Lokikirja 2011 toukokuu

 

 

1.5                 Astipalaia, Vathi – Amorgos, Katapola (ankkurissa)

                      8.15 – 15.30, 41 M, loki 11148

                      SE 8-15, aamulla sadekuuro muuten pilvipoutaa

                      Paikkamerkintä kartalla:  171

 

Aamulla ripautti vähän vettä, muuten päivä oli pilvipoutainen ja jälleen tuuli reippaasti, nyt etelän puolelta.  Päätimme purjehtia seuraavaksi Amorgosin saarelle.  Tuuli oli niin myötäinen, että ruorissa piti olla valppaana jiippivaaran vuoksi.  Matkalla sattui haveri Arin mennessä kannelle vapauttamaan jumiin jäänyttä skuuttiköyttä silmälasien lentäessä mereen.  Onneksi varalasit ovat mukana!  Vaikka näkyvyys oli pilvisessä ja utuisessa säässä huono, näimme Amorgosin kuuluisan kallioseinämään rakennetun luostarin valkoisena täplänä keskellä 700 metriä korkeaa jyrkännettä.  Ohitimme sen 15 km päästä, huomenna menemme sinne maitse. Matkalla tuuli vielä voimistui ja aallokko kasvoi.  Näimme tälläkin legillä muutaman delfiinin.  Perässämme tuli 4 purjevenettä Katapolan satamaan.  Emme menneet ahtaaseen kaupunginsatamaan, vaan vieressä olevaan satamakirjan mainostamaan lahteen ankkuriin Arin soutaessa pitkän peräköyden rantaan ja ”tuunatessa” sen kiinni kiviaitaan.  Muut purjeveneet menivät sataman edustalla olevalle ankkuripaikalle, yhden mahtuessa kaupunginrantaan.  Kaupunki näytti mukavalle ja aidolle saaren satamakaupungille.

 

2.5                 Amorgos, aurinkoista ja lämmintä

 

Yöstä ankkurilahdessa tuli rauhaton.  Heräsimme klo 2 ja huomasimme, että tuulen suunta oli muuttunut ja painanut meitä kohti hiekkarantaa niin, että peräsin ottaisin kiinni pohjaan.  Päätimme vaihtaa paikkaa.  Hommassa meni muutama tunti, koska jouduimme jättämään peräköyden mereen.  Ajoimme ensin kaupunginsataman lautalle varattuun laituriin, Arin kipaistessa pimeälle rannalle hakemaan 60 metrin peräköyden talteen, ennen kuin ankkuroiduimme sataman edustalle.  Aamulla lähdimme tutustumaan Amorgosin kapean saaren (4x30 km) samannimisen pääkaupungin vuorella olevaan Choraan ja saaren vastarannalla olevaan kallioluostariin.  Choraan menevälle ainoalle koulubussille (klo 8) emme jaksaneet herätä, joten otimme kylältä taksin.  Onneksi matkat olivat lyhyitä, luostarille vuoren yli 7 km ja paluumatkalla pysähdyimme ihailemaan Choraa.  Kallioluostarille Panagia Hozoviotissaan rakennettiin tie vasta 18 vuotta sitten.  Taksi jätti meidät pienelle parkkipaikalle ja vaati kuntoa kiivetä portaita 300 metriä merenpinnan yläpuolelle todella jyrkkään kallioseinämään rakennettuun luostariin.  Luostari on rakennettu jo vuonna 1088 ja on todellinen mestariteos.  Parhaimpina aikoina siellä on ollut lähes 100 munkkia, nyt heitä on 2.  Astuessamme sisään niin matalasta ovesta, että jopa minä kopautin siihen pääni, teki toinen pariskunta juuri lähtöä eteisessä.  Parrakas munkki huudahti meidät tervetulleeksi portaikon yläpäässä ja seurasimme häntä.  Kapeassa luostarissa on kerroksia peräti kahdeksan ja kapusimme ainakin muutaman.  Istuimme hänen kanssaan kappelissa tovin hiljaa ja kävimme parvekkeella ihailemassa upeaa maisemaa.  Munkki johdatti meidät kauniiseen huoneeseen istumaan ja toi meille hunajalla maustettua alkoholijuomaa pikarilliset ennen kuin saattoi meidät ystävällisesti takaisin eteisaulaan.  Siellä jo seuraava pariskunta oli odottamassa sisäänpääsyä.  Paluumatkalla kävimme ihastelemassa saaren pääkaupungin Choran kapeita kujia ja vanhoja puhtaan valkoisia taloja sinisine ovineen.  Amorgos ei ole varsinainen turisti saari, mutta on mm. vaeltajien ja omatoimi matkailijoiden suosiossa kauniin vuoriston ja luontonsa ansiosta. Choran hiljaisilla kujilla tapasimmekin yhden vaellusryhmän ja muutamia muita turisteja. 

