Lokikirja 2012 toukokuu

 

3-4.5              Agana Marina, aurinkoista ja lämmintä 25C, yöllä vain 10C (to-pe)

 

Viikko Suomessa kului Arin äidin hautajaisten ja läheisten tapaamisien merkeissä.  Kevät Suomessa on juuri parhaimmillaan ja mummikin olisi innolla seurannut hänelle tärkeiden pihamaan istutusten puhkeamista kasvuun.  Ennätimme piipahtaa myös Savonlinnassa vanhempieni luona isäni synttäreillä. Palasimme veneelle samaa reittiä kuin viikkoa aiemmin mutta toisinpäin.  Lento Wienin kautta Splitin lentokentälle, josta on noin 15 km matka Agana Marinaan.  Viikko sitten mennessämme bussilla lentokentälle tutustuimme välillä olevaan Trogiriin, jossa on erittäin viehättävä ja idyllinen vanhakaupunki.  Nyt matkakasseissa painoi Arin hankkimat veneen varaosat, joten loppumatka hurautettiin taksilla.  Aurinkoinen perjantaipäivä kului viemärihommissa, tällä kertaa oli vaihdettava mm. molempien septipumppujen männät.  Onneksi illansuussa ehdimme vielä ennen auringonlaskua kauppaan ja kylälle.  Rantaravintola oli avannut terassinsa ja nautimme siellä iltapalaksi ihania merenantimia.  Täällä aurinko laskee vähän ennen klo 20 ja sitten onkin pimeää.  Yöt ovat ihmeen kylmiä, vain 10C, vaikka päivällä on sortsikeli.             

 

5.5                 Agana Marina – Murter, Aci Marina Jezera

9.20 – 15.10, 40 M, loki 13035

SE/SW 4-5, aurinkoista ja lämmintä 25C, meri 18C

Paikkamerkintä kartalla: 230

 

Meillä on noin viikko aikaa purjehtia Kroatian kaunista rannikkoa luoteeseen ennen Sannan ja Petterin tuloa kyytiimme Italian Triestestä.  Tänään valitsimme kohteeksi rannikolla olevan Vodicen kaupungin, koska siellä on veneen tankkausasema.  Merellä oli ihanan aurinkoinen ja lämmin keli. Splitistä pohjoiseen rannikko on täynnä pientä saaristoa ja nyt merellä oli jo enemmän purjeveneitä liikkeellä. Tuuli oli myötäinen, mutta heikko joten jouduimme ajamaan koneella ehtiäksemme yli 30 M matkan ennen klo 14, jolloin asema menisi kiinni (saksalaisen satamavihkosen mukaan).  Harmiksemme tankkausasema oli kunnostuksen alla ja jatkoimme matkaa läheiselle Murterin saarelle.  Rantauduimme mukavannäköiseen Jezeran palvelusatamaan.  Täälläkin bensa-asema oli jo mennyt viikonlopuksi kiinni (nyt lauantai).  Eihän meillä löpö ihan lopussa ole mutta parempi täyttää ajoissa, jatketaan huomenna etsimistä.  Täälläkin satamassa on paljon vuokrafirmojen veneitä, osa vielä kunnostuksen alla ja osa jo liikenteessä.  Jezeran pieni kalastajakylä rantakuppiloineen tuntui vielä hiljaiselta ja uinuvalta.      

 

6.5                 Murter, Aci Marina Jezera – Dugi, Uvala Lucina (ankkurissa)

9.40 – 17.40, 45 M, loki 13080

SSE 3-10, ensin puolipilvistä sitten pilvistyvää 22C ja illalla sadetta, meri 16C

Paikkamerkintä kartalla: 231

 

