Lokikirja 2011 syyskuu

28.8-5.9         Marmaris Yacht Marina ja Marmaris, aurinkoista ja helteistä yli 35C/ yö 25-27C (su-ma)           

Lento Turkin Dalamaniin Finnmatkojen suoralla lennolla meni mukavasti.  Tosin Arin pieni nuhaisuus aiheutti hänelle korvien lukkiutumisen useammaksi päiväksi.  Tarinalla Yacht Marinassa oli kaikki hyvin, kansi ja takila vain kaipasivat kesän pölyjen jälkeen pesua.  Alkuviikosta teimme aamupäivisin veneellä hommia, mutta iltapäivisin helle oli niin polttava, että vietimme siestaa ja kävimme uimassa meressä Marinan rantabaarin vieressä olevalla uimapaikalla ja lepäilimme veneellä.  Ihanaa uida, merivesi on satamassa +29, kuin samettia, ja polttavassa auringossa tuntuu hetken vilvoittavalle.  Iltaisin kävimme dolmuksella eli minibussilla Marmariksen keskustassa kävelyllä ja ruoka- ym. ostoksilla.  Veneliikkeestä ostimme Windscoopin, tuulenkerääjän kattoluukkuun, jolla on saatu kajuutan lämpötila laskemaan päivällä vähän alle 30 ja yöllä 25 asteeseen.  Ilmastointia ei ole Arin viikon mittaan pahentuneen flunssan vuoksi käytetty.  Kun flunssa ei helpottanut (kova räkätauti, kuumeilua vain yhtenä yönä), lykkäsimme lähtöä ja Ari meni perjantaina Marinan sairaanhoitajan vastaanotolle.  Sinne kutsuttiin lääkäri tutkimaan potilasta, joka halusi meidän lähtevän hänen kyydissä sairaalaan jatkotutkimuksiin.   Diagnoosi oli keuhkoputkentulehdus ja lääkäri suositteli Aria jäämään sairaalaan, antaisivat antibioottia suoraan suoneen.  No, paras kai on ajaa kunnolla pöpöt pois ennen merelle lähtöä.  Potilas tosin oli sen verran hyväkuntoinen, että olisi halunnut jo yhden sairaalayön jälkeen veneelle, mutta kuuri kestikin 3 päivää eikä tohtori päästänyt lähtemään.  Marmariksen keskustassa oleva Ahu Hetmanin sairaala on siisti ja Arilla oli oma huone WC:llä, telkkarilla ja ilmastoinnilla.  Sinne minäkin joka päivä köröttelin veneeltä dolmuksella keskustaan, sieltä 30 minuuttia kävelyä helteessä ja pääsin iltapäiväksi vilvoittelemaan Arin seuraksi.  Ari on tänään maanantaina kotiutettu veneelle hyväkuntoisena, joten lähdemme huomenna merelle ja Turkin repaleista rannikkoa kaakkoon.  Viivästyksestä huolimatta ollaan Matkasuunnitelman aikataulussa ja voidaan poimia vajaan viikon päästä Terhi ja Matti sovitusti kyytiimme jostain Turkin rannikon kaupungista.     

Tarinan generaattori on edelleen rikki, koska Mastervolt ei pystynyt kesän aikana toimittamaan uutta sylinterinkantta.  Eipä siis saunota syksyn purjehduksellakaan.  

 

6.9                 Marmaris Yacht Marina – Marmaris – Port Gösek

                      9.20 - 10.50, 48M, loki 11578

                      NW 4-10, aurinkoista ja helteistä 35C

                      Paikkamerkintä kartalla: 187

 

Polttavat helteet jatkuvat ja syksyn purjehduksen ensimmäinen päiväkin oli sellainen.  Merelläkään ei oikein pysty pitämään muuta kuin uikkareita ja satamaan tullessa ei haluaisi laittaa shortseja ja paitaa päälle.  Lähdettyämme kesäsatamastamme ajoimme ensin Marmariksen lahden pohjassa olevaan kaupungin keskustaan tankkaamaan dieseliä.  Lahdella oli vilkasta kymmenien päiväpurjehduslaivojen (Turkissa goulet puupurjehduslaivoja) ajaessa kauniin rannikon poukamiin turisteja uimaan.  Tankattuamme ajoimme lahden suulle, tuuli voimistui ja nostimme purjeet.  Pari ensimmäistä viikkoa purjehdimme Turkin repaleista rannikkoa kaakkoon ja sitten Rhodoksen kautta Kreikan muille saarille, Ateenan ohi Korintin kanavaan ja Kreikan länsirannalla olevaan Mesolongiin.  Koko päivä päästiin mukavasti purjeilla, vasta Fethiyen lahden suulla tuuli heikkeni.  Lahti on 10M (18 km) pitkä ja lähes yhtä leveä.  Sen poukamaisilla rannoilla ja saarilla on kymmeniä ihastuttavia ankkuripaikkoja, joissa oli purje- ja moottoriveneitä sekä päiväpurjehdusveneitä parkissa.  Rannat syvenevät täällä nopeasti, joten keula-ankkurin lisäksi täytyy viedä peräköysi rantaan ja yrittää löytää sille sopiva kiinnityspaikka rosoiselta rannalta.  Ankkuripoukamat kiinnostivat, olimme olleet täällä keväällä 2010 kauniissa Wall Bayssa yhden yön Katin ja Mikon kanssa, mutta halusimme myös nähdä purjehtijoiden kehuman, lahden perällä olevan pienen Gösekin kaupungin.  Valitsimme sen peräti neljästä satamasta Port Gösekin (kuuluu D-Marin ketjuun).  Todella mukavan näköinen satama ja hyvät palvelut, mutta melko kallis. Pitkän ja hikisen ensimmäisen meripäivän jälkeen suihku ja uni maistuivat.

