Lokikirja 2010 syyskuu

 

6-11.9            Kusadasi, Kusadasi Marina (ma-la)

                      Aurinkoista ja helteistä, +33C/+24C (päivä/yö)

 

Kaikki kolme lentoa kahdella välilaskulla Riikassa ja Istanbulissa meni hyvin ja matkatavarat tulivat kaikki perille Izmirin kentälle.  Uusi tutka oli pakattu isoon laatikkoon ja pyysivät sen läpivalaisuhihnalle.  Ari selitti sen olevan uusi antenni purjeveneeseemme rikkimenneen tilalle ja se riitti heille.  Tarina odotti satamassa hyvässä kunnossa, mutta melko likaisena linnunkakasta, pölystä ja noesta, vaikka olimme pesseet veneen heinäkuun lopulla käydessämme täällä viikon lomalla Heidin, Cassun ja Jarnon kanssa.  Viikko on kulunut helteessä veneen pesussa ja huoltotöissä.  Täällä ei saa pestä koneella pyykkiä veneessä, joten pesetimme sataman pesulassa liinavaatepyykit (vain 7euroa/kone silitettynä ja viikattuna) ja innostuimme pesettämään myös Tarinan matkalla likaantuneet markiisit eli srayhoodin ja biminin.  Muuten hyvä homma, mutta sprayhoodin auringossa pehmenneet ompeleet olivat lähteneet ratkeamaan ja jouduimme viemään sen purjeneulojalle korjattavaksi.  Nostettuani Arin ja tutkan mastoon onnistui asennus kertaheitolla, eikä uutta kaapelia tarvinnut vaihtaa.  Se olisikin ollut jo isompi urakka.  Iltaisin olemme käyneet kävelyllä kaupungilla.  Rantabulevardilla on aina paljon ihmisiä, paikallisia ja turisteja, ihailemassa upeita auringonlaskuja mereen horisontissa siintävän Samoksen saaren viereen.  Satamastamme näkyvään laivasatamaan tulee päivittäin isoja risteilyaluksia, joista purkautuu turisteja basaari alueelle tekemään ostoksia ja illalla laivat jatkavat matkaa.  Eilen 10.9 oli täällä islamilaisten juhlapäivä, paaston, ramadan loppuminen.  Kaupungilla oli paljon paikallisia perheitä juhlimassa ja ulkona syömässä.  Niin myös mukavassa ruokapaikassa basaarialueella, jossa kävimme syömässä paikallisia lihapullia jogurtilla, kebabia sekä lisäksi talon tarjoamaa herkullista juuri arinalla paistettua ohutta leipää.  Ennen ruokailua kävelimme basaari alueen vieressä olevalle kukkulalle, jossa on vain paikallisten muutamakerroksisia asuintaloja.  Nousut olivat jyrkkiä.  Kaduilla mahtui juuri ja juuri ajamaan autoilla.  Paikallisten lapset ja nuoret leikkivät mäkisillä kaduilla ja vaikka basaarialue oli vain muutaman sadan metrin päässä, olimme ainoat turistit alueella.  Tuntui taas kuin olisi luvatta toisten olohuoneessa.  Muutama paikallinen mies kyselikin meiltä minne olimme menossa.  Kerroimme tulleemme katsomaan maisemia merelle ja että olimme jo palaamassa alas.  Tänään mennemme vielä uimaan sataman uima-altaalle ja teemme kävelylenkin kaupungille.  Toivottavasti Arin aamulla yllättäen kipeytynyt selkä paranee.  Huomenna matka alkaa! Ensin purjehdimme Turkin rannikkoa pohjoiseen ja myöhemmin, parin viikon kuluttua, Kreikan saarille länteen ja mannerkreikan ja saarien kautta takaisin Kusadasiin lokakuun lopulla.  

 

12.9               Kusadasi - Sigacik, Marina Teos

                      10.15-16.40, 33 M, loki 10170

                      SW 3-9, aurinkoista ja helteistä

                      Paikkamerkintä kartalla:  134

 

Sää jatkui helteisenä ja oli ihana päästä merelle.  Alkumatkasta tuuli oli hetken heikkoa, mutta reipastui ja koko loppumatkan purjehdimme hyvää vauhtia sivutuulessa.  Sigacikin lahdella väistelimme harjoittelevia laser kilpapurjeveneitä ennen kuin ajoimme sisään suojaisaan satamapoukamaan.  Poukaman suulla on itse Sigacikin vanha ja pieni kaupunki lukuisine kalalaivoineen ja veneineen.  Poukaman perällä on uusi 3 kk sitten avattu Marina Teos.  Siellä oli hyvin tilaa.  Satamamiehet tulivat vastaan kumiveneellä ja auttoivat rantautumisessa.  Satamassa on uudet ja siistit suihkutilat, satamamaksu kohtuullinen.  Samassa laiturissa oli muutamia muita ulkomaalaisia matkapurjehtijoita, mm sveitsiläinen ja saksalainen pariskunta.        