Aamu valkeni aurinkoisena, mutta jo ennen lähtöä pilviverho peitti taivaan.  Meillä oli huoli veneen tankkauksesta ja pyysimme palvelusataman rouvaa selvittämään lähiasemien aukiolot.  Murterin saaren (10x1 km) pohjoispäässä Marina Hraminassa bensa-asema olisi auki myös sunnuntaina ja suuntasimme ensin sinne.  Heikossa tuulessa kiirehdimme parintunnin matkan koneella ihaillen rannan maisemia.  Saatuamme tankit täyteen löpöä (maksoi täällä 1,43 euroa/l) kapteenikin rauhoittui ja iltapäivän tuuli virisi.  Koko loppupäivä lasketeltiin jälleen täysillä purjeilla myötäisessä 8-10 m/s tuulessa kohti Kornatin saaren pohjoispuolella olevaa pitkää Dugin saarta (40x3 km) ja sen sivua.  Nyt merellä oli vilkasta.  Murterin selällä näimme kauempana regatan ja purjeita ainakin toistasataa.  Päivän mittaan ja varsinkin Dugin saaren sivulla jouduimme väistelemään veneiden saapuessa juuri maalilinjalle. Samalla näimme yhden delfiinin, joka hetken seurasi meitä Tarinan vierellä. Dugin saaren itäsivulla on useita ankkuripoukamia.  Upeassa myötätuulessa maltoimme laskea purjeet vasta Uvala Lucinan poukaman kohdalla.  Purjeetkin ennättivät juuri kastua kun alkoi sadella vettä.  Poukamassa oli jo toisella sivulla 5 kattia (katamaraania) ja yksi purjevene ankkurissa.  Asetuimme samaan riviin ja laskimme ankkurin.  Viehättävä lahti on vehreiden käkkärämäntyä kasvavien rinteiden ympäröimä, perällä on pieni kylä kirkkoineen ja autolautta laitureineen.  Sateisessa säässä päätimme ihailla niitä nauttien Tarinan salongin lämmöstä.                    

 

7.5                 Dugi, Uvala Lucina – Losinj, Mali Losinj

8.50 – 16.00, 46 M, loki 13126

SW 3-8, puolipilvistä 22C, meri 17C

Paikkamerkintä kartalla: 232

 

Koko yön sateli vettä, mutta aamu valkeni aurinkoisena.  Valitsimme seuraavaksi etapiksi luoteessa olevan Losinjin saaren.  Heikossa tuulessa ajoimme aamun ensimmäisen reilun tunnin matkan koneella Dugin saaren itäsivua ja ihailimme Kroatian rannikon saaristoa.  Puikahdettuamme saaren pohjoispäässä ulos saaristosta, jossa Adrian meri jatkuu avoimena Italiaan asti, saimme tuulta purjeisiin.  Nyt tuuli oli meille vastainen ja oli mukavaa kryssiä pitkästä aikaa reippaassa tuulessa.  Aallokko kasvoi ja oli lyhyttä syöden vauhtiamme, joten puikahdimme välillä Premudan saaren suojaan.  Iltapäivällä sää harmaantui ja ripautti välillä vettä.  Pitkän ja kapean Losinjin saaren (35x3 km) keskellä on 5 km pitkä lahti Mali Losinj.  Saapuessamme lahden kapean suuaukon kohdalle sää selkeni.  Lahden perällä on Mali Losinjin viehättävännäköinen kaupunki (6000 as.).  Kaupunginsatamassa piti satamakirjamme (v. 2004) mukaan olla muutama laituri, mutta lahden sillä sivulla oli rantakadun kunnostustyöt käynnissä ja laiturit oli purettu.  Toisen sivun rantabulevardin varrella näytti olevan muutamia purjeveneitä kylkikiinnityksessä ja satamamies viittoili meille paikan.  Maksukin oli kohtuullinen näin Kroatian mittapuun mukaan eli noin 30 euroa/vrk, kun palvelusatamissa on jouduttu maksamaan 60-70 euroa/vrk.  Näkymä veneeltä on kaunis; pastellinväriset muutamakerroksiset yhteen rakennetut talorivit reunustavat lahden molempia sivuja kaupungin jatkuessa kirkkoineen loiville rinteille.

Saarella on lentokenttä ja siltä on siltayhteys huomattavasti suuremmalle Cresin saarelle.  Illansuussa satamaan rantautui vielä muutamia purjeveneitä.  Kaduilla ja rantakahvioissa näimme veneilijöiden lisäksi jonkin verran muita turisteja.  Viehättävä paikka ainakin näin ei sesonki aikaan.           

