättäneet jättää Nisyroksen saaren ja suojattoman sataman väliin ja purjehtia suoraan Kosin saaren pohjoispäässä olevaan saaren pääkaupunkiin Kosiin.  Alkumatkasta tuuli oli heikkoa ja ajoimme koneella oikaisten Turkin aluevesiä pitkin. Onneksi tuuli nousi ja purjehdimme Turkin rannikon pitkään Datcan niemekkeeseen reipasta vauhtia.   Matkalla näimme parven delfiineitä (5-6), jotka kisailivat muutaman minuutin Tarinan keulan edessä sukellellen.  Yhdellä niistä oli ikävännäköinen seuralainen, noin 50 cm pitkä loiskala tarrautuneena sen selkään.  Datcan niemekkeessä kurssimme kääntyi pohjoiseen kohti Kosin kaupunkia.  Tuuli reippaasti ja ihmettelimme miten edellämme olevat muutamat purjeveneet etenivät niin hitaasti niemekkeen ja Kosin välisessä noin 10 M leveässä salmessa.  Hetken päästä loppui tuuli meiltäkin ja se vähäkin oli vaihtelevaa.  Odottelimme jonkun aikaa tuulen virkoamista ja virittelimme purjeita ennen kuin kone taas käynnistettiin väistelläksemme paria vastaantulevaa laivaa.  Tuuli virkosi vasta Kosin saaren pohjoiskärjessä ja loppumatka luisuteltiin reippaassa 10 m/s sivumyötäisessä Marina Kosin edustalle.  Palvelusatama oli meille tuttu 9 vuoden takaiselta vuokravenepurjehdukselta.  Satama vastasi VHF kutsuumme, mutta jouduimme hetken jonottamaan toisen purjeveneen kanssa sataman edustalla, kun muutama chartervene lähti sieltä merelle.  Satamassa on hyvä palvelu, tulevat kumiveneellä vastaan ja tarvittaessa auttavat ahtaissa väleissä ja sivutuulessa työntämällä kumiveneellä.   Täällä satamapoliisilla on toimipiste palvelusataman konttorin vieressä, jonne menimme ilmoittautumaan maksettuamme satamamaksun.  Paperimme olivat ok, mutta ilmeni, että meidän täytyisi käydä maanantaina maksamassa 0,88 euron vero verokonttorissa, ennen kuin saisimme leiman kuittia vastaan ”transit logiimme”.  Voi jessus mitä turhaa pyöritystä, olisimme mieluusti maksaneet vaikka 5 euroa heti välttyäksemme juoksuilta.  Ko vero kuulemma maksetaan aina uudelle saarelle tultaessa, vaan eipä ole ainakaan erikseen aiemmilla saarilla maksettu.              

 

16-18.5                   Kos, (su-ti) aurinkoista, lämmintä ja tuulista

 

Olemme viettäneet Kosilla 3 aurinkoista ja kovatuulista päivää, illat ovat viilentyneet helteistä.  Sunnuntai kului pestessä veneen kantta ja useita pyykkikoneellisia.  Tapasimme myös ”Big Sky”:n väkeä, he olivat tulleet tänne Symiltä päivää ennen meitä.  Maanantina ja tiistaina ennätimme tutustua Kosin kaupunkiin.  Vanha kaupunki ja kaupunginsatama ovat reilun kilometrin kävelymatkan päässä Marina Kosista.  Mukava kaupunki tämäkin, mutta täällä on tietysti paljon turisteja.  Verotoimisto löytyi Kosin vanhasta kaupungista ja saimme leimat satamapoliisilta ”Transit logiimme”.  Minulta kului myös mukavasti aikaa lokikirjan kirjoittamiseen ja nettisivujen päivitykseen Arin tehdessä veneen huoltotöitä.  Löysimme mukavan, ja hinta-laatusuhteelta loistavan, taverna Canadezan  Marina Kosin ja vanhankaupungin väliseltä puistokadulta, jota voimme suositella Kosin kävijöille!  Varasimme paluulentoliput ja lennämme Suomeen Izmiristä 6.6.  Aiomme olla kesäsatamassamme Turkin Kusadasissa 1.6, joten meillä on vielä lähes 2 viikkoa purjehdusaikaa Kreikan saaristossa nautiskellen ja tutustuen kaikessa rauhassa paikkoihin.  Matka Kosilta suoraan Kusadasiin olisi vain noin 70-80M.       