 

3.5                 Amorgos, Katapola – Koufonisi

                      9.00 – 12.40, 13 M, loki 11161

                      SE 2-7, aurinkoista ja lämmintä

                      Paikkamerkintä kartalla:  172

                     

Tuuli edelleen etelänpuolelta ja päätimme purjehtia miedossa myötätuulessa luoteeseen Naxoksen saaren suuntaan.  Amorgosin ja Naxoksen välissä on kymmenkunta pientä saarta, joita kutsutaan Vähä-Cykladeiksi.  Useimmat niistä ovat asumattomia ja karun kallioisia.  Purjehdimme leppoisassa säässä ohi aution Karosin saaren.  Seuraavalla Koufonisin pienellä saarella (3x3 km) näytti olevan paljon valkoisia taloja ja sen eteläkärjessä oli uusi pieni satama-allas, jossa satamakirjan mukaan oli tilaa muutamalle huviveneelle.  Pienessä satamassa oli paljon kalapaatteja, mutta aallonmurtajalla oli sen verran tilaa, että mahduimme kylkikiinnitykseen, sähköä ja vettä ei kuitenkaan saatu.  Kylä oli tosi kaunis.  Sen aito vanha osa oli erittäin siisti kapeine kujineen ja valkaistuine taloineen.  Turkoosina hohtavan hiekkarannan läheisyyteen rakennetut uudet talot vuokrahuoneineen olivat myös kauniita ja idyllisiä.  Saari tuntui olevan jossain määrin lomasaari mutta vielä oli hiljaista ja tavernoja kunnostettiin sesonkia varten.  Illalla satamaan tuli toinen purjevene, joka rantautui ensin kalapaattien väliin ankkurilla.  Yöksi oli luvattu kovenevaa etelätuulta ja he pelkäsivät ankkurin pitävyyttä.  Päivällä tapaamamme ystävällinen kalastaja riensikin rantaan siirtämään hieman venettään, että se mahtui peräämme kylkikiinnitykseen.  Saarelle näytti olevan vilkas lauttaliikenne lähisaarilta päivittäin.

                     

4.5                 Koufonisi – Naxos, Naxos Marina

                      9.30 – 13.40, 22 M, loki 11183

                      SW 8-12, aurinkoista ja lämmintä

                      Paikkamerkintä kartalla:  173

 

Purjehdimme reippaassa sivutuulessa Naxoksen saaren länsisivulla olevaan saaren pääkaupunkiin Naxokseen.  Satamakirjan mukaan täällä olisi Marina ja huhuilimme VHF:llä.  Satamapoliisi vastasi ja neuvoi rantautumaan jollekin vapaalle paikalle.  Tuulisessa säässä tuli ikävä esim Turkin palvelusatamien vastaanottoapuja.  Satamakirjan mainostamia moorings kiinnityksiä ei näkynyt, joten rantauduimme omalla ankkurilla perä edellä toisen laiturin pohjoispuolelle.  Satamassa ei ole Marina konttoria, mutta hetken päästä ystävällinen satamamies tuli kysymään tarvitsemmeko vettä ja sähköä (niistä pieni veloitus noin 7 euroa/vrk).  Seuraavana päivänä oli luvassa kovenevaa pohjoistuulta ja satamamies kehotti meitä rantautumaan samalle paikalle uudelleen mutta laskemaan ainakin 40 metriä ankkuriketjua, vaikka syvyyttä ahtaassa satamassa oli vain 4 metriä.  Näin tehtyämme menimme rantakadun varrella olevaan satamapoliisin konttoriin ilmoittautumaan vaikka satamakaveri sanoi, ettei se täällä ole välttämätöntä.  Siltä konttorissa todella tuntui kun kaveri soitteli jollekin ja etsi vihkoa ja leimasimia (ainakin 6 leimaa eri papereihin!).  Ari kysyikin häneltä, käykö konttorissa paljon huviveneitä ilmoittautumassa?  Diplomaattinen vastaus oli, että kaikki eivät kuulemma käy, mutta on ihan hyvä asia käydä.  Juteltuamme aiemminkin useiden purjehtijoiden kanssa Kreikan satamien erilaisista käytännöistä, päätimme että jatkossa mennään satamapoliisille vain jos on sopivasti sataman vieressä tai joku tulee huomauttamaan asiasta.

 

5-7.5              Naxos, aurinkoista mutta kova pohjoistuuli (10-17 m/s) viilensi ilmaa (to-la)

 

                      Halusimme viettää torstain Naxoksella.  Naxoksen kaupungin vanha chora on sataman vieressä pienellä kukkulalla.  Tämäkin vanha kaupunki on siisti ja kaunis. 