 

13.9               Sigacik, aurinkoista ja helteistä

 

Päätimme viettää päivän Sigacikissa, paikka näytti mukavalta.  Pieni, muurien ympäröimä vanhakaupunki on aito, melko siisti ja hiljainen.  Siellä täällä kujilla oven suussa istuskeli ystävällisen näköisiä turkkilaismummoja mustissa vaatteissaan jotka hymyillen vastasivat tervehdyksiimme.  Pakettiauto ajoi kujalla pysähtyen myymään vihanneksia.  Muurin ulkopuolella on uudempaa asutusta ja kalasataman rannassa muutamia viehättävännäköisiä kalaravintoloita.  Miellyttävä turkkilainen ravintoloitsija esitteli meille mese (alkupala) ja kalatiskin tarjontaa.  Päätimme mennä sinne illalla syömään.  Iltapäivällä lähdimme etsimään Teoksen antiikin aikaisia raunioita.  Ravintoloitsijan, satamakonttorin ja muutaman satamamiehen opastuksista huolimatta emme löytäneet perille.  Kuljimme reilun kilometrin viitottuun suuntaan oikotietä, joka lopussa kapeni kärrytieksi vanhojen oliivipuiden välissä.  Käännyimme takaisin ja päätimme jättää muutaman pilarin etsinnän sikseen.  Helteisen kävelyn jälkeen maistui uinti sataman uima-altaalla, jossa olimme ainoat asiakkaat.  Päivällä tyhjänä ollut kalaravintola täyttyi illalla ääriä myöten.  Ravintoloitsija muisti meidät ja saimme pöydän aivan rannan vierestä.  Muut ruokailijat olivat pääasiassa muutaman kilometrin päässä olevista hotelleista, saksalaisia ja englantilaisia.  Meset, kalavarras ja katkarapupannu maistuivat hyvältä.  Kalaveneet ja ruoantuoksu oli houkutellut kissoja paikalle, jotka hyörivät pöytien alla jaloissa.  Viereisen pöydän kaveri heitti makupalan, jonka jälkeen pöytiemme välissä oli oikein torikokous, ainakin 12 kissaa.  Valitsimme niistä Arin kanssa yhden pienen harmaaa-valkoisen pennun laivakissaksemme.  No mukava ja suloinenhan se olisi, mutta ei sittenkään!              

 

14.9               Sigacik – Alacati Marina

                      9.50-14.40, 24 M, loki 10194

                      NE 9-13, aurinkoista ja helteistä

                      Paikkamerkintä kartalla: 135

 

Aamulla heräsimme ensimmäisen kerran klo 5, kun viereinen purjevene teki lähtöä merelle ja seuraavan kerran klo 6, kun kaupungin minareettien kaiuttimista kuului rukouskutsu.  Oma herätyksemme oli vasta klo 8.  Tänään mennään Alacati Marinaan.  Oli upea purjehduspäivä.  Alkumatkan pari tuntia purjehdimme reippaassa 9-10 m/s myötätuulessa Sigacikin lahden suulle, josta kurssimme kääntyi luoteeseen.

Tuuli vielä reipastui ja oli vastainen, mutta pääsimme upeaa ”haipakkaa” rannikon suuntaisesti.  Karut maisemmat olivat kauniit.  Matkalla näimme vain muutaman kalapaatin ja purjeveneen kaukaa.  Alacatin lahdella sen sijaan oli vilkasta.  Paikka on kuuluisa surffaajien keskuudessa ja lahdella vilisi kymmenittäin erivärisiä surffipurjelautoja.  Vaikka ajoimme merkattua reittiä satamaan, viuhahteli lautailijoita keulan editse vauhdilla.  Rantautuminen kovassa tuulessa oli haasteellinen, etenkin kun saimme paikan, jossa tuuli suoraan perän takaa vasten laituria.  Onneksi täällä turkissa satamamiehet tuovat mooringsköyden kumiveneellä laiturilta veneen perälle.  Alacati Marinassa on useita vesirajaan tyylikkäästi rakennettuja ravintoloita, asiakkaita ei tosin päivällä näkynyt.  Vieressä on lahden pohjaan kanavaan rakennettu kalliin näköinen aidattu loma-asunto alue, jossa asukkailla on omat venepaikat rannassa.  Useamman kilometrin päässä oleva Alacatin kaupunki jäi näkemättä, sillä palasimme pesemään venettä ja ruokailemaan.  Huomenna jatkettaan matkaa. 