 

19.5                              Kos – Ormos Palionisos, Kalimnos saari, ankkurissa

11.15-18.00, 23 M, loki 10.052

NW2-6, aurinkoista ja lämmintä

Matkareitti kartalla: paikkamerkintä 127

 

Kosilta mielimme jatkaa matkaa kohti kesäsatamaamme Turkin Kusadasia vieraillen reitinvarrella olevilla Kreikan saarilla.  Suurimmalla osalla saarista olemme käyneet jo 9 vuoden takaisella v 2001 vuokravenepurjehduksellamme Eijan, Hannun, Arjan ja Ismon kanssa.  Tuolla ensimmäisellä Välimerenpurjehduksella syttyikin se ”palo” tulla tänne takaisin omalla veneellä.  Silloisella purjehduksella lähtösatamamme oli Kos ja ensimmäinen purjehdus ja ankkuripaikkamme oli Kalimnoksen saaren itäpuolella oleva suojainen lahti.  Lahdessa ei ollut asutusta, ei tietä vuorten yli, vain vaatimaton taverna ja persoonallinen tavernanpitäjä Nicos, joka tuli soutuveneellään auttamaan peräköytemme rantaan ankkuroituessamme lahdelle.  Samalla hän mainosti tavernaansa ja kertoi olleensa aiemmin sienen sukeltaja ja näitä Kalimnosin kuuluja sieniä hänellä oli kaupan veneessään.  Muutama muukin vene ankkuroitui tuolloin Nicosin lahteen ja päätyi menemään, kuten mekin hänen tavernaansa. Tuo ilta on erityisesti syöpynyt mieliimme mukavana kokemuksena, olimmehan ansaitulla lomalla kaikkien työkiireiden jälkeen.  Nicosin vaatimaton taverna oli kyhätty rannalle pienestä kojusta ja repaleisesta katoksesta.  Siellä oli muutamia pöytiä tuoleineen ja kanoja juoksenteli jaloissa.  Nicos itse tuli paperivihkon kanssa kysymään mitä saisi olla.  Vanha pappa, ehkä Nicosin isä, istui rannalla olevalla hetekan rungolla ja nuori nainen oli kojussa auttamassa ruoanlaitossa.  Tilasimme alkupalaksi mitä isäntä suositteli eli kreikkalaista salaattia leipäkuutioilla, viiniä ja pääruoaksi grillattua lihaa.  Ilta oli syyskuun lämmin, pimeä ja kaikin puolin viihtyisä vaikka siihen kului todella paljon aikaa, kun pääsimme osallistumaan jopa grillin sytytykseen.  Ruoka oli hyvää ja isäntä päälle päätteeksi soitti meille mandoliinia rantahietikolla laskun maksun aikaan. 

Nyt meille oli ilman muuta selvää, että Kosilta suuntaamme tuolle lahdelle katsomaan vieläkö Nicos pitää siellä tavernaansa.  Aurinkoisessa säässä ja miedossa vastatuulessa päätimme nautiskella purjeilla kryssien ohi Pserimonin saaren ja Kalimnosin saaren itäreunaa.  Vasta illansuussa auringon paisteessa lähestyimme Palionisoksen spektaakkelimaista vuorien ympäröimää lahtea.  Kiikaroimme jo kaukaa näkyykö siellä jotain.  Lahden perällä rinteellä näkyi muutama rakennus ja tie. Rinteillä juoksenteli rivissä vuohia kellot kilisten kuten ”silloin ennen”. Tullessamme lahteen näimme kalapaatteja pienessä laiturissa ja muutaman ankkurissa.  Lisäksi näytti olevan myös huvivene ankkurissa.  Kiikaroin ja totesin sen olevan moottorivene (Grand Banks) ja Suomen lippu perässä!  Ankkuroiduimme lahden keskelle ja lähdimme rannalle jollalla katsomaan tavernaa.  Samaan aikaan suomalaisen veneen pariskunta tuli jollalla rannalle.  He kertoivat olleensa lahdessa jo edellisen yön ja olivat nyt menossa Nicosin tavernaan syömään.  Taverna ei enää ollut rannalla vaan noin 200 m päässä.  Polulla kävellessämme tuli Nicos touhukkaana meitä vastaan kantaen isoa kassillista korallisieniä, joita oli tulossa kauppaamaan lahteen tulleelle uudelle veneelle eli meille.  Nicosin talo oli siisti, pieni ja nätti, alakerrassa keittiö ja taverna kuisteineen ja yläkerrassa makuutilat.  Valaistu asfalttitie tuli perille ja oli kuulemma juuri saanut taloon puhelinlinjan. Olimme ainoat asiakkaat ja istuimme terassilla suomalaisen pariskunnan kanssa seurustellen.  Ulla ja Mike ovat myös lähteneet v 2008 ”Rumbaflotte” veneellään kanavien kautta Välimerelle ja viettävät, kuten mekin, noin 5 kuukautta vuodesta täällä.  Olipa mukavaa puhua suomea ja vaihtaa veneilykokemuksia heidän kanssaan.  Isäntämme Nicos touhusi entiseen malliin kysyen mitä saisi olla.  Tälläkin kerralla päädyimme valitsemaan mitä isäntä suositteli eli kreikkalaista salaattia, kylmiä marinoituja kaloja, pääruoaksi mustekala stifadoa ja valkoviiniä.  Isäntä touhusi yksin keittiössä ja kävi välillä terassilla kysymässä maistuuko ruoka ja siemaili ouzo lasistaan tupakka huulessa.