Rannassa ja varsinkin kujilla on viihtyisiä tavernoitta ja matkamuistomyymälöitä, onhan kyseessä lomasaari.  Pienellä saarekkeella sataman edustalla on suuri portti, Portara, joka on aikanaan kuulunut Apollon temppeliin (500 eKr.).  Tiesimme tuulen kääntyvän pohjoiseen ja Navtex lupasi Force 6 tuulta (11-14 m/s) perjantaiksi.  Arvelimme ankkurin pitävän seuraavan yön ja katsoisimme aamulla lähdemmekö merelle.  Edellisenä yönä satamaan oli tullut ryhmä (lähes 10 veneen eskaaderi) SunSailin vuokraveneitä, joissa näytti olevan venäläisiä purjehtijoita ja satama oli täynnä.  Illalla tuuli jo 10 m/s keulan edestä vasten laituria.  Olimme viimeisenä veneenä laiturissa ja päätimme siirtää veneen laiturin päähän osittain kylkikiinnitykseen löysäämällä ankkuria.  Vastapäätä laituria oleva ystävällinen kreikkalaispariskunta auttoi meitä operaatiossa.  Aamuyöstä tuuli voimistui.  Herätessäni katsomaan onko kiinnitykset ja fenderit hyvin, olin onnellinen että siirsimme veneen.  Vieressämme olleet veneet olivat ongelmissa perien kolkatessa betonilaituriin.  Yksi kerrallaan veneistä nousi miehistöä yrittäen laittaa fendereitä väliin ja virittäen köysiä.  Perjantaina ja lauantain tuulla ”hojotti” niin, ettei satamasta lähtenyt yhtään purjevenettä merelle.  Satamamies auttoi tuulen puolella olevia virittämään vetoköysiä seuraavaan laituriin.  Meillä kiinnitykset pitivät, tosin perjantaina vielä vahdittiin vuorotellen veneessä kun pelättiin ankkurin löystyvän.  Lauantai iltapäivänä tuuli alkoi heiketä, aurinko paistoi ja ilma lämpeni.  Kävimme nettikahvilassa, seuraavalle viikolle on luvassa miedompia tuulia.

 

8.5                 Naxos – Siros, Ermoupolis

10.50 – 15.40, 29 M, loki 11212

                      SW 1-3, aurinkoista ja lämmintä

                      Paikkamerkintä kartalla:  174

 

Äitienpäivänä paistoi aurinko ja meri oli lähes tyyni.  Soitettuamme äideille onnittelupuhelut, lähdimme vihdoin matkaan.  Päätimme suunnata luoteessa olevalle Siroksen saarelle katsomaan Cykladien pääkaupunkia Ermoupolista, joka jäi viime syksynä näkemättä vieraillessamme saaren itäpuolella Eija ja Hannu kyydissämme.  Tyynessä säässä jouduimme ajamaan koneella.  Matkalla en voinut olla ihmettelemättä, jälleen kerran, miten erilaiselta meri ja maisema olisi edellisinä päivinä näyttänyt.  Nyt meri oli rauhallinen ja leppoisa, silloin olisi ollut vaativa ja uhkaava.  Naxoksen satamassa tutustumamme kreikkalaispariskunta suositteli rantautumaan Ermoupolissa keskeneräiseen Marinaan eikä vilkkaaseen kaupunginsatamaan.  Paikalliset kalapaatit ja huviveneet olivat täälläkin vallanneet vuosia sitten rakennetun keskeneräisen ja hallinnoimattoman Marinan (ei sähköä. ei vettä).  Löysimme yhden sopivan paikan laiturin eteläpuolelta.  Kiinnityimme siihen kyljittäin, alkuviikosta on taas luvassa pohjoisenpuoleisia tuulia.  Lisäksemme Marinassa oli vain yksi vierasvene.  Ari laittoi ihanat äitienpäivä ”pöperöt” jotka nautittiin aurinkoisessa säässä rauhallisessa satamassa. 

9-11.5            Siros, aurinkoista mutta jälleen kova pohjoistuuli (10-17 m/s), ma-ke 

 

Maanantaiaamuna heräsimme taas tuulen vinkunaan ja totesimme, että windgurun ja meteo.gr:n miedot tuulet olivat ”unta vain”.  Tuuli taas pohjoisesta ja satamassakin välillä 17 m/s, mutta ei hätää, kun tuuli sivusta ja puhalsi irti laiturista.  Ermoupolissa riittäisi katsottavaa, ja lisäksi Ari oli huomannut ettei pilssipumppu toiminut ja vaatisi korjausta.  Marinan lähellä oli venetarvikekauppa, josta saatiin tilattua tarvittava vara-osa seuraavaksi päiväksi Ateenasta.  Tutustuimme kaupan ystävälliseen omistajaan Manolikseen, joka on ollut charteryrittäjänä ja laivassa konepäällikkönä ollessa vieraillut kerran Kemissäkin jäänmurtaja Sammolla.  Häneltä saimme päivittäin säätiedotuksista printit ja hän lahjoitti meille myös Siroksen saarta (6x15 km) esittelevän kirjan.  Marinasta on parin kilometrin kävely lahden vastarannalla olevaan kaupungin keskustaan.  Ermoupolis on upea, aito ja saarten mittapuun mukaan suurkaupunki.  Kaupunki levittäytyy laivasatamasta ylös kahdelle kukkulalle.  Maanantaina valloitimme niistä toisen kun kiipesimme San Giorgion kukkulalla olevaan keskiaikaiseen Ano Syron kaupunkiin.  Alakaupungin talot ja julkiset rakennukset ovat erilaisia kuin muilla saarilla, matkaoppaan mukaan ns. neoklassisia.  Meistä nämä rinteille nousevien porrastettujen kujien talot muistuttivat aivan Italian vanhoja kaupunkeja.  Noustuamme alakaupungin kujilla arviolta noin 200 porrasta, päättyi autotie ja alkoi nousu Ano Syron vanhaan kaupunkiin.  621 portaan ja kapeiden sokkeloisten kujien jälkeen olimme huipulla olevalla katolisella kirkolla.  Otti koville, mutta kyllä kannatti.  Olemme tosiaan nähneet monia kreikkalaisia vanhoja kaupunkeja, mutta tämä oli jotain erilaista.  Kujilla oli hiljaista, taloissa asuttiin ja olivat kunnostettuja.  Suurin osa valkoiseksi maalattuja, sinisiä ovia, sokkeloita, parvekkeita ja jokainen neliö tuntui olevan tehokäytössä.  Näimme muutamia iäkkäitä mammoja istumassa parvekkeillaan.  Miten ihmeessä jaksavat liikkua näillä portailla?  Yhdellä kujalla mies tuli aasin kanssa meitä vastaan, oiva keino edelleen tavarankuljetuksessa.  Tapasimme ainoastaan yhden turistin, eteläafrikkalaisen miehen, ja juttelimme tanskalaisen pariskunnan kanssa, jotka istuivat terassillaan.  Olivat ostaneet pienen talonsa täältä loma-asunnoksi eläkepäivillään.  Tiistaina kiipesimme toiselle kukkulalle, vaikka ekan urakan jälkeen Ari oli sitä mieltä, että mäki saa jäädä katsomatta.  ”Helppo nakki”, vain 438 porrasta leveitä kujia pitkin ja olimme ortodoksisella kirkolla, jonne pääsi myös autolla.  Keskiviikkona tutustuimme vesirajaan rakennettuun Merenkulkijoiden kauniiseen kortteliin.  Kalasataman vierestä löysimme paikallisten kalastajien ja muun väen suosiman tavernan, jossa kävimme kävelylenkin päätteeksi nauttimassa todella edulliset ouzot ja herkulliset meze annokset, vain 5 euroa kahdelta!     