 

7.9                 Port Gösek ja Gösek, aurinkoista ja helteistä

 

Päätimme viettää päivän viihtyisän näköisessä Gösekissä.  Kävimme pari kertaa uimassa sataman yhteydessä olevalla upealla uimarannalla ja pari kertaa kävelimme lyhyen matkan päässä olevaan keskustaan.  Rannan Marinoissa oli upeita veneitä ja rantakatu oli täynnä toinen toistaan hienomman näköisiä kuppiloita.  Näiden takana oli pari kauppakujaa ja sitten paikallista asutusta.  Hotelleja ei juuri näkynyt, joten kaiketi palvelut on rakennettu Fethiyen lahdella vieraileville lukuisille veneilijöille.  Päätimme välttää kalliin näköiset kuppilat, kävimme supermarketissa ja herkuttelimme Tarinan keittiön antimilla. 

 

8.9                 Port Gösek – Gemiler, Karacaören (ankkuripoijussa)

                      9.50 – 12.30, 17M, loki 11595

                      SW 1-4, aurinkoista ja helteistä 35C, merivesi 30,2

                      Paikkamerkintä kartalla: 188

 

                      Päivä oli heikkotuulinen, aurinko paistoi edelleen siniseltä taivaalta ja polttava helle

jatkui.  Suuntasimme seuraavaksi Fethiyen lahden suulta vähän matkaa rannikkoa kaakkoon olevaan Gemilerin alueen ankkuripoukamiin.  Tyynessä säässä ajoimme koneella.  Valitsimme yöpymispaikaksemme Karacaören poukaman, jossa on lahdessa olevan ravintolan ankkuripoijuja.  Rannalta kiirehtikin jollalla poika (noin 12-vuotias) auttamaan kiinnittymisessä ja pyysi tulemaan illalla kuppilaan syömään.  Muuta maksua poijuista ei ole mutta periaatteessa edellyttää ravintolassa asiointia.  Iltapäivä kului polskutellessa ihanassa meressä, seuratessa lahteen tulevia muita purjeveneitä ja poukamassa käyviä päiväpurjehduslaivoja, joista hyppi mereen kymmeniä matkalaisia.  Illalla menimme jollalla ravintolan terassille syömään ja nauttimaan upeasta auringonlaskusta.  Tämäkin näytti olevan perheyritys, miehet ja pojat hoitivat tarjoilun ja naiset häärivät keittiössä.  Casserolet (uunipadat) ja muut herkut maistuivat poukaman muutamankymmenen purjeveneen matkalaisille.    

                     

9.9                 Gemiler, Karacaören – Kalkan

                      9.00 – 15.00, 34M, loki 11629

                      NW 1-5, aurinkoista ja helteistä 35C

                      Paikkamerkintä kartalla: 189

 

Aamulla nautimme kahvit Tarinan kannella kukon kiekuessa rannalla ja kävimme jälleen kerran uimassa.  Matkalle lähdettyämme kiersimme katsomaan rantalomalaisten suosimaa Öly Denizin rantaa.  Paikka näytti ainakin mereltä katsottuna mukavalle, muutama tuulivarjoliitäjä leijui läheiseltä vuorelta alas ja laskeutui hietikolle.  Tuuli oli heikkoa ja myötäistä ja pääsimme osan matkaa rauhallista vauhtia purjeilla.  Purjehdimme vuorista rannikkoa pitkin edelleen kaakkoon.  Matkalla tuli vastaan suomalainen purjevene (FIN9075) ja illalla tapasimme toisen suomalaisveneen miehistöineen (3 miestä) Kalkanin satamassa.  He olivat kuulemma menossa viikon lomalla käymään Rhodoksella, veneen kotisatama oli nyt läheisessä Kasissa.  Turkissa olemme aiemmin nähneet vain muutaman suomalaisveneen, suurin osa matka- ja vuokraveneistä on saksalaisia, ranskalaisia tai englantilaisia.  Kalkan ja sen pieni satama vaikuttaa mukavalle.  Satamamies vastaanotti meidät aallonmurtajalla ja toinen kävi illalla keräämässä maksut päivän mittaan tulleilta purjeveneiltä.  Pesetin pari koneellista pyykkiä (vain 10tl eli alle 5 euroa/kone) sataman pesulassa, Turkissa kun ei saa käyttää pesukonetta veneessä.  Etenkin täällä rannikon kaakkoisosassa ollaan vielä tiukempia harmaiden vesien ja käymälän tyhjennyksien osalta.  Täälläkin on varoituskyltti sakoista satamassa.

 

10.9               Kalkan, aurinkoista ja helteistä 35C

 

Vuokrasimme huomiseksi auton, jolla käymme hakemassa Terhin ja Matin 120 km päässä olevalta Dalamanin lentokentältä. Helteinen päivä kului veneen pesussa, joka on mukava puuha kun välillä voi ottaa kylmän suihkun, ja muissa askareissa.  Kalkan on entinen kalastajakaupunki, mutta nyt 2000 luvulla tänne on rakennettu loma-asutusta ja hotelleja.  Ranta on täynnä ravintoloita mutta vanhaakin charmia on vielä jäljellä.

 

11.9               Kalkan, aurinkoista ja helteistä 35C

 

Terhin ja Matin Finnmatkojen suora lento Dalamaniin tuli ajoissa ja ehdimme juuri ja juuri vastaan.  Ajettuamme takaisin Kalkaniin oli iltapäivän helle polttavimmillaan ja vene oli kuuma kuin sauna.  Onneksi Tarinassa on ilmastointilaite. Olemme viimepäivinä käyttäneet sitä päivisin ollessamme satamassa ja veneellä, ja saaneet sisälämpötilan laskemaan edes hieman alle 30C.   Kävimme kaupassa ostamassa parin päivän purjehduseväät ja pulahdimme mereen uimaan sataman rantabaarin uimapaikalla.  Illalla tutustuimme Kalkanin pienen turistikaupungin viehättäviin kujiin kauppoineen.  Terhi osti kaunista turkoosia käsinkudottua villa/puuvillakangasta kotiin viemisiksi.  Matti halusi maistaa oikeaa turkkilaista kebapia ja istahdimme yhteen monista katuravintoloista.  Hyvältä kuulemma maistui heidän ensimmäinen turkkilainen ateria.   