Ruoka oli hyvää ja ilta mukava.  Vähän väsyneen näköinen isäntä tarjoutui saattamaan meidät taskulampun valossa rantapolulle ja toivoi että jäisimme vielä seuraavaksi päiväksi jolloin hän mielellään illalla soittaisi meille mandoliinia.  Matkalla rannalle ohitimme uuden pienen kirkon ja kalastajien veneistä näkyi vielä valoja pimeällä lahdella.                  

 

20.5                              Kalimnos – Marina Lakki, Leros saari

11.15-13.15, 11 M, loki 10.063

NE3, aurinkoista ja lämmintä

Matkareitti kartalla: paikkamerkintä 128

 

Aamulla nautiskelimme kahvit peräkannella peilityynessä ja aurinkoisessa ankkurilahdessa ja seurasimme pienten kalapaattien tuloa mereltä.  Vuohet juoksentelivat peräkanaa vuorenrinteillä kellot kilkattaen, mutta kukonlaulua emme kuulleet kuten edellisellä purjehduksellamme.  Ehkä silloin vielä nukuimme.  Turkkilainen gullet vene ankkuroitui lahteen ja matkustajat hyppäsivät uimaan.  Niin teimme mekin.  Ulla ja Mike näyttivät tekevän lähtöä merelle.  Ajatus jäädä päiväksi tähän idylliseen lahteen houkutteli, mutta päädyimme lämpimässä säässä jatkamaan matkaa Kalimnoksen saaren pohjoispuolella olevaan Leroksen saaren.  Tuuli oli heikkoa ja vastaista joten ajoimme tämän lyhyen matkan koneella saarien välistä Leroksen itäpuolella olevaan Lakki Marinaan.  V 2001 purjehduksemme jälkeen tänne on rakennettu pienehkö palvelusatama ja satamamies viittoili meille paikan ja antoi mooringköyden rannalta.  Matkalla muistelin, että Leroksen saari liittyi jotenkin 1950-luvulla Välimerellä purjehtineeseen ja matkakirjoillaan maailmanmainetta saaneeseen suomalaiseen kirjailijaan Göran Schildtiin.  Meillä on Tarinan kirjastossa 2 hänen lukematonta matkakirjaansa ja kaivoin esiin ”Odysseuksen vanavedessä”, jossa hän kuvaa purjehdustaan vaimonsa Monan kanssa Italian Lavagnasta Kreikkaan Ateenan ja  Aigean meren saarien kautta Kreetalle ja takaisin tutkien monia meillekin jo tuttuja paikkoja. Tuolla purjehduksella hän ei kuitenkaan poikennut Leroksella.

 

21-22.5                   Leros (pe-la), pe sateista, la puolipilvistä (mm Göran Schildtin ”jalanjäljillä”)

 

Perjantaipäivä oli viileä, sateinen ja ukkosti vähän väliä.  Olimme aikoneet lähteä tutkimaan kaupungin ympäristöä, mutta palasimme veneelle sateessa kauppareissun jälkeen.  Itse Lakin kaupunki ei mielestämme ole erityisemmin kiehtova, mutta lähistöllä olisi ollut varsinkin Aria kiinnostanut sotamuseo.  Päivä kului veneessä päivittäessä lokikirjaa ja nettisivuja sekä innostuin lukemaan Odysseuksen vanavettä.