 

12.5               Siros, Ermoupolis – Paros, Paroikia (ankkurissa)

                      10.30 – 14.20, 24 M, loki 11236

                      NNW 11-15, aurinkoista, merivesi vain 17C

                      Paikkamerkintä kartalla:  175

 

Torstaina tuuli edelleen reippaasti, mutta säätiedotukset lupasivat pohjoistuulien vähitellen heikkenevän.  Päätimme suunnata Cykladien kierroksella jo takaisin etelään Naxoksen vieressä olevalle Paroksen saarelle (10x19 km).  Maininki oli useiden päivien kovan tuulen jälkeen suurta, mutta meno myötäisessä oli reipasta ja mukavaa.  Tälläkin matkalla näimme muutaman delfiinin, kuten useimpina päivinä kevään purjehduksella.  Valitsimme satamapaikaksi saaren pääkaupungin Paroikian sataman.  Se sijaitsee pohjoistuulilta paremmin suojassa olevassa lahdessa kuin saaren pohjoispäässä oleva Naoussan kylän satama, lisäksi lahdella on ankkurointimahdollisuus.  Paroikian pienehkö satama-allas oli täynnä, ja aallonmurtajan ulkopuolelle kyljittäin kiinnitetyt muutamat SunSailin purjeveneet hinkkasivat sivulta tulevassa tuulessa vasten laituria.  Ankkuroiduimme lahdessa olevalle ankkuripaikalle alkuperäisen suunnitelman mukaan.  Kovassa tuulessa on huomattavasti mukavampi jäädä ankkuriin, jos vain ankkuri pitää, koska vene on paremmin turvassa ja tarvittaessa siitä on helpompi lähteä merelle ”turvaan”.     

 

13.5               Paros, Paroikia ja Naoussa, aurinkoista ja lämmintä mutta tuulista

 

Yö ankkurissa muutaman muun veneen kanssa oli tuulesta huolimatta rauhallinen.  Päätimme viettää päivän saarella ja ajoimme kumiveneellä Paroikian kalasataman rantaan.  Kalastajat paikkasivat rannassa verkkojaan istuen joukolla niiden päällä työtä tekemässä.  Paros kuten Naxoskin on turistien suosima lomasaari.  Rantakatu on täynnä ravintoloita ja tavernoja.  Sisemmällä vanhankaupungin kujilla niitä on lisää samoin kuin putiikkeja ja kauppoja.  Siitä huolimatta Paroika näytti mukavalle paikalle kauniine laatoitettuine kujineen ja valkoisine taloineen.  Kujat toivat mieleen Mykonoksen vanhankaupungin.  Iltapäivällä kävimme yleisellä bussilla 10 kilometrin päässä olevassa Naoussan kalastaja kylässä.  Sekin on tyypillinen ja kaunis Cykladien kylä valkoisena hohtavine tasakattoisine taloineen.  Kalasatamassa istahdimme kahville seuraamaan kalastajien lähtöä merelle.       

 

14.5               Paros, Paroikia – Ios, Ormos Milopotamou (ankkurissa)

                      7.40 – 14.20, 32 M, loki 11268

                      NNW 3-9, aurinkoista ja lämmintä

                      Paikkamerkintä kartalla:  176

 