 

12.9               Kalkan – Kekova, Ucagiz Limani (ankkurissa)

                      9.50 – 16.20, 28 M, loki 11657

                      SW 1-5, aurinkoista ja helteistä 35C

                      Paikkamerkintä kartalla: 190

 

Matin synttäriaamuna keitimme sankarille kahvit, jotka nautittiin Tarinan peräkannella ilmapallojen, onnittelulaulun ja pienten lahjusten kera.  Aamu-uinti sataman vieressä ja sitten lähdettiin matkaan.  Tänään purjehdimme Kekovaan, joka tulisi olemaan Tarinan itäisin etappi Turkissa ja koko Välimerellä.  Purjehdimme leppeässä sivutuulessa ohi Turkin rannikolla olevan Kasin kaupungin ja sen edustalla olevan pienen Kastellorizon saaren (2x4 km).  Saari kuuluu Kreikalle ja on erillään maan muista saarista.  Hankalien ja maksullisten tullikäytäntöjen vuoksi se jää meiltä näkemättä.  Miedossa tuulessa kävimme matkalla vuoronperään uimassa uimaportaista roikkuen.  Kekovan alueella on useita kauniita ankkurilahtia, joista valitsimme täysin suojaisen ja ison laguunin (0,5x3 km) Ucagiz Limanin, jonne ankkuroiduimme keskelle lahtea erilleen muista.  Ilta kului uidessa ja seurustellessa Tarinan peräkannella Matin grillatessa herkkuja pöytään (kanaa ja uunilastuperunoita).    

 

13.9               Kekova, aurinkoista ja helteistä 35C

 

Polttavan helteinen sää jatkuu ja on ihana päästä mereen uimaan.  Päätimme viettää seuraavankin yön samassa ankkurilahdessa.  Ari ja Matti laittoivat jollan perämoottoreineen kuntoon ja kävimme aamupäivällä tutustumassa lahden rannalla olevaan pieneen turkkilaiskylään.  Siellä on useamman ravintolan laitureita, joissa oli guletteja, päiväpurjehdusveneitä ja matkaveneitä.  Nautittuamme janojuomat kiersimme pienen maalaiskylän kujilla ja kävimme kaupassa.  Tuoretta kalaa ei ollut mutta Matti löysi pakasteesta kokonaisia pieniä mustekaloja.  Iltapäivällä teimme jollalla toisen retken lahden länsipäähän, josta löysimme satamakirjan mainostamia kylmiä mineraalilähteitä vesirajasta.  Rosoiselle rannalle kivineen ja piikkisine pensaineen oli erittäin vaikea nousta.  Matti oli meistä ainoa joka uskaltautui uimaan ja istumaan jääkylmään vesipoteroon.  Paikallisten mukaan, jos poterossa pystyy istumaan 5 minuuttia, on teräsmies.  Taisi se onnistua, tosin kelloja ei ollut mukana.  Ajoimme vielä muutaman kilometrin päähän Kekova Adasi saaren edustalle katsomaan uponnutta kaupunkia.  Monien turistiveneiden joukossa kurkistelimme syvyyksiin, josta pilkotti raunioita ja aallonmurtaja.  Milloin ja miten kaupunki oli uponnut, ei meille vielä selvinnyt. Illalla grillasimme veneellä mustekalaa ja mukavan päivän päätimme uimalla täyden kuun loisteessa peilityynessä laguunissa.  Vesi on kuin samettia, samoin lämmin syyskuun ilta ja yö.          

 

14.9               Kekova, Ucagiz Limani – Kas Marina

                      9.40 – 14.00, 23 M, loki 11680

                      W/SW 5-7, aurinkoista ja helteistä 35C

 

Aamukahvien ja uinnin jälkeen lähdimme merelle.  Vaikka suojaisassa laguunissa oli peilityyntä virisi rannikon läheisyydessä mukava vastatuuli ja nostimme purjeet.  Tänään suuntasimme jo Turkin rannikkoa takaisinpäin länteen kohti Kasin kaupunkia.  Siellä on pienen kaupunginsataman lisäksi uusi tänä vuonna avattu palvelusatama jossa näytti olevan runsaasti tilaa ja päätimme kokeilla sitä.  Satama uima-altaineen ja suihkuineen on hieno, ja onneksi siellä pääsi mereenkin uimaan.  Kasin vanhakaupunki ja satama on pienen kävelymatkan päässä.  Kas kuten aiemmin vierailemamme Kalkankin on ollut vuoteen 1922 kreikkalainen kaupunki.  Nyt vanhankaupungin kauniissa taloissa oli turkkilaiset puiset erkkerit terasseineen.  Kas oli mielestämme Kalkaniakin viehättävämpi pieni kesäkaupunki.  Kiertelimme kujilla ja etsimme Terhin kanssa uusia kankaita.  Matti löysi mielenkiintoisen antiikkikaupan mutta kenties ”onneksi” ei päässyt myyjän kanssa hintaneuvotteluissa sopuun muutamasta antiikkilelusta.  Istahdimme rinteellä olevan kaupungin yhdelle terassille, jossa nautimme iltaruoan mezeineen ihaillen auringonlaskua merelle.      

 

15.9               Kas Marina – Gemiler, Karacaören (ankkurissa)

                      10.30-16.50, 41 M, loki 11721

                      W 3-7, aurinkoista ja helteistä 35C, merivesi 30C

                      Paikkamerkintä kartalla: 192

 

Aamulla ennen lähtöä Matti kipaisi kauppaan ostamaan muutamia unohtamiamme ruokatavaroita, Terhin ja minun auttaessa Aria veneen pesussa.  Tänään meillä olisi pitkähkö matka takaisin rannikkoa pitkin ohi Kalkanin kohti Gemilerin alueen ankkuripaikkaa, jossa jo tullessa vierailimme Arin kanssa viikko sitten.  Kohtalaisessa vastatuulessa pääsimme suurimman osan purjeilla.  Matkalla nautimme kevyen meze lounaan eli fetaa, oliiveja, vihanneksia, kreikkalaisia viininlehtikääryleitä ja nautimme Turkin vuorisesta rannikkomaisemasta.  Loppumatkasta maininki alkoi jo aikatavalla keinuttaa mutta onneksi Terhin Scopoderm laastari auttoi, eikä hänen tarvinnut kärsiä huonosta olosta.  Ankkuripaikalla oli jälleen parikymmentä venettä mutta saimme vapaan poijun johon ankkuroiduimme.  Illalla kävimme syömässä samassa perheen pyörittämässä, osin paalujen päälle kyhätyssä ravintolassa kuin viikko sitten.  Terhin kanssa valitsimme kokonaiset arinalla kypsennetyt kalat, jotka nekin maistuivat hyville.  Yö ankkurissa oli rauhaton, sillä lahdessa oli nytkin aikamoinen maininki, joka keinutti venettä kuin kehtoa.        