Kirja on kiehtova, etenkin kun he ovat purjehtineet monet samat matkat Daphne veneellään kuin me.  Haasteet ovat heille olleet kuitenkin aivan eriluokkaa 60 vuotta sitten.  Pienehkö vene, epäluotettava moottori, navigointiapuna vain kompassi, loki ja sekstantti sekä senaikaiset merikortit.  Silloin ei myöskään juuri ollut huvivenepurjehtijoita, ei turismia eikä palvelusatamia.  Filosofian tohtorina Schildt kuvaa välillä tarkasti Kreikan historiaa, kulttuuria, tarustoa ja käyntejään arkeologisilla kaivauksilla.  Täytyy myöntää, että näitä osioita joudun ainakin vielä lukemaan harppomalla.   Illalla päätimme juhlistaa synttäriäni ja kävimme syömässä kreikkalaiset pizzat rantatavernassa.  Olivat itse asiassa hyviä, vaikka eivät samanlaisia kuin Italian pizzat.  Palatessamme veneelle tapasimme Mikkeliläisen purjehtija pariskunnan satamassa.  Heillä on kuulemma ollut jo 10 vuotta ns kimppavene (10 osakasta) ja purjehtivat nyt eläkkeellä ollessaan 4 viikkoa Välimerellä kesäisin. He tiesivät kertoa, että Göran Schildtillä on ollut talo Leroksen itäpuolella Pandelin lahdella noin 5 km päässä Lakista.  He olivat käyneet edellisenä päivänä toisen suomalaisen ns omatoimituristimatkalla olleen pariskunnan kanssa etsimässä taloa ja löytäneet sen saatuaan opastusta läheisestä Dimitrin tavernasta.  Lauantaina ei enää satanut ja päätimme vuokrata pienen auton kiertääksemme Leroksen saaren (4x14 km).  Ajoimme ensin parin kilometrin päähän sodanaikaisessa tunnelissa olevaan museoon, jossa tutustuimme saaren 2. maailmansodan historiaan ja taisteluihin.   Sieltä suunnistimme Pandelin kauniiseen lahteen, jonka eteläpuolen rinteillä on idyllisiä taloja ja kujia, lahden pohjassa on pieni satama kalapaatteineen, muutamia viihtyisän näköisiä kalatavernoja rantahietikolla ja lahden pohjoispuolella kohoaa lähes 200 m korkea kukkula, jonka päällä on vanha linnoitus.  Etsimme ja löysimme eteläpuolen rinteeltä Dimitrin tavernan.  Taverna ei ollut itse asiassa vielä auki, mutta omistaja Dimitri näytti mielellään meren päällä olevalta terassiltaan missä Schildtin talo sijaitsee ylempänä rinteellä.  Schildt oli kuulemma hankkinut talon 1960 –luvulla ja oli ensin jopa yrittänyt ostaa hänen vanhempiensa taloa.  Talo on edelleen hänen adoptiolastensa ja vaimonsa käytössä.  Itse Schidt oli kuulemma vieraillut täällä viimeksi pari vuotta sitten, vuosi ennen kuolemaansa.  Dimitrin taverna oli ollut myös hänen suosiossaan ja hän oli usein istunut terassilla.  Ei ihme, sillä maisema terassilta on hieno yli lahden edustalla olevan saaren kauas merelle.  Dimitri tarjoili meille raikkaan lounassalaatin ja päälle kahvit, samalla kun valmisteli keittiössään päivän tarjoiluja mm isossa padassa kanistifadoa.  Täältä kävelimme ylös rinnettä kapeita kujia pitkin Schildtin talon vierelle, joka parhaillaan näytti olevan kunnostuksen alla.  Talossa on mm upea iso terassi merelle grillitakkoineen.  Lopunpäivää ajoimme saarta ristiin rastiin.  Kävimme itärannikon kauniissa kylissä mm Aigia Marinassa ja katsomassa pohjoispäässä huviveneilijöiden suosimaa kuivatelakkaa.  Länsirannikolla vierailimme Gournesin lahdessa pienessä ”kuvankauniissa” valkoisessa merikirkossa, jonne pääsi kävelemään kapeaa kivikannasta pitkin.  Paikalla ei ollut ketään, mutta kirkon ovi oli kutsuvasti raollaan, kuten yleensäkin täällä on tapana, ja sytytimme kynttilän muutaman muun viereen.  Saaren eteläkärjessä kävimme vielä pienemmässä, vuorenrinteen ja meren helmassa olevassa kirkossa.  Viimeisenä ajoimme takaisin Pandelin lahden yllä olevalle linnoitukselle, joka oli päivällä ollut kiinni.  Sieltä oli mahtavat maisemat saarelle ja joka suuntaan merelle.  Laskeuduimme autolla lahden rantaan ja nautiskelimme kalasatamassa simpukoita rantahietikon tavernassa.                                