 

15.9               Alacati Marina – Cesme, Cesme Marina

                      11.40-14.30, 15 M, loki 10209

                      N/NW 9-13, aurinkoista ja hellettä

                      Paikkamerkintä kartalla:  136

 

Oli jälleen tuulinen ja helteinen päivä.  Alacatin lahden jälkeen tuuli vielä nousi ja purjehdimme Turkin rannikkoa lounaaseen reippaassa vastatuulessa.  Etelässä olevat Samosin ja Ikarian saaret oivat jo niin kaukana etteivät erottuneet, mutta edessämme näkyi Kreikkaan kuuluva Khiosin saari.  Emme tänään kuitenkaan menisi sinne vaan suuntasimme vastarannalla olevaan Turkin pikkukaupunkiin Cesmeen, jota sveitsiläinen rouva oli meille Sigacikin satamassa kehunut.  Khiosin ja Turkin rannikon välisessä kapeahkossa salmessa (noin 4 M) kurssimme kääntyi pohjoiseen, tuuli oli vastainen ja aallokko kasvoi.  Ajoimme muutamat viimeiset mailit koneella suolapärskeiden kastellessa venettä.  Cesme Marinasta saimme hyvän paikan vasten tuulta.  Satama-allas on keskellä turkkilaista pientä kaupunkia, jossa vanha linnoitus.  Rantaan sataman ympärille on rakennettu viehättäviä moderneja pikku kahviloita ja putiikkeja, mutta kuitenkin turkkilaiseen tyyliin.  Uuden Marinan (avattu v 2009) tilat ja palvelut ovat hyvät, satamamaksu kohtuullinen.  Huomenna tutustumme itse kaupunkiin.  Illalla oli taas pestävä suolakerros pois veneen kannelta ja takilasta.

 

16-17.9          Cesme, aurinkoista ja helteistä

 

                      Vietimme Cesmessä 2 aurinkoista päivää.     Ensimmäisenä päivänä   tutustuimme

pieneen, viehättävään turismin pilaamattomaan kaupunkiin ja vanhaan turkkilaiseen linnoitukseen.  Toisena päivänä vierailimme turisti-infosta saamamme vinkin mukaisesti bussilla noin 30 km päässä olevassa Ildirin kalastajakylässä ja paluumatkalla poikkesimme Sifnessä kylpylässä, jonne vesi tuli kuumasta lähteestä (thermal spa).  Molemmat olivat aitoja ja mukavia kokemuksia.  Turkkilainen minibussi oli jo kokemus sinänsä.  Lähtiessä saimme viimeiset noin 20 istumapaikasta, mutta matkanvarrella porukkaa tuli lisää ja lisää.  Matkalippurahat kulkivat kädestä käteen kuskille ja vaihtorahat samoin, mitään lippuja ei saatu.  Olimme bussissa ainoat turistit ja tunnin matka sujui tungoksesta huolimatta leppoisasti ystävällisten turkkilaisten kanssa.  Ildirin pieneen, aitoon kylään satuimme iltapäivä rukouskutsun aikaan ja useat kyläläiset istuvat moskeijan pihalla tuoleilla tai matoilla.  Sifnen kylpylässä oli pääasiassa turkkilaisia perheitä ja eläkeläisiä.  Paikka ei ollut mikään loistohotelli, mutta oli kuitenkin siisti.  Ulkona olevissa uima-altaissa oli mukava lekotella lämpimässä vedessä ja seurata muita kylpijöitä.  Turkkilainen hieroja kävi tarjoamassa palveluitaan.  Harkitsin, mutta en uskaltanut mennä, varsinkin kun niskani on nyt kolmatta päivää jäykkä ja kipeä tuulesta helteisessä säässä.   

 

 

         

18.9               Cesme – Bandelmi Limani

                      8.30-16.30, 50 M, loki 10259

                      NW 2-5, aurinkoista ja helettä 30C

                      Paikkamerkintä kartalla:  137

 

Cesmestä jatkoimme matkaa Turkin rannikkoa pohjoiseen.  Nyt oli ensimmäinen vähätuulinen päivä syksyn purjehduksella ja ajoimme koneella lähes koko matkan.  Alkumatkasta ohitimme muutamia saaria Kreikan Khiosin saaren ja rannikon välisessä salmessa kunnes kurssimme kääntyi koilliseen.  Ohitimme Izmirin 10 M leveän lahden ja suuntasimme rannikolla olevaan Bandemli Limaniin yöksi ankkuriin.  Paikka näytti satamakirjan mukaan mukavalta ja turvalliselta, vaikka meltemi (kova NE tuuli) yllättäisi.  Ohitimme paikan edustalla olevat kaksi pientä saarta ja ankkuroiduimme niemekkeen suojaan.  Paikalla oli ankkurissa turkkilainen guletti (iso ”puupurjevene”) ja muutama muu purjevene.  Pulahdimme heti uimaan, merivesi on +25C ja täällä niin kirkasta että pohja näkyy 10 m syvyyteen.  Viereisellä rannalla muutama pappa oli kalastamassa heittosiimalla.  Ilta kului ihaillessa maisemia, rannan oliivipuulehtoja ja ohiajavia pieniä kalaveneitä. Joissakin niistä näytti olevan koko perhe mukana.  Auringonlasku niemekkeen taakse oli kaunis ja kultasi meren.  Kreikan Lesvoksen saaren eteläkärki siintyi horisontissa.  Vastakkaisella rannalla pienessä kylässä syttyi valopilkkuja toisensa jälkeen ja kello 8 oli muutoin täysin pimeää.  Guletin takakannella 10 henkilön seurue illasti muutaman miehistön jäsenen tarjoillessa heille.  Ilta ja yö oli ihanan lämmin ja tuuleton.