 

16.9               Gemiler, Karacaören – Ruin Bay (ankkurissa)

                      9.45 – 12.30, 15 M, loki 11736

                      S 1-3, aurinkoista ja helteistä 35C, merivesi 30C

                      Paikkamerkintä kartalla: 193

 

Aamukahvien ja uintien jälkeen suuntasimme vielä yhteen ankkuripaikkaan ennen huomista Fethiyen kaupunkiin menoa.  Suunnistimme tyynessä ja helteisessä säässä Fethiyen suuren lahden (15 km) poikki kohti meille tuttua Wall Bayn poukamaa.  Lahdella oli jälleen paljon purjeveneitä ja gulletteja liikenteessä ja ankkurissa.  Wall Bayssä näytti olevan täyttä, mutta löysimme mahdollisen ankkuripaikan näköetäisyydeltä viereisestä poukamasta Ruin Baystä.  Ari sai ajettua keula-ankkurin kiinni jyrkällä rannalla, lisäksi täällä täytyy viedä peräköysi rantaan.  Matti lähti oitis jollalla viemään köyttä.  Onneksi paikalla oli valmiiksi metallipaalu, joten ei tarvinnut viritellä kiiloja.  Maisemat olivat mahtavat, jyrkkä mäntyinen rinne takanamme, turkoosina hohtava laguuni ja vuoret ympärillämme.  Koko iltapäivän polskimme meressä, Matti snorkkeloi ja toi simpukankuoria saaliina.  Viereemme, noin 20 m päähän, ankkuroitui suuri hollantilainen moottorivene, josta paljasrintainen nuorehko nainen sukelsi viemään peräköyttä rantaan.  Väkisinkin tuli seurattua, kun kaksistaan liikkeellä ollut pariskunta innostui ottamaan nakuna aurinkoa veneensä kannella.  Turkkilaisia kaupustelijoita kävi veneellä useampia.  Jäätelöveneestä ostetut tuutit maistuivat iltapäiväkahvin kanssa ja kalastajilta ostimme tuoreita mustekaloja (40 tl eli alle 20 euroa/kilo), jotka Matti grillasi kera kesäkurpitsojen illan hämärtyessä.    

 

17.9               Ruin Bay – Fethiye, Ece Marina

                      9.45 – 11.45, 14 M, loki 11750

                      S 1-3, aurinkoista ja helteistä 35C

                      Paikkamerkintä kartalla: 194

 

Aamulla uitiin vielä sydämen täydeltä, koska Fethiyen satamassa se ei enää onnistuisi.  Leipäkauppias sai myytyä meille leipää ja baklavaa (hunaja/pähkinä/voitaikinatorttu), joita nautittiin aamukahvilla Tarinan peräkannella. Tyynessä ja helteisessä säässä ajoimme Fethiyen lahden poikki ja rantauduimme viimevuoden käynniltä tuttuun Ece Marinaan satamamiesten tullessa kumiveneellä vastaan.  Kiireisellä kapulla oli hätä joutua viemään veneen papereita agentille Turkista lähtötullauksia varten, että pääsisimme lähtemään huomisaamuna Rhodokselle Terhin ja Matin lähdettyä aamulennolleen.  Hätäily ei ollut turhaa, sillä huomenna sunnuntaina tullaus ei olisi onnistunut (maksu oli tällä kerralla 65 euroa).  Satamassa näimme aivan laiturin vieressä suuren merikilpikonnan, noin metrin mittaisen, joka sukelsi pinnalta juuri kun huomasimme sen.  Iltapäivällä tutustuimme Fethiyen suurehkoon kaupunkiin, joka ei mielestämme ole erityisen viehättävä.  Kiertelimme kauppakujilla, Terhi ei löytänyt enää sopivia käsinkudottuja kankaita, mutta sen sijaan pari kaunista silkkikudottua tyynynpäällistä ja pienen turkkilaisen villamaton.  Syötyämme vielä viimeisen kebap aterian Turkissa palasimme veneelle.  Viimeinen yhteinen ilta kului seurustellessa, valkoviiniä maistellessa ja muistellessa kulunutta viikkoa.  Ihana helteinen viikko ankkuripaikkoineen, uimisineen ja seurusteluineen lämmitti mieltä.  Toivottavasti vieraat, siis ystävät hyvät, olivat samaa mieltä vaikka kuumuus oli joskus vähän liikaa ja aina niin kiireinen kapu korjaili jo aamupalaa pöydästä kun gasti olisi vielä vain istuskellut ja nautiskellut.       