 

23.5                              Leros – Lipsi, Lipsi saari

13.30-16.45, 13 M, loki 10.076

W5-6, aurinkoista ja lämmintä

Matkareitti kartalla: paikkamerkintä 129

 

Lähdimme Lakin satamasta vähän ennen puoltapäivää. Seuraavaksi menisimme Leroksen saaren pohjoispuolella olevalle vielä pienemmälle Lipsin saarelle (2x8 km).  Eilen huomasimme, että Lakin sataman lahdelle oli tullut purjevene ankkuriin ja siinä liehui Suomen lippu perässä.  Ajoimme lähtiessä sen ohitse katsoaksemme nimen, sehän olikin ”Another Story” eli siis Toinen Tarina.  Mies kurkisti samalla veneen luukusta ja menimme vierelle juttelemaan.  Kiinnityimme viereen ja veneen kapteeni Kimmo tarjosi meille kolpakot, onneksi pienet, Metaxaa.  Hän on purrellaan käynyt mm Karibialla ja on juuri tullut yksin veneelle, joka oli Leroksella talvisäilytyksessä.  Rullakeulapurje ei ollut vielä paikoillaan ja autoimme ennen lähtöämme sen laitossa, yksin tehtynä homma on hankala.  Purjehdimme Lipsille miedossa vastatuulessa ja auringonpaisteessa.  Päätimme mennä saaren ainoan kaupungin Lipsin kaupunginsatamaan.  Sinne oli v 2001 jälkeen rakennettu laituri, jossa näytti olevan useita purjeveneitä.  Naapuriveneiden kaverit tulivat auttamaan kun rantauduimme laituriin perä edellä keula-ankkurilla. Lähdettyämme iltakävelylle törmäsimme laiturin päässä suomalaiseen pariskuntaan ja istahdimme juttelemaan heidän kanssaan rantatavernaan.  Liisa ja Seppo olivatkin pariskunta, joista Mikkeliläiset olivat meille maininneet.  He ovat omatoimimatkalla Kreikan saaristossa ja tulivat jo Vappuna Ateenaan ja ovat kiertäneet saarilla reittilaivoilla ilman mitään ennakkovarauksia.  Studiohuoneen, kuten täällä sanotaan, saa saarilta kuulemma kohtuuhintaan 25-30 euroa/vrk ja niissä on ruoanlaittomahdollisuus.  He ovat usein olleet vastaavilla reissuilla Kreikassa, mutta vasta nyt eläkkeelle jäätyään näin pitkällä.  Huomenna jatkavat aamulaivalla Samokselle eikä paluulentoa ole vielä varattu.  Totesimme, että matkailuissamme on paljon samanlaista, me vain liikumme välimatkat purjeveneellä.                 

 

24.5                              Lipsi, aurinkoista ja lämmintä

 

Lipsin pieni lahden pohjassa oleva kaupunki näyttää mukavalle loivilla rinteillä olevine valkoisine taloineen.  Aamulla lähdimme hikiselle kävelylle kukkulan yli parin kilometrin päähän saaren eteläpäässä olevaan ankkurilahteen.  Siellä olimme yöpyneet v 2001 ja muistelimme paikkaa kauniiksi.  Vehreässä poukamassa olimme vierailleet myös mukavassa tavernassa.  Kukkulan rinteeltä näkyy kaupungin yli ja yhdellä silmäyksellä pystyimme näkemään 11 valkoista sinikupolista kirkkoa, pienempiä ja suurempia.  Kirkkoja täällä Kreikan saarilla on todella paljon.  Arto oli meille kertonut, että osa pienistä kirkoista on yksityishenkilöiden rakentamia.  Göran Schildt ihmetteli myös 1950 vieraillessaan läheisellä Aigean meren toisella pienehköllä saarella Mykonoksella, ovatko saarelaiset erityisen uskonnollisia kun ovat rakentaneet melkein yhtä monta kirkkoa (367) kuin asuintalojakin.  Saarelainen oli vastannut: ” Eivät sen enempää kuin muut kreikkalaiset, mutta merihätään joutuessaan merikapteenit ja vauraat talonpojat tavallisesti lupaavat Madonnalle tai jollekulle pyhimykselle kirkon jos pelastuvat.  Niin kuin näette, meidän vesillämme tuulee aika lailla”.  Kukkulalta laskeuduimme lahteen, jossa nytkin oli 3 purjevenettä ankkurissa.  Toiveikkaina kävelimme tavernalle ajatellen pitävämme siellä pienen tauon ennen paluumatkaa.  Rinteellä olevilla terasseilla oli kaveri tekemässä remonttia ja kertoi paikan olevan tällä hetkellä suljettu.  Omistaja tuli terassille ja Ari kertoi aiemmasta vierailustamme kysyen voisimmeko ostaa oluet.  Kaveri tarjoili meille tölkilliset Mythos olutta, mutta ei suostunut ottamaan maksua.  Nautittuamme ne kauniissa maisemassa, jätimme kyllä muutaman euron juomarahaa pöydälle.  Iltapäivällä teimme vielä toisen kierroksen kaupungin pohjoispuolelle, jossa on mukavannäköinen hiekkaranta.  Illalla tuli samaan laituriin suomalaisseurue charterpurjeveneellä, 2 pariskuntaa viikon lomareissulla. He olivatkin Humallahden venekerholaisia ja olivat kuulleet reissustamme Hannulta ja Eijalta.     