Aamukahvin jälkeen nostimme ankkurin ja lähdimme leppoisassa säässä Paroksesta etelään olevalle Iosin saarelle.  Päätimme, että lännempänä olevat Cykladien saaret Serifos, Sifnos ja Milos jätetään tällä reissulla tutkimatta.  Meidän tulisi olla viikon päästä idässä olevalla Rodoksella Tiijan ja Rayanin tullessa kyytiimme ja matkan varrella olisi vielä monta kiinnostavaa saarta.  Tuuli oli edelleen pohjoisenpuoleinen, myötäinen ja vahvistui aamupäivällä juuri sopivaksi purjehtimiseen hyvällä vauhdilla.  Iosin saaren (6x18 km) satama sijaitsee suojaisan lahden pohjalla, mutta päätimme mennä ankkuriin seuraavaan lahteen.  Saaren pääkaupungin Chora sijaitsee kukkulalla joka on näiden lahtien välissä.  Milopotamoun suuressa lahdessa on perällä upea hiekkaranta ja ankkuroiduimme uimarannan edustalle turkoosina hohtavaan mereen ainoana veneenä.  Ankkuri tuntui pitävän tuulenpuuskista huolimatta ja pikaisen ruokailun jälkeen lähdimme jollalla maihin ja tutustumaan saareen.  Rannalla oli tien varrella useita loma-asuntoja ja tavernoita, joista osaa vasta kunnostettiin sesonkia varten.  Sieltä kulki bussi kerran tunnissa vuorella olevaan Choraan ja edelleen satamaan.  Ajoimme ensin katsomaan Iosin satamaa.  Saari on vuorinen ja kaunis.  Satamassa oli toistakymmentä purjevenettä ja jokunen paikka vielä vapaana.  Iosille tulee useita lauttoja ja laivoja päivässä naapurisaarilta ja yksi pikalautta juuri rantautui.  Selvitimme matkatoimistosta menisikö Santoriinille ja takaisin laivaa seuraavana päivänä.  Se olisi vaihtoehto, jos huomenna olisi kova tuuli.  Laiva menisi mutta ennättäisimme olla perillä vain 4 tuntia. Kävimme nettikahvilassa ja totesimme että ainakin meteo.gr lupaili mietoja tuulia Santoriinille seuraaviksi päiviksi..  Ajoimme bussilla sataman yläpuolella olevaan Choraan.  Ensimmäisiä kertoja ”pieni” matkaväsymys iski Arin pohtiessa jaksetaanko taas kiivetä tällekin kukkulan huipulle kujia pitkin.  Vaivat palkittiin, sillä tämäkin vanhakaupunki näytti todella mukavalle vaikka on kuulemma nuorison suosima menopaikka iltaisin.  Nuoria tuli rantavaatteissa vastaan kujilla ja baarit olivat avaamassa ovia.  Meillä matka jatkui bussilla Tarinan rauhaan.                    

 

15.5               Ios, Ormos Milopotamou – Santorini, Vlikadha

                      8.00 – 13.20, 27 M, loki 11295

                      NW 4-6, aurinkoista ja lämmintä

                      Paikkamerkintä kartalla:  177

 

Ihana aurinkoinen aamu ja mieto tuuli.  Päätimme lähteä katsomaan löytyisikö Tarinalle turvallista satamapaikkaa Santoriinilta.  Santoriini eli Thera ja Thiarissan saaret ovat muovautuneet kun 3500 vuotta sitten saarella räjähti tulivuori lähettäen Välimerelle valtavan hyökyaallon, joka hukutti minolaisen Kreetan.  Saarten keskellä oleva kraatteriallas Caldera täyttyi vedellä.  Tästä syystä etenkin jyrkänteen puoleiset rannat ovat todella syviä, eikä niihin voi ankkuroitua.  Ainut huvivenesatama on saaren eteläkärjessä ja sen sisäänmeno ajoittain madaltuu merenkäynnin tuomasta hiekasta alle Tarinan vaatiman 2 metrin.  Muutamilta purjehtijoilta olimme kuulleet, etteivät he olleet tänä keväänä päässeet satamaan.  Yritimme matkalla soittaa satamaan mutta sieltä ei vastattu.  Noin 15 mailin purjehduksen jälkeen ajoimme sisään 10 kilometriä leveään ja noin 300 m syvään kraatterialtaaseen, Calderaan.  Mahtava näky.  Jyrkät mustat laavaseinämät nousivat yläpuolellamme ja yli 300 metrin korkeudessa roikkui valkoisina rimpsuina kyliä ja kaupunkeja kirkkoineen jyrkänteen reunalla.  Eräältä kreikkalaiselta purjehtijalta olimme kuulleet, että Oian kaupungin alapuolella on muutamia oransseja poijuja joihin voi kiinnittyä.  Poijuja löytyi 2 mutta toisessa oli Paroksen lahdella näkemämme iso punainen purjevene kiinnittyneenä ja toinen poijuista oli todella lähellä seinämää ja kiinnitysrengas oli rikki.  Aikanaan Göran Schildt purjehtiessaan 1950-luvulla saarelle, kiinnittyi omalla ankkurilla ja kalastajien avustuksella seinämään.  70 metriä ankkuriketjua suoraan alas ja kaltevaan jyrkänteen reunaan pystyi pitämään Daphnen irti seinämästä.  Myöhemmin sukeltaessaan hän huomasi, että ankkuri oli vain parin metrin päässä kielekkeellä lojuvasta sodan aikana tuhoutuneesta italialaisesta hävittäjästä.  Mitähän olisi tapahtunut jos ankkuri olisi kiinnittynyt hävittäjäromuun ja se olisi lähtenyt syöksymään syvyyksiin.  Me päätimme ottaa varmemman päälle ja suuntasimme Calderan poikki ohittaen ylhäällä roikkuvan pääkaupungin Thiran ja altaan keskellä olevan uudemman vieläkin toimivan kuuman, rikkipitoisen Kamenin mustan tulivuorisaaren.  Meri oli tuulen alapuolella värjääntynyt rikistä turkoosinkellertäväksi ja rikin ominainen paha haju (mädäntynyt kananmuna) tuntui nenässä.  Thiran edustalla oli risteilijä poijussa ja matkustajia kuljetettiin pelastusveneillä köysiratahissin vieressä olevalle laiturille.  Ajoimme ulos Calderasta ja sieltä saaren ulkosyrjällä etelässä olevaan Vlikadhan satamaan, joka vastasi VHF-kutsuumme.  Satamamies tuli aallonmurtajalle ja antoi puhelimella tarkkoja ohjeita ajolinjasta.  Syvyysmittari näytti hetken 1,9 metriä ja tunsimme kun köli kosketti pehmeästi pohjaa, mutta pääsimme satamaan.  Hieno juttu, voisimme jäädä huomiseksi tutkimaan kaunista saarta tarkemmin.  Satamamaksu oli kohtuullinen, 15 euroa/ vrk sisältäen veden ja sähkön.  Illalla jännäsimme ja kuuntelimme veneellä pätkivällä nettiyhteydellä radiosta MM-lätkän loppuottelua.  Hyvä Suomipojat!  Harmi ettei satamassa ollut yhtään ruotsalaisvenettä, vain ranskalaisia, englantilaisia ja kreikkalaisia, eivätkä he ymmärtäneet lätkästä mitään.             