                     

18.9               Fethiye, Ece Marina – Rhodos, Manraki Marina, KREIKKA

                      8.30 – 16.10, 50 M, loki 11800

                      SW/W 1-5, aurinkoista ja helteistä, merivesi 29C

                      Paikkamerkintä kartalla: 195

 

Saatettuamme aamulla Terhin ja Matin sataman portille taksiin (Fethiyestä alle 50 km Dalamanin lentokentälle) lähdimme merelle kohti Kreikkaa ja Rhodosta, josta Sanna tulisi huomenna viikoksi kyytiimme.  Päivä oli heikkotuulinen ja helteinen.  Tuntui haikealle, ainakin minusta joka muistelen enemmän menneitä kuin tähtään tulevaan, hyvästellä Turkin rannikko.  Tänne emme enää tulisi Tarinalla uudestaan, kotimatka Välimeren itäisimmästä paikasta oli alkanut.  Yritimme välillä hetken purjehtia, mutta vauhti oli liian hidas ja suunta kryssimättä väärä.  Ari oli eilen soittanut Rhodoksen Manraki Marinassa tutuksi tulleelle Thanosille (vuokravenefirman pitäjä), joka lupaili järjestää meille paikan täydestä kaupunginsatamasta.  Tuntia ennen satamaa Ari soitti hänelle uudestaan.  Thanos neuvoi menemään kylkikiinnitykseen satama-altaan kulmaan, mutta hän itse ei olisi paikalla. Satamamies ei ensin olisi laskenut meitä koko satamaan kun täynnä, mutta soitto Thanosille auttoi.  Ei tänne taitaisi mahtua ilman kreikkalaisia kavereita ollenkaan.  Ari hoiti satamamaksut ja Kreikkaan tulotullauspaperit agentin kanssa kuntoon.  Satamamaksu kaupunginsatamassa oli edullinen, 20 euroa/2 yötä sisältäen sähköt ja veden, ja tullaus Kreikkaan agentin maksut mukaan lukien 60 euroa eli samat kuin keväällä.  Muualla Kreikassa olemme usein hoitaneet tullauksen itse (mm Lesvoksella, Symillä ja Kosilla), mutta olemme joutuneet juoksemaan useassa konttorissa ja maksut ovat vaihdelleet nollasta useaan kymmeneen euroon.       

 

 

19.9               Rhodos, aurinkoista ja helteistä, tuulista (ma)

 

Odotellessamme Sannan tuloa illansuussa, kului päivä veneen ja pyykkien pesussa ja lokikirjaa kirjoitellessa.  Hänen tultua kimppataksilla lentokentältä lähdimme näyttämään vanhaa kaupunkia.  Viihtyisillä kauppakujilla oli paljon turisteja, samoin tutussa puutarhakuppilassa, jossa jouduimme odottamaan nälkäisinä annoksiamme luvattoman kauan.  Palatessamme veneelle tapasimme satamassa suomalaisveneen (Aino) iloisella mielellä olevan neljän miehen miehistön.  Olivat lähdössä viikon purjehdukselle poikaporukalla, vene oli 17 osakkaan kimppavene.  Jouduimme ”onneksi” kieltäytymään useammista salmiakkikossu paukuista, koska Sannalla oli pitkä lentopäivä takana ja huomenna jatkamme purjehdusta Symille.  Aiomme ennättää vierailla muutamalla Kreikan saarella ennen Kosille menoa loppuviikosta.  Sannan paluulento on sieltä jo aikaisin sunnuntaiaamuna.    

 

20.9               Rhodos – Symi, Pethi (ankkurissa)

                      11.05 – 15.40, 24 M, loki 11824

                      W 4-8, aurinkoista ja helteistä 30C, merivesi 28C

                      Paikkamerkintä kartalla: 196

 

Edellisen päivän kova tuuli oli heikentynyt, mutta pääsimme mukavasti purjeilla helteisessä säässä kohti Symin saarta.  Valitsimme satamapaikaksi Symin kaupungin viereisen Pethin lahden, jossa olimme viimekeväänä myös Tian ja Rayanin kanssa ankkurissa yhden yön.  Ankkurissa ollessa pääsisimme uimaan ja voisimme mennä huomenna kävellen tai bussilla Symin kaupunkiin.  Vaikka helle oli jo viimeviikoista hivenen helpottanut, oli Sannan mielestä vieläkin liian kuumaa.  Pulikoimme iltapäivän meressä ja seurasimme lahdelle ankkuroituvia muita purjeveneitä (3 tanskalaista, 1 ruotsalainen, muutamia saksalaisia, hollantilaisia ja englantilaisia).  Illalla kävimme Sannan kanssa jollalla rannalla, Arin jäädessä lepäilemään veneelle.  Pethin lahden rannalla on vain vähän paikallisten kalastajien taloja ja pieniä vuokra-huone hotelleja, varsinainen kylä on ylempänä rinteellä. 

 

21.9               Symi Pethi ja Symi, aurinkoista ja helteistä 30C, iltapäivällä ja yöllä ukkoskuuroja

 

Aamu-uinnin jälkeen pohdimme lähtisimmekö kävellen Pethin lahdelta kukkulan yli Symin kaupunkiin, mutta onneksi valitsimme pikkubussin, joka näytti ajavan rannalta tunnin välein.  Viime keväänä kävelimme matkan Tian ja Rayanin kanssa ja reissu oli vähemmän helteisessäkin säässä uuvuttava.  Symin kaunis kaupunki omanlaisine pastellivärisine taloineen lahden rinteillä oli entisellään.  Rantakadun katuravintolat olivat täynnä päiväturisteja.  Menimme lounaalle tuttuun Aris tavernaan.  Ari kertoi tarjoilijalle yrittäneensä aiemmalla reissulla ostaa  ”Aris taverna” logolla varustetun paidan.   Ari ei muistanut kaveria, mutta hänpä muistikin Arin.  Tarjoilija sanoi, että jos olisimme keväällä tulleet illalla syömään, kuten vähän lupailimme, oli hän saanut pomolta luvan antaa paidan lahjaksi.  Harmi, sillä nyt ei paitoja ollut ja Ari joutuu kokkailemaan ilman nimikkopaitaa.  Tilasimme lounaaksi kreikkalaisia herkkuja, musakkaa, täytettyjä tomaatteja, simpukkasaganakia ja paistettuja sardiineja.  Yhtäkkiä alkoi ukkostaa ja sataa kaatamalla.  Pikaisesti syötyämme ajoimme taksilla (onneksi vain 5 euroa) Pethin lahdelle ja soudimme jollalla Tarinalle.  Onneksi sohvat ja matot eivät olleet pahemmin kastuneet, vaikka kattoluukut olivat auki.  Illalla selkeni, mutta yöllä taas ukkosti.    