 

25.5                              Lipsi – Skala, Patmos saari

11.00-13.20, 8 M, loki 10.084

W2-4, aurinkoista ja lämmintä

Matkareitti kartalla: paikkamerkintä 130

 

Aamulla päätimme purjehtia seuraavaksi läheiselle ja kauniille Patmoksen luostari saarelle (4x15 km).  Ennen lähtöä huomasin viereisen veneen saksalaisrouvan kantavan tuoretta kalaa pussissa veneeseen.  Innostuin asiasta ja lähdimme kaupunginrantaan kysymään lastia purkavilta kalapaateilta olisiko heillä myydä meillekin.  Vain yksi kreikkaa puhuva kalastaja näytti muutamia kaloja muiden sanoessa saaliin menevän tavernoille.  Pyysimme häneltä 4 kalaa pussiin, painoivat vähän yli kilon.  Hinta oli pöyristyttävä, eli 30 euroa, mutta otimme kuitenkin kalat.  Kylläpä on kala kallista täällä Välimerellä, toivottavasti ovat hyviä.  Merellä tuuli oli mietoa mutta matka oli lyhyt ja nautiskeltiin purjeilla.  Patmoksen saarella halusimme jäädä Skalan kaupunginsataman edustalla olevalle ankkuripaikalle ankkuriin.  Siinä voisimme kaikessa rauhassa käyttää uutta Kosilta ostamaamme kaasugrilliä, jonka Ari oli asentanut pari päivää aikaisemmin Tarinan peräkaiteeseen.  Muistimme v 2001 purjehdukselta kaupunginsataman rannan olevan suoraan rantakadun varrella ja siksi hieman rauhaton.  Lahdella oli sen verran tilaa että mahduimme ankkuroitumaan parin muun purjeveneen läheisyyteen.  Ensimmäinen grillaus onnistui hyvin; pari tuoretta kalaa, tomaattia ja kesäkurpitsaa.  Kalat tosin olivat, ainakin grillattuna, melko mauttomia moniin suomalaisiin kaloihin verrattuna.  Illansuussa tuli lahdelle kaupunginsataman vastarannalle pieni rahtilaiva, joka sopi juuri ja juuri rantautumaan laituriin.  Samalla satamapoliisit viittoilivat rannalla ja puhalsivat pilliin.  Hetken päästä ymmärsimme heidän viittoilevan juuri meille ja näyttävän, että meidän olisi lähdettävä ankkurista.  No onneksi olimme ennättäneet jo grillata, joten ankkuri ylös ja sopivassa kohtaa alas ja peruutimme kaupunginrantaan.  Tästä meidän olisikin huomenna helpompi lähteä retkelle Skalan kaupungin yläpuolella vuorella olevaan kaupunkiin ja luostariin.  Illalla rahtilaiva sitten lähti peruuttaen ja hipoen muita ankkurissa olevia veneitä kohdalle jossa olimme olleet.  Lipsillä tapaamamme suomalaisseurue rantautui myös kaupunginsatamaan.       

 

26.5                              Patmos, aurinkoista ja helteistä 28 C

 

Ensimmäisen kerran Kreikan kaupunginsatamista, kävi satamapoliisin naishenkilö aamulla kirjaamassa kaikkien rannassa olevien veneiden tiedot ja kehotti käymään heidän konttorissa ilmoittautumassa ja maksamassa pienen paikkamaksun.  Olimmekin ihmetelleet miksi näin ei tehdä joka paikassa.  Satamapoliisin käytännöt tuntuvat olevan kirjavia.  Joillekin veneilijöille on jossain satamissa sanottu ettei tänne tarvitse ilmoittautua joten he käyvät satamapoliisilla vain jos joku tulee huomauttamaan.  Ari kävi hakemassa ”transit logiimme” leiman ja maksamassa nimellisen paikkamaksun.