 

19.9               Bandelmi Limani – Ayvalik, Setur Marina

                      11.30 – 15.30, 22 M, loki 10281

                      NW 1-3, aurinkoista ja helteistä

                      Paikkamerkintä kartalla:  138

 

Yöllä oli viereemme ankkuroitunut pieni kalapaatti (5 m pitkä), jossa pari kalastajaa oli yöpynyt.  Herätessämme auringon noustua oli mukava seurata heidän aamutoimia; kasvojen pesu merivedellä, putputtava kone käyntiin ja ajoivat merelle kokemaan pyydyksiä.  Päätimme lähteä kumiveneellä retkelle läheiselle rannalle.  Arin valmistellessa jollaa lähtökuntoon ui guletista mies viereemme.  Hän kertoi että olivat viikon tilauspurjehduksella ja välillä pitivät retkipäiviä, viimeksi eilen läheiselle Pergamonin rauniolle.  Me puolestaan suuntasimme jollalla katsomaan satamakirjan kehumia kuumia lähteitä.  Paikoin hiekka asumattomalla rannalla olikin kuumaa ja vesirajaan oli rakennettu kivistä altaita, joihin vettä kupli maan alta.  Palatessamme veneelle guletti oli nostanut ankkurinsa ja lipui merelle.  Mekin lähdimme tyynessä säässä kohti Turkin rannikon päätesatamaa Ayvalikia.  Kreikan Lesvoksen saari näkyi koko matkan noin 5 M päässä paapuurissa. Ayvalikin edustalla on kaunista saaristoa ja itse kaupunki on lahden perällä.  Rantauduimme pienehköön palvelusatamaan, Setur Marinaan, satamamiesten avustuksella.  Marina kuuluu samaan ketjuun kuin kotisatamamme Kusadasi ja siellä oli hyvät palvelut.  Viettäisimme täällä huomisen päivän ja satamaväki lupasi hoitaa lähtöselvitys/ transitlog paperimme kuntoon Kreikkaan lähtöä varten.  Onneksi Turkissa riittää asiointi viranomaisten kanssa vain maahan tullessa ja lähtiessä, toisin kuin Kreikassa joka ikisessä satamassa.

 

 

20.9               Ayvalik, aurinkoista ja hellettä 32C

 

Ayvalik vaikutti aidolta turkkilaiselta kaupungilta eikä turisteja juurikaan näkynyt.  Sataman vieressä on iso kalatori ja rannan tuntumassa kulkevan pääkadun varrella paljon kauppoja, mutta onneksi sisäänheittäjät puuttuivat.  Iltapäivällä koulupukuiset nuoret istuivat satama-altaan rantakahviloissa välipalalla niin kuin mekin.  Ilma oli helteinen ja palasimme veneelle siestalle kunnes havahduimme koputukseen.  Marinakonttorin kaveri kertoi, että oli lähdössä hoitamaan lähtöselvityspapereitamme kuntoon ja meidän pitäisi lähteä mukaan.  Kiirehdimme hänen perässä bussiin ja tulliin pariin eri pisteeseen näyttämään naamojamme hänen hoitaessa muun osuuden.  Homma oli tunnissa hoidettu ja satama veloitti ”paperisodasta” vain 30 euroa.  Muistaaksemme Marmariksessa lähtöselvitys maksoi 80 euroa, josta ns. agentin osuus oli 50 euroa.

 

21.9               Ayvalik – Mitilini, Lesvos (Kreikka)

                      11.00-15.00, 17 M, loki 10298

                      N 14-5, aurinkoista ja hellettä

                      Paikkamerkintä kartalla:  139

 

Edellisenä päivänä alkanut kova pohjoistuuli jatkui, mistä oli meille vain hyötyä koska kurssimme kääntyi Ayvalikin lahden jälkeen takaisin lähes etelään.  Helteisessä myötätuulessa ”luisuttelimme” Turkin rannikon ja Kreikan Lesvoksen saaren välistä 10 M (lähes 20 km) leveää salmea kohti saaren pääkaupunkia Mitiliniä.  Onneksi tuuli heikkeni vasta vähän ennen satamaa.  Satamakirjan (v.2006) mukaan kaupunkiin oli rakenteilla kaupunginsataman lisäksi palvelusatama.  Sieltä näkyi kymmenkunta mastoa ja ajoimme satamaan.  Satamamiehet viittoilivat ja auttoivat rantautumisessa.  Saimme hyvän kylkikiinnityspaikan aallonmurtajalta parin itävaltalaisen matkapurjeveneen edestä.  Marina on avattu vasta pari kuukautta sitten ja palvelut on hyvät.  Tosin sähköliitäntä on 32 A eikä meillä ole siihen sopivaa pistoketta.  Ensitöiksemme kävelimme satama-altaan toisella puolella kilometrin päässä oleviin tullin- ja satamapoliisin konttoreihin, jotka pienien etsintöjen jälkeen löytyivät.  Tuntui taas kotoisalta olla Kreikassa, vaikka kaikki nämä muodollisuudet ovatkin aika byrokraattisia.  Maahantulomaksu oli 15 euroa.  Uuteen Marinaan annoimme palautetta, että voisivat tehdä ulkomaalaisille veneilijöille ohjeet mihin mennä ja miten toimia.