 

22.9               Symi, Pethi – Nisiros, Palon

                      9.20 – 14.40, 38 M, loki 11862

                      NW 1-4, aurinkoista ja helteistä 28C

                      Paikkamerkintä kartalla: 197

 

Aamu oli ukkosyön jälkeen kaunis ja tyyni.  Pethin kylän laituriin näytti tulleen pieni rahtilaiva, jonka lastia purettiin laiturille.  Kävimme aamu-uinnilla ja Sanna ei olisi millään malttanut tulla pois merestä, vesi on edelleen lämmintä 28C.   Seuraavat yöt vietettäisiin satamissa, eikä uimaan silloin päästäisi.  Tänään suuntasimme Nisiroksen (6x6 km, noin 900 asukasta) tulivuorisaarelle.  Matkan ajoimme tyynessä hellesäässä koneella ihaillen styyrpuurissa olevaa Turkin rannikkoa.  Nisiroksen pohjoispäässä oleva Palonin kalastajakylä ja satama olivat positiivisia yllätyksiä.  Satama-allas oli suurempi kuin oletimme ja vapaita paikkoja (perä rantaan ja ankkurilla) löytyi.  Laiturilla oli lisäksi sähköt ja vesi.  Satamapoliisi, joka täälläkin oli nuori kreikatar, kävi kehottamassa veneilijöitä konttoriin ilmoittautumaan.  Mielellämme maksoimme edullisen 8 euroa/yö maksun turvallisesta satamapaikasta.  Iltapäivällä jälleen jyrisi ukkonen, mutta ei tullut päälle.  Näimme Kosin ja Nisiroksen välisellä merellä mahtavia ukkos- ja sadepilviä ja yhden lyhytaikaisen trombin.  Vuokrasimme pienen auton, että pääsisimme huomisaamuna tutustumaan tulivuoreen, bussia sinne ei Palonista kulkenut.  Mukava autonvuokraaja (Eagles Nest) antoi muitakin menovinkkejä.  Ajoimme illalla 4 km päässä olevaan saaren pääkaupunkiin Manrakiin.  Kävelimme merenrannalla olevan viehättävän vanhankaupungin läpi, jossa on perinteisiä valkoisia tasakattoisia taloja, kapeita kujia ja paljon kauniita kivimosaiikkeja kaduilla ja terasseilla.  Kiipesimme 600 vuotta sitten kalliolle rakennetun luostarin aukiolle ihailemaan ilta-auringossa kylpevää Manrakia ja merta.         

 

23.9               Nisiros, Palon – Kos, kaupunginsatama

                      13.10 – 17.50, 25 M, loki 11887

                      NW 6-12, aurinkoista ja helteistä 28C

                      Paikkamerkintä kartalla: 198

 

Aamukahvin jälkeen lähdimme reippaasti autoretkelle, koska meillä oli tarkoitus vielä iltapäivällä purjehtia Kosille.  Ajoimme ensin Emporioksen pieneen ja vanhaan kylään, osa taloista näytti hylätyiltä mutta joissakin parempikuntoisissa asuttiin.  Keskusaukiolla oleva kirkko hohti täälläkin valkoisena.  Kylän pysäköintipaikan lähellä on luolasauna.  Sanna kävi sisällä ja kuuma siellä oli, maa kun on niin tuliperäistä.  Seuraavaksi ajoimme katsomaan saaren vaikuttavinta nähtävyyttä, Lakkin tasangolla olevia tulivuoren kraattereita.  Pysäköintimaksun kerännyt kahvilanpitäjä kertoi jo 6500 turistin käyneen täällä tänä vuonna.  Suurin Stefanoksen kraatteri on 30 m syvä ja ympärysmitta 260 m.  Kaikkialla tuntuu kiduttava rikinkatku ja maasta nousee kuumia höyryjä.  Vierailemaamme Etnaan verrattuna suurin ero on, että nyt oltiin vuorten keskellä tasangolla, kun Etnalla oltiin lähes 3000 m korkealla.  Ajoimme vielä lähellä olevaan viehättävään Nikian ylänkökylään, josta on upeat näkymät alas tulivuoren tasangolle ja merelle.  Iltapäivällä purjehdimme Yialin hohkakivilouhos saaren ohi kohti Kosia ja Sanna nautti auringosta bikinikelissä.  Loppumatkasta tuuli vielä reipastui ja nautimme purjehtien tiukkaa vastaista 7 solmun nopeudella.  Lähestyessämme Kos Marinaa jouduimme varomaan ohikiitäviä surffaajia.  Marinan edustalla oli kova tuuli ja useita purjeveneitä jonossa.  Sattui olemaan vuokraveneiden paluupäivä ja satama oli täynnä koko viikonlopun.  Harmi, aiemmilla vierailuilla olimme saaneet täältä aina paikan.  Ajoimme Kosin keskustassa olevaan kaupunginsatamaan.  Onneksi siellä laiturimies viittoili meille ja järjesti paikan täydessä satamassa kahden turkkilaisen gulettiveneen väliin (perä rantaan ja ankkurilla).  Arilta putosi hötäkässä aurinkolasit mereen, harmi, ne kun olivat ne lasit, joissa kehuin hänen näyttävän Sean Connoryltä.  Hieno juttu että rantautumispaikka järjestyi, sillä muuten olisimme olleet ”lirissä”, Sanna kun pitää saada ylihuomisaamuna paluulennolle Kosin lentokentältä.  Meri-ilman väsyttäminä vietimme illan veneessä ruokaillen ja backgammonia pelaillen.           