 

8.5                 Losinj, Mali Losinj – Pula, Aci Marina Pula

9.00 – 16.00, 42 M, loki 13168

NW/SW 3-6, aurinkoista 24C

Paikkamerkintä kartalla: 233

 

Aurinkoinen aamu.  Täällä paikallinen mamma kärryineen kävi pussi ojossa keräämässä useamman kerran veneilijöiltä tyhjiä pulloja ja tölkkejä.  Ihan hyvä juttu kun niitä ei osaa tai tule palautettua kauppoihin.  Kaiken kaikkiaan Kroatiassa on erittäin siistiä ja paikat muutenkin kunnossa.  Muut veneet lähtivät hieman ennen meitä ja jonottivat lahdella saaren itäsivulle johtavan kapean sillan avausta.  Me suuntasimme lahden länsisivulta ulos ja kohti luoteessa olevaa Kroatian rannikon Istrian niemimaata ja Pulan kaupunkia.  Loput satamapaikkamme ennen pohjoista Italiaa ovat ko. rannikon kaupunkeja ja sanoimme hyvästit Kroatian kauniille saaristolle.  Merellä oli lähes bikinikeli, korkeapaine oli saapumassa Adrianmerelle.  Hieno juttu, mutta purjehtimisen osalta tuuli oli turhan heikkoa ja vaihtelevaa.  Iltapäivällä laskettiin purjeet ja ajettiin loppumatka koneella.  Matkalla näimme jälleen delfiiniparven, jonka hyppelyä oli mukava seurata aurinkoisella merellä.  Pulassa (82000 as.) rantauduimme kaupungin palvelusatamaan.  Pula on teollisuus- ja satamakaupunki ja myös suosittu turistikohde.  Illalla ehdimme vierailla aivan sataman vieressä olevassa Coloseumia muistuttavassa Pula Arena –amfiteatterissa, joka on itse Rooman keisarin rakennuttama.  Gladiaattoritaisteluihin käytettyyn areenaan mahtui aikanaan 23000 katsojaa ja paikat määräytyivät sosiaalisen aseman mukaan, naiset saivat seurata tapahtumia vain ylärivin surkeilta seisomapaikoilta.  Nyt ei ollut tungosta, oltiin nimittäin ainoat vierailijat.  Vartija hieman seuraili meitä katseellaan avoimella areenalla, mutta museossa saimme tutkia antiikinajan kaksikorvaisia amforaruukkuja (viinille/oliiviöljylle) ym. ihan kaksistaan.  Nykyisin amfiteatteria käytetään konsertteihin, oopperaesityksiin ja filmifestivaaleihin.  Myöhemmin, pimeän tultua, ihailimme valaistua upeaa Pula Arenaa Tarinan takakannelta.

 

9.5                 Pula, Aci Marina Pula – Rovinj, Aci Marina Rovinj

12.00 – 16.00, 19 M, loki 13187

SW 3-5, aurinkoista ja lämmintä 25C

Paikkamerkintä kartalla: 234

 

Edellisen illan lyhyt kaupunkikävely Pula Arenan ja sataman tuntumassa antoi meille kuvan tylsästä kaupungista, mutta onneksi lähdimme aamulla uudelle lenkille.  Sataman eteläpuolella alkoi vasta vanhakaupunki, joka oli kujineen, kirkkoineen, riemukaarineen ja aukioineen viehättävä.  Kahviloissa ja pikkuputiikeissa oli jo vilkasta.  Vanhankaupungin keskellä mäellä olevassa linnoituksessa oli kunnostustyöt käynnissä, mutta näkymät sieltä olivat hienot.  Iltapäivällä purjehdimme aurinkoisessa ja lähes helteisessä säässä kohti Rovinjin kaupunkia.  Alkumatka nautiskeltiin purjein, mutta kun nopeus putosi alle 2 solmun, käynnistettiin moottori.  Helteisessä säässä rantauduimme kaupungin palvelusatamaan, jonne illan mittaan tuli viereemme puolenkymmentä muuta purjevenettä miesseurueineen.  Pulan lahdella ankkurissa näkemämme suuri englantilainen huvijahti (182 feet, eli lähes 60 m pitkä, 4 kerrosta korkea) rantautui myös satamaan.  Onneksi ei kuitenkaan aivan eteemme laiturin toiselle puolelle, sillä se olisi peittänyt hienon näkymämme vanhankaupungin niemekkeeseen keskellä kohoavine kirkkoineen.  Pestyämme toukokuun matkan suolat ja pölyt Tarinan kannelta jaksoimme vielä tehdä lyhyen kävelyn vajaan kilometrin päässä olevaan vanhaan kaupunkiin.  Se näytti juuri niin viehättävälle kuin Eijan antamassa Istrian niemimaan lehtiartikkelissa kehuttiin.  Täällä ollaan myös huominen päivä.  Saksalainen miesseurue vietti äänekkäästi iltaa soittaen ja laulaen parin veneen päässä, eipä kuitenkaan haitannut untamme.