 

16.5               Santoriini, Oia, Thira ja Imerovigli, aurinkoista ja lämmintä

 

Vlikadhan satamasta kulkee pari kertaa päivässä bussi 10 kilometrin päässä olevaan pääkaupunkiin Thiraan.  Olimme kaiketi käsittäneet lähtöajan väärin kun sitä ei tullut klo 8, joten vuokrasimme sataman viereisestä kuppilasta pienen auton.  Huristelimme sillä ensin saaren pohjoiskärjessä olevaan Oian kaupunkiin.  Uudenkuun mallinen Santoriinin saari (4x20 km) on jyrkkä kraatterin puolelta, mutta itäpuolella on merenpinnan tasossa viljavat tasangot viini- ja hedelmätarhoineen.  Näkymä jyrkänteen puolella olevasta Oiasta (samoin kuin Thirasta ja Imeroviglistä) sinisenä hohtavalle Calderan järvelle on henkeäsalpaava, rauhoittava ja kerrassaan ihana.  Ei ihme että saari on ollut lomailijoiden suosiossa parinkymmenen vuoden ajan.  Göran Schildtin tullessa tänne 1950-luvulla, olivat he vaimonsa kanssa ainoat turistit saarella, jossa oli yksi tyhjillään oleva hotelli.  Schildt kirjoitti silloin; ”Miksi Santoriini, joka maisemiensa ylettömyyden puolesta verrattomasti voittaa vaikkapa Caprin, ei ole turistien eniten suosimia Euroopan paikkoja?”  Kraatterin seinämään 1200-luvusta lähtien venetsialaisten kaupantekijöiden kennomaisesti rakentamat talot ja terassit on nyt kuunnostettu tai uusittu.  Ne tarjoavat lomailijoille yksilöllisiä, idyllisiä, upeita asuntoja joissa jokaisessa on terassi, useimmissa pieni uima-allas ja mikä parasta, mahtava ja seesteinen näköala jyrkänteelle valkoisena hohtavine kupolikirkkoineen ja alas Calderan järvelle.  Lähes kaikki Kreikan maisemakortit on kuvattu Santoriinilla ja mekin kuvasimme innolla (lähes 200 otosta).  Parhaat muistikuvat säilyvät varmasti mielissämme.  Ajoimme saaren puolivälissä olevaan Thiraan, josta etsimme Mati gallerian, joka myy kreikkalaisen Yorgos Kyprisin yksinkappalein tehtyjä pronssi/lasi kaloja.  Näimme yhden sellaisen 10 vuotta sitten ensimmäisellä vuokravene purjehduksellamme Samoksella, Arin iskiessä siihen silmänsä.  Viime keväänä kävimme samassa kaupassa, jossa oli jälleen yksi myynnissä ja saimme taiteilijan gallerian osoitteen.  Ari halusi vain tulla katsomaan, mutta kalansaaliista tuli kaupat hetkessä.  Onneksi lähettävät 6 kilon saaliin suoraan kotiimme.  Lounastettuamme maukkaat kreikkalaiset fetapiirakat kauniissa terassikahviossa ja käveltyämme vielä ihailemaan naapurikylää Imerovigliä, palasimme veneelle sulattelemaan kaikkea näkemäämme.  Illalla ajoimme vielä katsomaan Perissan hiekkarantaa lomamajoituksineen, se on yksi saaren matalalla itäsivulla olevista rannoista.            