 

22-23.9          Mitilini ja Mithimna, Lesvos.  Aurinkoista ja helteistä.

 

Lesvos on kolmanneksi suurin (70x40 km) Kreikan saarista Ateenan koillispuolella olevan Evian saaren ja etelässä olevan Kreetan jälkeen. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme Mitiliniin.  Satama-altaan ympärillä oleva vanhakaupunki on viehättävä ja vilkas.  Turisteja ei juuri näkynyt.  Tutustuimme vanhaan linnoitukseen ja kävimme linnan lähellä olevassa paikallistenkin suosimassa tavernassa lounaalla.  Kylläpä kreikkalainen salaatti ja saganaki maistuivat taas hyviltä.  Toisena päivänä vuokrasimme auton.  Päätimme jättää saaren länsipäässä olevan kivettyneen metsän väliin ja ajaa pohjoispäässä olevaan Marina konttorin rouvan kehumaan Mithimnan kaupunkiin.  Ajoimme sinne saaren sisäkautta ohittaen Lesvoksen kauniit meren sisälahdet ja muutamia vuoristokyliä.  Pohjoisrannan Petran kylässä näytti olevan paljon turisteja rannalla.  Mithimna oli positiivinen yllätys.  Sielläkin oli turisteja, mutta isoja hotelleja ei näkynyt ja kukkulalla oleva vanhakaupunki ja linnoitus olivat viehättävän kauniit.  Kapeilla kujilla oli turistimyymälöitä ja tavenoja, mutta silti siellä asui paikallista väkeä.  Alhaalla pienessä satamassa oli aallonmurtajalla muutama matkapurjevene.  Kävimme tsekkaamassa paikan, vaikka olimme tehneet päätöksen jatkaa matkaa Lesvoksen eteläkärjen kautta länteen ns. pohjoisille Sporadien saarille ja jättää väliin Lesvoksesta pohjoiseen Limnoksen saarelle ja Khalkidikin niemimaalle kulkevan reitin.  Tähän oli parikin syytä, ensinnä vallitsevat pohjoiset tuulet ja toiseksi olin lukenut satamakirjasta, että Khalkidikilla olevaan meitä kiinnostavaan Athoksen luostariin pääsisi vain Ari tutustumaan, naisilta pääsy kielletty.  Veneelläkin saisi lähestyä mereltä vain 1 M etäisyydelle (lähes 2 km) jos miehistössä oli naisia.  Mithimnasta ajoimme (tai siis Ari ajoi) kaunista vuoristoista itärantaa, josta näkyi Turkin puolelle Ayvalikiin, takaisin Mitiliniin ja veneelle.          

 

24.9               Mitilini – Plomario, Lesvos

                      10.10-13.10, 18 M, loki 10316

                      NE/S 2-3, aurinkoista ja helteistä

                      Paikkamerkintä kartalla:  140

 

Palautimme aamulla vuokra-auton ja kävimme samalla ilmoittamassa satamapoliisin konttorissa lähdöstämme saadaksemme transitlog paperiimme lähtöleiman (tullessa saa tuloleiman ja joissakin satamissa samalla myös lähtöleiman).  Onneksi virkaintoinen satamapoliisinainen ei laittanut meitä kävelemään Marinaan maksamaan ensin satamamaksua vaan antoi leiman ja pyysi ilmoittamaan vielä VHF:llä lähtiessämme.  Huh, huh, joka satamassa tuntuu olevan omat käytännöt eikä sääntöjä ole kerrottu missään!  Köydet irti ja ajoimme helteiselle merelle tyynessä säässä.  Lesooksen eteläkärjessä ohitimme rannikon edustalla olevia karuja pieniä saaria ja ankkurilahden.  Jos Plomarion kaupunginsatamassa ei olisi tilaa, voisimme tulla tänne yöksi.   Plomarion pienessä satamassa ei ollut muita vierasveneitä, mutta kalapaatit ja turistivene olivat vallanneet satamakirjan mainostamat paikat.  Tavernan edustalla, altaan reunalla, oli vielä tilaa ja rantauduimme omalla ankkurilla perä edellä.  Altaan reuna oli korkea ja siinä oli vesiraajassa kynnys, joten homma oli hikinen kun jollalla piti viedä köysi rannalle tavernan asiakkaiden seuratessa puuhiamme.  Satamapoliisi kävi pyytämässä, että ilmoittautuisimme kun homma olisi valmis.  Näin teimme ja hän tarkisti paperimme, otti kopioita, mutta leimoja ei tällä kertaa saatu.  Näin siis Plomarion käytäntö (ei maksua, ei sähköä, ei vettä).  Vanhakaupunki on sataman takana rinteellä; kuluneita mutta siistejä taloja joiden välissä selkeitä kapeita juuri ja juuri autolla kuljettavia katuja, jonkin verran kauppoja, turisteja ja viehättäviä ruokapaikkoja.  Illalla rantatavernasta kuului kreikkalainen musiikki veneelle.  Paikalla näytti olevan 3 henkinen orkesteri viihdyttämässä ruokailevia asiakkaita.         