 

24.9               Kos, aurinkoista ja helteistä 28C (la)

 

Heti herättyämme, Sannan ja Arin tankatessa laiturilta letkulla vettä Tarinaan, saimme yllättäen (varmaankin Sannan ansiosta!) kutsun kahville viereisen gulettiveneen nuorelta varakapteenilta.  ”Blue Eyes” on hieno ja moderni teräspurjelaiva mediakeskuksineen.  Kahdeksan hengen miehistön lisäksi siinä on upeita hyttipaikkoja 10 vieraalle ja vuokra on huikeat 65.000 euroa/ viikko.  Monet julkkikset, kuten Demi Moore, ovat kuulemma vuokranneet alusta.  Ihan upea, mutta minusta aluksen kokan alle parkkeerattu Tarina tuntuu viihtyisämmältä.  Sataman lähellä olevassa supermarketissa on hyvä palvelu, ajoivat meidät kauppaan ja eväiden kanssa takaisin veneelle.  Helteinen päivä kului näyttäessä Sannalle kaupunkia, kauppahallia, kujia ja vierailimme linnoituksessa.  Sannan mielestä parasta lomaviikossa oli ankkurilahdessa uiminen ja aidonoloinen kreikkalainen Nisiroksen saari.  Samaa mieltä, Rhodoksen ja Kosin suuret turistimäärät tuntuvat hiljaisten ja aittojen kylien jälkeen ahdistavilta.             

 

25.9               Kos – Astipalaia, Vathi (ankkurissa)

                      9.15 – 17.40, 53 M, loki 11940

                      N 6-10, aurinkoista ja helteistä 27C, merivesi 26C

                      Paikkamerkintä kartalla: 199

 

Sanna lähti aamulla klo 5 taksilla Kosin lentokentälle.  Hänellä olisi pitkä matkapäivä parilla koneenvaihdolla edessä, onneksi Kreikan lennonjohdon lakko ei ainakaan vielä alkanut.  Nukuttuamme muutaman tunnin lähdimme mekin matkaan.  Seuraavina päivinä meillä on tarkoitus tehdä matkaa kohti länttä ja Aegean meren ja Cykladien läntisiä saaria, joihin emme ole vielä tutustuneet (mm Milos, Serifos, Sifnos, Kythnos).  Tänään purjehtisimme kevään reissulta tutulle Astipalaian saarelle.  Alkumatkasta Pserimosin ja Kalimnosin saaret heikensivät pohjoisesta tulevaa tuulta, mutta suurimman osan matkaa purjehdimme upeassa sivutuulessa ja helteisessä säässä.  Saavuimme Astipalaian pohjoispuolella olevaan suojaisaan, vuorien ympäröimään Vathin laguuniin illansuussa.  Vappuna täällä ollessamme olimme ensimmäisenä yönä ainut purjevene lahdella.  Nyt täällä oli pari venettä tavernan laiturissa ja pari ankkurissa.  Jäimme ankkuriin koska halusimme uida ja grillata rauhassa Tarinan takakannella.  Illalla tarvitsi ensimmäisen kerran tuulisessa säässä fleecen päälle, päivällä oli vielä bikinikeli purjehtiessakin.  Veden lämpötilakin on jo laskenut Turkin rannikon lukemista, mutta on edelleen lämmintä.         

                     

26.9               Astipalaia, Vathi – Ios, Ormos Manganari (ankkurissa)

                      8.30 – 16.40, 51 M, loki 11991

                      N 6-11, aurinkoista ja helteistä 27C, merivesi 25C

                      Paikkamerkintä kartalla: 200

 

Meillä oli upea purjehduspäivä aavalla merellä kohti länttä ja tuttua Iosin saarta.  Lähimpänä styyrpuurissa siinsi Amorgosin saari 10 M (18 km) päässä. Vaikka näkyvyys oli heikko, kajasti keväällä vierailemamme kallioluostari valkoisena pilkkuna keskellä vuorenrinnettä.  Sopivan reippaassa sivutuulessa oli nautinnollista purjehtia ja päivän nopeusennätys oli hieman reivatuilla purjeilla 8,2 solmua.  Matkalla näimme kaukaa vain muutaman purjeveneen ja yhden hävittäjän, joka säikäytti meidät lentäen yhtäkkiä matalalta ylitsemme.  Valitsimme ankkuripaikaksi Iosin saaren eteläpäässä olevan Manganarin lahden, jota satamakirjassa sanottiin hyväksi meltemillä (kova pohjoisenpuoleinen tuuli).  Seuraavaksi yöksi ja päiväksi Navtexin tuuliennuste lupasi kovenevaa pohjoistuulta 7 boforia (14-17 m/s), paikallisesti jopa 8 boforia (17-21 m/s).  Lahteen ankkuroitui illan mittaan puolenkymmentä muuta purjevenettä, osa vuokra- ja osa matkaveneitä.  Vaikka emme olleet kevään reissulla tässä lahdessa vierailleet, ihailimme ruokailtuamme sen perällä olevaa hiekkarantaa ja muutamia rakennuksia vain veneestä käsin.  Merellä, noin 10 M (18 km) etelään, siinsi tuttu Santoriinin saari, jonka valot näkyivät veneelle illan pimennyttyä.       

 

27.9               Ios, Ormos Manganari – Milos, Adhamas

                      8.20 – 17.10, 57 M, loki 12048

                      NNE 9-16, aurinkoista ja helteistä 27C, merivesi 24C

                      Paikkamerkintä kartalla: 201

 