Patmos on kuuluisa luostaristaan ja sinne tuleekin lähinnä päivämatkalle turisteja isommilla ja pienemmillä risteilijöillä.  Edellisenä iltana Skalan kaupungilla ja tavernoissa oli paljon väkeä ja muutama matkustajalaiva lahdella.  Nyt tuntui olevan hiljaisempaa ja syykin selvisi.  Yläkaupunkiin ja luostariin oli 4 km matka kiemuraista tietä ja päätimme mennä helteessä ylöspäin taxilla ja tulla kävellen alas.  Taxikuski kertoi luostarin olevan keskiviikkoisin kiinni.  Päätimme silti mennä katsomaan kaunista yläkaupunkia, olimmehan jo v 2001 vierailleet luostarissa.  Taxiasemalla näimme aiemmista satamista tutun saksalaispariskunnan ja menimme sinne samalla taxilla.  Yläkaupunki valkoisine taloineen ja kujineen oli juuri niin idyllinen ja kaunis kuin muistelimmekin.  Luostarin ollessa kiinni kujilla oli hiljaista, törmäsimme välillä saksalaispariskuntaan ja muutamaan muuhun seurueeseen.  Ennen paluumatkaa kävimme kaupunginportilla samassa tavernassa kahvilla kuin edellisellä reissulla.  Terassilta on mahtavat näkymät alas lahdelle ja Aigean merelle.  Kävelimme alas samoja kivikkoisia oikopolkuja pitkin kuin Eijan, Hannun, Arjan ja Ismon kanssa.  Nyt teimme taivalta valoisassa mutta hikisessä säässä.  Edellinen kerta oli mieleen painuva, koska lähdimme yläkaupungista auringon laskiessa ja hivuttauduimme alas pimeässä taskulampun valossa.   

 

27.5                              Patmos – East Bay, Agathonisi saari, ankkurissa

11.00-14.40, 22 M, loki 10.106

NW5-9, aurinkoista ja helteistä

Matkareitti kartalla: paikkamerkintä 131

 

Patmokselta päätimme purjehtia kaakossa olevalle Agathonisin pienelle saarelle (3x7km), josta olisi enää lyhyet päivämatkat Samokselle ja Kusadasiin.  Lähtiessämme satamasta tuli ”Another Story” meitä vastaan.  Ihana aurinkoinen ja helteinen purjehduspäivä ja tuuli oli nyt sopivan reipas nautinnolliseen menoon sivutuulessa.  Ohitimme kauniin näköisiä turkooseja ankkuripaikkoja Lipsin ja Arkin välisessä salmessa, mm sen jossa olimme olleet v 2001.  Täällähän meri näyttää turkoosilta ainakin 10 m syvyyteen, jos pohja on hiekkaa ja siinä ei ole kasvillisuutta.  Lisäksi vesi näyttää tällöin kirkkaalle ja voi nähdä pohjaan saakka.  Kun syvyyttä tulee lisää meri muuttuu petrolin siniseksi.   Navigointi täällä onkin todella helppoa, kareja ei juuri ole, vain saaria siellä täällä.  Lähestyessämme Agathonisia, huomasimme että suomalaisseurue purjehti vähän meidän edellä.  Ohitimme saaren kaupunginsataman lahden, koska halusimme ankkuriin ja uimaan sen toiseen suojaisaan lahteen.  Samalla rannikkovartioston laiva lähestyi meitä kovaa vauhtia ja pysähtyi jonkun matkan päähän.  He pyysivät VHF:llä meitä tulemaan heidän viereen.  Samalla huomasimme, että laiva olikin Turkin rannikkovartioston eikä Kreikan.  Menimme vierelle ja he kysyivät olimmeko nähneet sinivalkoista kalastusalusta jota he etsivät.  Emme olleet, joten saimme jatkaa matkaa.  Ihmettelimme miksi turkkilaiset kyselivät asiaa, mutta tietysti tekevät hätätapauksissa yhteistyötä.  Olimme hetkeä aikaisemmin nähneet myös helikopterin kaartelevan ilmassa etsien jotain.  Ajoimme Agathonisin ns East Bay lahteen, jossa on kaksi haaraketta.  Suomalaisseurue oli jo ankkuroitunut ensimmäiseen, joten ajattelimme antaa heille uintirauhan ja menimme perällä olevaan lahteen.  Satamakirjan mukaan sitä kehuttiin suojaisaksi meltem tuulen yllättäessä (kesäisin kova NW tuuli).  Ensimmäinen ankkuroituminen ei onnistunut, koska paikoin pohjalla on kasvillisuutta eikä ankkuri pitänyt.  Ankkuroiduimme vähän syvemmälle ja löysimme hiekkapaikan jossa ankkuri piti hyvin.  Kävimme jollalla katsomassa rannalla olevaa pientä luolaa, mutta maasto ja rinne olivat turhan kivikkoista ja rosoista kävelyyn.  Täälläkin vuohet kävelivät lahden rinteillä kellot kilkattaen jonossa.  Yhtä aikaa pystyimme laskemaan jopa 80 yksilöä.  Ilta kului veneellä grillaten ja uiden.  Samaan lahteen tuli toinen purjevene ankkuriin, ranskalainen nuorehko mies kultaisen noutajansa kanssa.  Oli mukava seurata heidän jollareissuja rannalle ja koiran innokasta uimista.