 

25.9               Plomario – Marmaro, Khios

                      9.10-15.30, 29 M, loki 10345

                      NE/SE 3-13, ensin aurinkoista ja sitten pilvistyvää

                      Paikkamerkintä kartalla:  141

 

Säätiedotukset lupasivat seuraaviksi päiviksi voimistuvaa etelänpuoleista tuulta.  Päätimme purjehtia Lesvoksesta etelään Khiosin saaren pohjoispäässä olevaan Marmaroon, jonka pieni kyläsatama olisi suojaisalta näyttävän lahden perällä.  Alkumatkasta aurinko paistoi ja tuuli vielä pohjoisen puolelta heikosti.  Purjehdimme leppoisasti ja seurasimme pulskien tonnikalojen hyppelyä meressä.  Ari innostui kaivamaan virvelin esiin ja vetämään uistinta perässä, jos vaikka nappaisi.  Iltapäivällä taivas tummeni, tuuli kääntyi etelänpuolelle ja voimistui.  Loppumatkan ajoimme vastaiseen suurenevan aallokon pärskiessä vettä veneen kannelle.  Marmaron lahden (0,5x1 M) perällä on pitkä laituri, jonka eteläpuolelle (sisäpuoli) oli merkitty peräkiinnitys paikkoja.  Siellä oli paljon kalaveneitä ja huhuilimme VHF:llä satamapoliisia kysyäksemme voiko pohjoispuolelle (suojapuoli etelätuulella) kiinnittyä kyljittäin.  Ei vastausta, joten ajoimme laiturin viereen katsomaan.  Syvyyttä oli riittävästi ja laiturin reuna siisti.  Kovassa tuulessa riitti silti haastetta rantautua.  Onnistuin hyppäämään vauhdista matalahkolle laiturille ja sitomaan keulaköyden lenkkiin.  Loppukin onnistui Arin käyttäessä moottoria ja heittäessä peräköyden minulle tuulen painaessa venettä karkuun.  Olimme ainut vierasvene laiturissa.  Saatamapoliisin konttori löytyi rantakadun varrelta.  Päivystävä poliisi näytti vaivaantuneelta kun joutui lopettamaan telkkarin katselun. Hän vilkaisi papereitamme ja sanoi että voisimme jäädä maksutta ja leimoitta huomiseen sunnuntaihin, mutta jos olisimme vielä maanantaina, pyysi tulemaan uudestaan.  Huikkasi vielä, että emme kertoisi seuraavassa satamassa olleemme täällä.  Näin siis Marmarossa!  Illalla ja yöllä laituriin tuli naapurikylien kalaveneitä suojaa kovalta tuulelta.  

 

26.9               Marmaro (su), tuulista, puolipilvistä mutta helteistä.

 

Etelänpuoleinen kova tuuli jatkui ja päätimme jäädä päiväksi Marmaroon.  Laituri oli täynnä naapurikylien tuulelta paossa olevia kalaveneitä miehistöineen.  Oli mukava seurata heidän touhuiluja; perunoiden kuorintaa, ruoan laittoa ja yhdessä veneessä kaveri ajoi vaahdotuksen jälkeen kipparin parran.  Laiturilla oli vesipiste ja pesimme jälleen suolat pois veneen kannelta.  Sähköä ei tässäkään kyläsatamassa saatu ja joudumme käyttämään generaattoria, onneksi se toimii, vaikka käynnistyksen kanssa on ongelmia.  Marmaron kylä on kaunis ja mielestämme muistutti laiturilta katsottuna Ithacan Port Vathia.  Rantakadulla on muutamia tavernoja, ei turisteja, ja kapeilla kujilla oli sunnuntaina hiljaista.  Kylä nousee kapeita katuja pitkin rinteille ja kävimme katsomassa vastakkaisilla rinteillä olevat kauniit kirkot.  Paikallisen lukion kentällä nuoret pelasivat koripalloa.  Ainoa pienehkö ”supermerkado” oli sunnuntaina kiinni, onneksi kävimme siellä illalla täydentämässä ruokavarastoja.