Yö oli kovatuulinen ja heräilimme välillä katsomaan pitääkö ankkuri ja hyvin piti.  Aamulla lahdessa tuuli heikkeni, mutta Navtex varoitteli edelleen luoteisella Aegean merellä kovasta pohjoistuulesta 7 jopa 8 boforia (14-21 m/s).  Weatherproofin tekstiviestipalvelu ennusti seuraaviksi kahdeksi päiväksi 11-15 m/s pohjoistuulta.  7 boforin sivutuuli olisi vielä ihan kohtuullinen menokeli ja halusimme jatkaa matkaa, joten teimme päätöksen lähteä.  Suuntasimme edelleen länteen kohti Milosin saarta jonne ennättäisimme ennen iltaa.  Matkalla olevilla pienemmillä Sikinosin ja Folegandrosin saarilla ei ole kovalla pohjoistuulella suojaisia satamapaikkoja mutta antaisivat meille suojaa purjehtiessamme eteläpuolelta.  Iosin ja Sikinosin saarien välillä tuuli nousi max 13 m/s ja aallokko oli kohtuullista, purjehdimme hyvää vauhtia sivutuulessa.  Lähestyessämme Folegandrosin saaren jyrkkäkalliosta eteläpäätä, vaihteli tuuli suuntaa ja oli puuskainen, kunnes tasaantui ja meno vastaisempaan jatkui makeana.  Sää oli helteinen ja kovassakin tuulessa tarkeni shortseilla.  Ohittamiemme saarien maisemat olivat jotenkin erilaiset kuin muilla Cykladien saarilla.  Melko karuja olivat nämäkin, mutta paikoin jyrkät kuin veitsellä leikatut rantakalliot muistuttivat minusta Englannin kanavan Ranskan rannikkoa.  Matkalla näimme vain pari purjevenettä jotka lähtivät Folegandrosilta.   Milosin saaren itäsivulla ohitimme pienehköt Poliagosin ja sitten Kimolosin saaret.  Milosin ja Kimolosin välisessä salmessa tuuli voimistui max 16 m/s.  Kääntyessämme salmesta Milosin pohjoissivulle, jossa lähimmät saaret ovat kymmenien mailien päässä, kasvoi aallokko melkoiseksi (aallonkorkeus ehkä noin 2-3 m).  Mitään hätää ei ollut, reivatuilla purjeilla meno jatkui sivutuulessa mukavasti ja ihailimme aaltojen muodostamia joka hetki erilaiselta näyttäviä vesiveistoksia.  Saaren tällä sivulla näytti olevan upeita patsasmaisia ja korkeita kivilohkareita, joita vasten merenkäynti kuulosti hienolta.  Ajettuamme sisään hevosenkengän mallisen Milosin saaren keskellä olevaan 5 M pitkään (9 km) ja 3 mailia leveään (5,5 km) lahteen tasaantui aallokko vähitellen.  Ylhäällä vuorenrinteellä näimme valkoisena hohtavan vanhankaupungin ja ohitimme jyrkällä rannalla kylän, jossa oli valkoisia taloja aivan vesirajassa kirkasvärisine ovineen ja ikkunaluukkuineen (punaista, sinistä, vihreää).  Adhamasin kaupunginsatamassa näytti olevan joitakin purjeveneitä.  Laiturilla harmaapartainen ja paljasjalkainen pappa viittoili meille paikan ja otti peräköydet vastaan.  Pappa oli laiturimies ja kyseli hyväntuulisesti oliko merellä isot aallot.

 

28.9-1.10       Milos, aurinkoista ja lämmintä mutta kovaa pohjoistuulta 6-8 boforia (11-21 m/s), illat viilentyneet (pitkähihaista ensimmäistä kertaa päälle)

 

Vietimme Milosin saarella kovan tuulen vuoksi kaikkiaan 4 päivää.  Tuuliennusteet lupasivat päivittäin 6-8 boforia (11-21 m/s) pohjoisenpuoleista tuulta, onneksi Adhamasin kaupunginsatamassa tuuli tuli perän takaa eikä tarvinnut pelätä ankkurin pitävyyttä.  Satamassa oli kymmenkunta purjevenettä ja suurin osa odotteli tuulen heikkenemistä, samoin kalapaatit pysyivät laiturissa ja kalastajat tekivät huoltotöitä.  Laiturimies veloitti kohtuullisen 13 euroa/päivä maksun johon kuului sähkö ja vesi, joten pesimme pyykkiä ja venettä.  Adhamasin pieni kaupunki kujineen oli pian nähty, joten vuokrasimme auton pariksi päiväksi.  Hevosenkengän mallinen saari (8x18 km, 4500 asukasta) on tuliperäinen ja vuoristoinen.  Miloksella on jonkin verran tturisteja, joille on tarjolla vuokrahuoneita ja useita hiekkarantoja ympäri saarta.  Tapasimme satamassa parikin suomalaisrouvaa, jotka tulivat juttelemaan nähtyään Suomenlipun veneen perässä.  Molemmat kertoivat matkustaneensa useana kesänä lomallaan Kreikassa saarelta toiselle laivalla tai lentämällä.  Vuokra-autolla kävimme tutustumassa Adhamasin yläpuolella vuorella olevaan Plakan idylliseen vanhaan kaupunkiin ja tullessa mereltä kallioseinämäisellä rannalla näkemäämme Kliman pikkukylään valkoisine taloineen ja värikkäine ovineen.  Kylässä oli aito ja rauhallinen tunnelma, niin aito ettei sieltä löytynyt edes tavernaa janoisille matkaajille.  Kliman lähellä vuorenrinteellä on Milosin nähtävyys, Rooman katakombien kaltainen maanalaisten käytävien systeemi (180 m pitkä).  Ne ovat 200- ja 300- luvuilla olleet varhaiskristittyjen turvapaikkoja ja heidän hautapaikkansa.  Helteisessä säässä odottelimme, että paikallinen opas sai puolenkymmentä muuta turistia ryhmään, ennen kuin pääsimme viileään luolastoon.  Milosin pohjoissivulla kävimme vaikuttavalla Sarakinosin valkohiekkaisella ja etenkin kallioisella rannalla.  Kovalla pohjoistuulella olimme siellä lähes ainoat ja kuvasimme meren hiomia kalliomuodostelmia innolla.  Ajoimme Apollonian merenrantakylään lounaalle ja seurasimme purjeveneen ”kamppailua” vastaiseen Milosin ja Kimolosin välisessä salmessa.  Toisena päivänä ajoimme lentokentän ohi saaren vuoriseen ja melko asumattomaan länsiosaan.  Kapeilla hiekkateillä Panda nousi hyvin yli 600 m korkeuteen josta oli hienot maisemat.  Teillä vastaan tuli välillä vuohia ja keskellä ”ei mitään” mm. Ag. Ioanniksen luostari.  Päädyimme ihailemaan sitä vain muurien ulkopuolelta vuohien määkiessä portille johtavilla portailla.  Milosissa ollessamme kokeilimme paria uutta kreikkalaisen keittokirjan ohjetta, tomaatissa haudutettuja lampaankyljyksiä kesäkurpitsalla ja kanaa okralla.  Molemmat olivat hyviä, joten tehdään uudestaan.                        

 

                     

©2021 tarina - Putteri (MMD Networks Oy)