 

28.5                              Agathonisi (East bay-Ormos Ag Georgio) – Samos Marina, Samos saari

11.00-11.30/14.30-17.30, 17 M, loki 10.123

W6-10, aurinkoista ja helteistä 30 C

                      Matkareitti kartalla: paikkamerkintä 132

 

                      Helle vain tuntuu yltyvän.  Ilta ja yö olivat todella lämpimiä.  Joimme

                      peräkannella aamukahvit ja kävimme uimassa.  Vesi on onneksi ”vain” 22Cja

virkistää vielä oloa.  Päätimme mennä katsomaan saaren pääpaikan kaupunginsatamaa tai ankkuroitua yhteen samassa lahdessa olevista ankkuripoukamista.  Ajoimme parin mailin matkan sinne koneella.  Pienen kaupungin sataman rannassa näytti olevan sotalaiva joten päätimme ankkuroitua muutamaksi tunniksi kauniiseen ankkuripoukamaan uimaan ja grillaamaan.  Nyt meillä oli varattuna grilliin lihaa ja marinoituna siitä, puolikkaista valkosipuleista ja muista kasviksista tuli Arin grillaamina todella herkullisia.  Uinnin jälkeen lähdimme purjehtimaan kohti Samosta.  Kevään toiseksi viimeinen legimme oli nautinnollinen.  Reippaassa sivuvastaisessa tuulessa, Turkin rannikon vuoret styyrpuurissa, meno oli mitä parhainta aina Samoksen edustalle saakka.  Turkin rannikon ja Samoksen välisen salmen läheisyydessä tuulet kuulemma usein kääntyvät ja niin nytkin.  Ensin oli hetken tyyntä ja sitten tuuli kääntyi päinvastaiseksi tullen voimalla rannikolta idästä.  Päätimme mennä uuteen Samos Marinaan, joka on reilun kilometrin päässä Pythagorian kaupunginsatamasta itään.  Kaupunginsatamassa oli muistimme mukaan veneen perät aivan rantatavernakadulla ja siksi meluisaa.  Samos Marinan palvelusatamasta saimme suojaisan paikan johon rantauduimme satamamiehen opastuksella.

 

29-31.5                   Samos Marina ja Pythagorian (la-ma), aurinkoista ja helteistä 33 C

 

Päivät Samoksella ovat kuluneet todella helteisessä ja aurinkoisessa säässä.   Lauantaiaamuna suomalaisseurue rantautui vuokraveneellään viereemme.  Heillä viikon lomapurjehdus oli loppumassa ja veneen luovutus oli Samos Marinassa.  Jäivät kuulemma eniten kaipaamaan kauniita ankkurilahtia, päivälounaita ja uimista niissä.  Saimme heiltä vielä loput matkaeväät; viiniä, vettä, jogurttia ym.  Päivittäin olemme tehneet kävelyretkiä Pythagorian kaupunkiin, tutustuneet siellä kauniiseen linnoitukseen, kujiin ja kaupunginsatamaan.  Näimme siellä suomalaispariskunnan ”Rumbaflotte” moottoriveneen ja tapasimme myös Ullan ja Miken.  He kertoivat jutelleensa satamassa koulutustarkoituksissa olevan suomalaisen rajavartioveneen miehistön kanssa.  Miehistöltä olivat kuulleet, että turkkilainen pakolaisvene, jossa oli ollut 104 pakolaista, oli yrittänyt muutama päivä sitten rantautua Agathonisin saarelle.  Todennäköisesti Turkin rajavartiosto kyselikin meiltä tuon veneen perään.  Samos Marinan vieressä on pieni uimaranta ja siellä on ollut mukava käydä uimassa, vilvoittelemassa ja Marinassa suihkussa.  Sataman vesi ei ole kuulemma juomakelpoista, joten emme ole tankanneet sitä Tarinaan.  Tätä olemme käyttäneet periaatteena satamissa, vaikka käytämmekin vettä vain talousvetenä ruoanlaitossa ja juomavetenä pullovettä.  Minulla on kulunut jälleen ”mukavasti” aikaa lokikirjan kirjoitukseen ja Ari on joutunut aloittamaan yksin veneen pesua ja muita lähtövalmisteluita.  

Kävimme Pyhagoriassa ilmoittautumassa satamapoliisille ja kerroimme lähtevämme 1.6. Turkin Kusadasiin.  Neuvoivat käymään lähtöaamuna poliisilaitoksella hakemassa lähtöleimat passeihin ja tulemaan vielä satamapoliisin konttoriin hakemaan leimat ”tansit logiimme”.                        

 

 

 

 

 

 

 

©2021 tarina - Putteri (MMD Networks Oy)