 

27.9               Marmaro – Psara

                      8.50-14.30, 27 M, loki 10372

                      SE/SW 4-7, aurinkoista ja helteistä

                      Paikkamerkintä kartalla: 142

 

Kova tuuli oli yöllä hellittänyt ja päätimme lähteä pienelle Psaran saarelle.  Satamapoliisin konttorissa ei ollut ketään, joten köydet irti ja menoksi.  Purjehdimme miedossa myötätuulessa länteen ihaillen Khiosin saaren pohjoisrannan vuorisia ja lähes asumattomia maisemia.  Yksi huipuista nousi 1300 m korkeuteen sinistä taivasta vasten.  Khiosin jäädessä taakse lähestyi Psaran kallioiselta ja autiolta näyttävä saari (4x10 km) edessämme.  Vasta käännyttyämme saaren eteläkärjessä olevaan lahteen avautui eteemme auringonpaisteessa kylpevä satama ja kylä kupolikirkkoineen.  Aallonmurtajalla on varattu tila autolautalle ja sisempänä satamassa kalapaateille ja vierasveneille.  Kylän rannassa näytti olevan tilaa ja kiinnityimme kyljittäin rantakadun varrelle. M ahtavan hiljaista ja rauhallista.  Nuori nainen käveli ohi ja kysyimme voimmeko jäädä tähän.  Hän huikkasi laiturilla olevalle miehelle, joka ystävällisesti sanoi että ”no problem”, tilaa oli vielä kalaveneille ja vierasveneitä on syyskuussa vähän liikenteessä.  Nyt olimme ainoita.  Kyselimme satamapoliisia, mutta mies sanoi että tulee varmaan luoksemme.  Teimme pikaisesti ruoan ja lähdimme tutustumaan kylään.  Saarella asuu noin 450 henkilöä ja lähes kaikki Psaran kylässä.  Rantakadulla on pari tavernaa, mutta yhtään ruoka- tai muutakaan kauppaa emme nähneet.  Talot sen sijaan olivat hienoja, ei suuria, mutta kartanomaisia.  Kävelimme kylän katuja kapean niemekkeen vastarannalle jossa kohosi rinteellä upea kupolikirkko.  Kirkkoon johtavien portaiden vieressä oli autio rakennus, jossa oli useassa tasossa yksittäisiä huoneita joiden patioilta oli mahtavat näkymät kylään ja merelle.  Olikohan tämä Kreikan saarten matkaoppaan mainitsema Neitsyen Unen luostari ja nunnat muuttaneet pois?  Ari rupesi jo pohtimaan, niin kuin monesti ennenkin, miten tästä voisi rakentaa itselle ”pesän” ja olisikohan paikka myynnissä.  Keskellä kylää oli toinen isohko kirkko ja laidalla pienempi hautausmaineen.  Luostarin kyltti osoitti kylästä ulos vuorenrinteen taakse johtavalle tielle, ehkä Neitsyen Unen luostari olisikin ollut siellä.  Palatessamme satamaan toinen purjevene oli rantautunut viereemme ja saarelle kerran päivässä Khiosista tuleva autolautta oli kiinnittymässä laituriin.  Aallonmurtajalle ja laivaan ajoi pikkuautoja hakemaan tavaraa, lautan jäädessä yöksi satamaan.  Istahdimme rantatavernaan ja tilasimme ouzot.  Niiden kanssa meille tuotiin lautasellinen mausteliemessä marinoitua mustekalaa, tosi hyvää, ja koko homma maksoi 3 euroa.  Pitkin iltaa oli mukava seurata veneeltä kadun reunalla istuvia paikallisia pappoja jotka juttelivat leppoisasti.

 

28.9               Psara- Linaria, Skiros

                      7.10-16.20, 51 M, loki 10423

                      SE/S 2-6, aurinkoista ja helteistä

                      Paikkamerkintä kartalla:  143

 

Aikainen herätys ja lähtö merelle auringon sarastaessa kohti seuraava saarta Skirosta, jonne matkaa noin 50 M.  Kurssimme oli luoteeseen ja alkumatka purjehdittiin leppeässä myötätuulessa Psaran ja pienemmän Antipsaran jäädessä taakse.  Pienen pieni lintu lensi kyytiimme vaihtaen välillä paikkaa kaiteelta mastolle, kunnes se tunnin levähdyksen jälkeen lensi pois, toivottavasti jaksoi seuraavalle saarelle tai takaisin kotiin.  Kaukana paapuurissa (30 M) siinsi Ateenan ja Attikan niemen vieressä oleva Evian vuorinen rannikko ja puolessa matkaa Skirosin saari.  Muutoin näkyi vain merta, ei muita kulkijoita.  Tuuli heikkeni ja jouduimme käynnistämään moottorin.  Vähän ennen Skirosta ylitimme sopivassa välissä vilkkaan pohjoisesta Ateenaan menevän laivaväylän.  Tasaisessa menossa päivä kului yllättävän nopeasti ruokaillessa ja tutustuessa seuraavaan saareen ja satamaan.  Skiroksen saaren (8x25 km) pieni satama, Linaria, on saaren lounaisrannalla.  Satama oli täynnä kalaveneitä, yksi tanskalainen purjevene näytti olevan niiden välissä.  Rantauduimme kyljittäin ainoalle vapaalle paikalle rannikkovartioston veneen perään.  Autolautalle varattu paikka oli aivan vieressämme.  Satamapoliisin konttori löytyi rinteeltä ja veloitti laituripaikasta vain 3 euroa/2 yötä.  Maksulliset, ostettavalla kortilla toimivat sähkö- ja vesiliitännätkin saimme pienen odottelun jälkeen seuraavana päivänä jostain syystä ilmaiseksi.  Linaria on pieni mukava Skirosin satamakylä, jonne tulee kerran päivässä autolautta Kreikan rannikolta Kimistä (Evian saarelta josta siltayhteys Kreikan rannikolle Attikan niemimaalle).  Illalla lautta peruutti taaksemme ja sen takaramppi oli vain noin 10 m päässä veneestämme.  Tarinan salongista oli mukava seurata laivan purkua ja lastausta. 