                     

17.5               Santorini, Vlikadha – Astipalaia, Marina Astipalaia

                      8.00 – 15.20, 48 M, loki 11343

                      SW 5-3, aurinkoista ja helteistä, merivesi 21C

                      Paikkamerkintä kartalla:  178

 

Oli helteinen purjehduspäivä ja tuuli oli heikkoa, joten suurin osa matkasta koillisessa olevalle Astipalaian saarelle jouduttiin ajamaan koneella.  Cykladien saarikierros oli nyt lopussa, koska idempänä olevat saaret kuuluvat Dodecaneesen saariryhmään.  Olemme aikataulussa ja meillä on vielä 4 päivää aikaa joutua Rodokselle, josta Tiija ja Rayan tulevat viikoksi kyytiimme.  Tyynessä säässä pystyin kerrankin matkan aikana kirjoittamaan lokikirjaa ja valitsemaan kuvia Tarinan sivuille.  Vappuna vierailimme saaren pohjoispuolella olevassa rauhallisessa Vathin ankkurilahdessa, nyt halusimme tutustua Astipalaian saaren eteläpuolella olevaan samannimiseen pieneen pääkaupunkiin.  Kukkulalla olevan Choran edustalle kaupunginlahteen on joitakin vuosia sitten rakennettu pieni aallonmurtaja huviveneille.  Rantauduimme sen suojaan ankkurilla perä rantaan muutamien muiden purjeveneiden viereen.  Täällä satamapoliisi tuli käymään veneellä ja pyysi tulemaan konttoriin, jossa veloitettiin asiallinen 10 euroa/vrk laiturimaksu.  Sähköä ei saatu, mutta vettä olisi saanut tilauksella.  Illalla Ari soitti syntymäpäiväonnittelut Dimitrisille.  Tutustuimme Dimitrisin ja Nancyn kanssa viime syksyn purjehduksella Ateenan lähellä ja suunnittelimme keväällä yhteistä tapaamista Cykladeilla, mutta molemmin puolin aikataulut eivät tällä kertaa osuneet, ehkä sitten syksyllä.      

 

18.5               Astipalaia,  Astipalaian Chora ja Marina, aurinkoista ja lämmintä

 

Aamukahvilla ihailimme veneeltä Astipalaian lahden ympärillä ja kukkulalla olevia Choran valkoisena hohtavia tasakattoisia kreikan saarille tyypillisiä taloja.  Päätimme viettää päivän täällä ja lähdimme kiipeämään jälleen kerran kujia ja portaita ylös kohti Choran huipulla olevaa vanhaa linnoitusta.  Mitä ylemmäksi kiipesimme sitä pienempiä ja vanhempia taloja ja sokkeloisempia kujia tuli vastaamme.  Linnoituksen vieressä kujilla oli hiljaista, vaikka ainakin osassa taloista asuttiin.  Muurien sisäpuolella oli kaksi kaunista valkoisena hohtavaa sinikupolista kirkkoa ja mahtavat maisemat merelle.  Hiljaista oli täälläkin, tapasimme ainoastaan naapuriveneen kaksi englantilaismiestä.  Laskeutuessamme alas kujia pitkin istui muutoin autiolla kadun reunalla mustiin pukeutunut parrakas mamma kutomassa sukkaa.  Ajattelin jälleen kerran, että olisi mukava kuvata aitoja paikallisia ihmisiä, mutta ei kai olisi kohteliasta.  Samalla hän alkoi huudella meille kreikaksi ja ymmärsin, että halusi kaupata kutomiaan sukkia.  Mamma juoksi kujan toisella puolella olevaan oviaukkoon ja kaiveli kopasta minulle ja Arille sopivia luonnonvalkoisia karheita sukkia.  Hän näytti lampaanvillatukkoa, josta oli kehrännyt langan.  Pyysin Arin ottamaan meistä kuvia ja aloin neuvotella muutaman sanan kreikan taidollani hinnasta, vaikka sukkatilanne kiitos Kertun ja Hellin onkin hyvä.  Mamma näytti pussistaan 20 euron seteliä, jolla hinnalla loppujen lopuksi sitten tehtiin yhdestä sukkaparista kaupat.  Kyllä mamma oli iloinen, piteli minua kiinni käsistä ja sanaili kreikaksi jotakin.  Alempana kylällä kävimme nauttimassa virkistävät ouzot ja mezet, jonka jälkeen kävelimme seuraavaan lahteen katsomaan kaunista hiekkarantaa ja kylää.  Hiljaista oli sielläkin, vain muutama auringonpalvoja rannalla ja tavernoita kunnostettiin kesää varten.  Tänään tuli taas käveltyä mäkisessä maastossa ja helteessä 7-8 km, niin kuin useimpina ”kaupunkipäivinä”.     

                     

19.5               Astipalaia, Marina Astipalaia – Tilos, Ormos Livadhia (ankkurissa)

                      8.00 – 16.40, 53 M, loki 11396

                      NW/ SW 8-3, puolipilvistä, ukkosta ja trombeja merellä

                      Paikkamerkintä kartalla:  179

 

Lähdimme heti aamukahvien jälkeen liikenteeseen, koska seuraavalle saarelle ja satamapaikkaamme Tilokselle oli yli 50 mailin matka.  Tuuli oli myötäinen ja sopivan voimakas, joten pääsimme hyvää vauhti purjeilla.  Matkalla koimme jännitystä, kun ennen puoltapäivää taivas tummeni menosuunnassamme ja alkoi ukkostaa ja salamoida.  Näimme kun pilvestä laskeutui alas mereen trombi.  Vaikka olimme kaukana, näytti meressä olevan vesipatsas.  Hetken päästä laskeutui uusia trombeja, laskimme purjeet ja lähdimme kiertämään pilveä.  Jännitysnäytelmää kesti tunnin verran, jona aikana näimme kymmenkunta trombia. Ne haihtuivat kukin noin 20 minuutin sisällä.  Tarinan kirjaston sääkirjoista ei selvinnyt miten yleisiä trombit tai tornadot ovat Välimerellä, mutta onneksi vältyimme osumasta aivan kohdalle.  Tiloksen saaren päällä leijui vielä iltapäivällä ns. vallinharjahahtuvapilvi (hieno nimi jonka opin purjehtijan sääkirjasta), josta toisinaan kehittyy ukkospilvi.  Loppumatka purjehdittiin kuitenkin aurinkoisessa säässä.  Tiloksen saarella Livadhian lahdella kyläsatamassa olisi ollut vielä tilaa, mutta halusimme jäädä ankkuriin lahdelle.  Illalla kävimme jollalla katsomassa kylää ja kaunista hiekkarantaa.  Livadhia vaikutti ihan mukavalle pienelle kylälle, jossa on paikallista asutusta ja jonkin verran vuokrahuoneita (studios) turisteille.  Tapasimme rantakadulla kaksi suomalaista rouvaa, jotka juuri eläkkeelle jäätyään olivat lähteneet useamman viikon omatoimimatkalle Kreikan saaristoon ja aikoivat seuraavaksi mennä Karpathokselle ja sieltä Kreetalle.  Hieno tapa tuokin tutustua Kreikkaan, kun laivaliikenne saarien välillä on melko vilkasta. 

 

20.5               Tilos, Ormos Livadhia – Rodos, Manraki Marina

                      7.50 – 14.50,  39 M, loki 11435

                      NW/SW 4-8, aurinkoista ja helteistä, merivesi 21C

                      Paikkamerkintä kartalla:  180

                     

Aamulla lähdimme kohti Rodosta aurinkoisessa ja helteisessä säässä.  Tuuli oli myötäinen ja loppumatkasta vielä reipastui, joten pääsimme mukavasti purjeilla.  Ensimmäistä kertaa kevään aikana innostuin menemään etukannelle ottamaan aurinkoa.  Kirjoittelin samalla lokikirjaa ja huomaamatta poltin selkäni.  Siroksella ollessamme Ari oli saanut tutustumaltamme venetarvikekauppiaalta Manolikselta puhelinnumeron Rodoksen satamassa vuokravenefirmassa työskentelevälle ystävälleen Tanosille.  Koska Rodoksen kaupunginsatama Manraki Marina on usein hyvin täynnä ja sieltä on vaikea löytää paikkaa, soitti Ari Tanosille.  Hän järjestikin meille ystävällisesti paikan ja oli vastaanottamassa meitä satamassa.  Tanos ei ottanut vaivoistaan mitään palkkiota vaan neuvoi menemään satamakonttoriin.  Maksu oli vain 19 euroa/ 2 vrk, jota suuresti ihmettelimme, koska vuosi sitten soitettuamme sataman numeroon meidät otti vastaan joku ”agentti”, joka veloitti 65 euroa/ 2 vrk + 60 euroa lähtöselvityksestä Turkkiin (lähdimme Rodokselta Fethiyeen Turkkiin).  Hieno juttu että on paikallisia kavereita, kiitimme Tanosia ja koska hän oli kiinnostunut, esitteli Ari hänelle Tarinaa.      

 

21.5               Rodos, aurinkoista ja helteistä

 

22.5               Rodos, Manraki Marina – Symi, Limani Symi

                      10.15 – 14.30, 21 M, loki 11456

                      SW 6-3, aurinkoista ja helteistä

                      Paikkamerkintä kartalla:  181

 

23.5               Symi, Limani Symi – Symi, Ormos Pedi (ankkurissa)

                      11.50 -12.30, 3 M, loki 11459

                      NW 3, aurinkoista ja helteistä, merivesi +22C

                      Paikkamerkintä kartalla:  182

 

24.5               Symi Ormos Pedi – Tilos, Livadhia

                      9.20 – 14.10, 30 M, loki 11459, loki jumissa!

                      W 3-5, aurinkoista ja helteistä

                      Paikkamerkintä kartalla:  183

 

25.5               Tilos, puolipilvistä ja lämmintä

                     

26.5               Tilos, Livadhia – Symi, Ormos Panormitis (ankkurissa)

                      10.20 – 14.00, 22 M, loki 11481

                      SW 1-3, utuista ja helteistä, merivesi +23C

                      Paikkamerkintä kartalla:  184

 

27.5               Symi, Ormos Panormitis – Rodos, Manraki Marina

                      11.00 – 15.10, 24 M, loki 11505

                      NE/N 7-9, puolipilvistä mutta helteistä

                      Paikkamerkintä kartalla:  185

 

28.5               Rodos, Manraki Marina – Marmaris Yacht Marina, Turkki

                      14.00 – 17.50, 25 M, loki 11530

                      W/N 9-2, puolipilvistä ja lämmintä

                      Paikkamerkintä kartalla:  186

 

29.5-2.6         Marmaris Yacht Marina ja Marmaris

 

 

©2021 tarina - Putteri (MMD Networks Oy)