 

29.9               Linaria, Skiros, aurinkoista ja helteistä

                     

Skirosin saaren pääkaupunki Skiros ja sen vanhakaupunki ”chora” on 11 km päässä Linariasta.  Rantatavernan mukava ja hyvin englantia puhuva nuori naiskokki kertoi, että pääsemme sinne bussilla joka lähtisi noin 10.30-11 ja palaisi noin 13-13.30.  Täällä Kreikassa ajat ovat usein ”noin”, eli kiirettä ei saa olla.  Tilasimme taksin, joka vei meidät ylös vuoren rinteellä olevaan choraan, niin pitkälle kun autolla pääsi.  Mitä ylemmäksi kävelimme sitä kapeampia (noin 1,5 m) olivat käytävät ja portaat valkoiseksi rapattujen vanhojen, mutta kauniiden ja siistien talojen välillä rinteellä.  Vau, mitkä maisemat talojen terasseilta.  Pappa käveli kepin kanssa käytävällä ja mamma kasteli yhdellä parvekkeella kukkia.  Olimme itse aivan läkähdyksissä kiipeämisestä, miten ihmeessä papat ja mammat jaksavat liikkua täällä?  Palasimme alakaupunkiin ja löysimme bussiaukion koulun edustalta.  Ennätimme käydä vielä viereisessä ”supermerkadossa” ostamassa vihanneksia ja ruokatarvikkeita veneelle.  Bussiin ryntäsi kanssamme iloisia ja välittömiä 10-vuotiaita koululaisia ja joitakin vanhempiakin kyläläisiä.  Matka Linariaan meni hyvin, bussi tosin oli nähnyt parempiakin päiviä, eli oli aika rähjäinen. 

 

30.9               Linaria – Patitiri, Alonnisos

                      9.10-16.20, 37 M, loki 10460

                      N 14-7, aurinkoista ja helteistä

                      Paikkamerkintä kartalla:  144

 

Lähdimme aamulla jatkamaan matkaa reippaassa pohjoistuulessa.  Päätimme jättää pohjoisempana olevan Pelagosin aution saaren ankkurisataman toistaiseksi väliin ja mennä luoteessa olevalle Alonnisoksen saarelle.  Skirosin saaren antaman suojan jälkeen aallokko oli ihmeen suurta ja meno oli kuoppaista ja pärskivää.  Kurssimme oli niin vastainen, että ajoimme koneella väistellen suurimpia aaltoja käsiohjauksella.  Ensimmäistä kertaa syksyn purjehduksella näimme delfiinejä.  Oli hieno seurata kun neljän parvi lähestyi venettä vastaantulevan aallon mukana, hetken ”spurttailivat” veneen keulan edessä ja sitten loittonivat.  Loppumatkasta tuuli jo heikkeni ja aallokko pieneni.  Alonnisoksen saarella kävimme ensin katsomassa Patitirin sataman vieressä olevat Rossoumin ja Votsin kauniit ja pohjoistuulelta suojaisat ankkurilahdet.  Patitirin satamassa oli kuitenkin tilaa ja rantauduimme kaupunginsatamaan ankkurilla ja peräkiinnityksellä.  Satamassa oli muutamia muitakin vierasveneitä.  Saari ja satama näyttää vehreältä.  Satama-altaan ympärillä on kallioita ja rinteillä kauniita rakennuksia, osa vuokrahuoneita ja pieniä hotelleja.  Sieltä löytyi myös satamapoliisin konttori ja taas tuntui, kun nuori satamapoliisi nainen käsitteli papereitamme, että olimme ensimmäiset pitkästä aikaa ilmoittautuneet veneilijät.  Täällä laiturimaksu oli 15 euroa/2 yötä (ei sähköä, ei vettä).                           

             

 

                     

                        

 

©2021 tarina - Putteri (MMD Networks Oy)