 

10.5               Rovinj, aurinkoista ja lämmintä 25C/ 19C (päivä/ yö)

 

Viettimme aurinkoisen päivän pienessä ja onnekkaassa Rovinjin rannikkokaupungissa, joka matkaoppaan mukaan kukoisti venetsialaisvallan aikana, säästyi keskiajalla raivonneilta kulkutaudeilta ja myöhemmin toisen maailmansodan pommituksilta.  Täälläkin, kuten muualla Kroatiassa, vanhat talot hehkuvat eri väreissä ja kapeilla kujilla pyykit roikkuvat puhtaan tuoksuisina korkealla seinästä toiseen.  Vierailimme veneeltä näkemässämme Pyhän Eufemian barokkikirkossa, joka kohoaa ylväänä punakattoisten renessanssi- ja barokkitalojen yläpuolelle.  Parin euron maksusta (15 kunaa) sai kiivetä sen kellotorniin, jonne johtaa tosi vanhat ja kuluneet lankkuaskelmaiset avoportaat.  Ylhäällä jo vähän hirvitti kun askelmista näkyi alas saakka.  Näkymät kirkontornista olivat hulppeat rannikon saaristoon, merelle ja kaupungille.  Rantakaduilla ja etenkin kujilla on viehättäviä kahviloita ja ravintoloita.  Turisteja on jo jonkin verran liikenteessä.  Illalla kävimme uudella kaupunkikierroksella ja nautimme kujaravintolassa kulholliset herkullisia sinisimpukoita.

 

11.5               Rovinj, Aci Marina Rovinj – Umag, Aci Marina Umag

9.40 – 13.00, 24 M, loki 13211

SW 2-3, aurinkoista ja helteistä 29C, meri 19C

Paikkamerkintä kartalla: 235

 

Aamu valkeni helteisenä, korkeapaine jatkuu jo neljättä päivää.  Lähdettyämme Rovinjista ajoimme vanhankaupungin niemekkeen ohi ja kuvasin innolla kauniita punatiilikattoisia taloja ja komeaa kirkkoa.  Ihmeeksemme huomasimme, että koko lahti oli täynnä meduusoja, niitä oli meressä eri syvyyksissä tuhansia.  Merivesi on lämmennyt 19 asteeseen, mutta eipä tehnyt mieli mennä uimaan.  Merellä oli aivan tyyntä, joten ajoimme koneella kohti Kroatian viimeistä satamaamme.  Nyt oli merellä bikinikeli ja purjeveneitä ihmeen paljon liikenteessä.  Osa suuntasi matkan varrella oleviin rannikon kaupunkeihin kuten Poreciin ja Novigradiin.  Me suuntasimme kohti Umagia, joka on viimeinen satama ennen Slovenian rajaa (rajalle vain 6 km), josta voi kirjautua ulos.    Umagissa rantauduimme palvelusatamaan. Täällä on näin kesäaikaan satamapäällikön ja satamapoliisin konttorit, eikä meidän tarvitse huomisaamuna ajaa erikseen tullin laituriin kaupunginsataman puolelle.  Matkalla meiltä loppui kaasu ja varapullojenkin täyttö oli päässyt unohtumaan.  Toivottavasti saadaan camping kaasua helpommin huomenna Triestestä Italiasta, täällä lähin paikka olisi ollut Novigrad. Mikroruokailun jälkeen oli pakko lähteä kuumasta veneestä rannalle, tuli aivan Turkin viimesyksyn helteet mieleen.  Kävelimme lahden toisella rannalla olevaan pieneen vanhaan kaupunkiin.  Tämäkin kaupunki elää turismilla, mutta ei tehnyt meihin samaa vaikutusta kuin Rovinj.  Kalaravintolan sympaattinen tarjoilijatar kyllä jäi mieleemme, samoin kuin iltapalaksi jälleen nauttimamme merelle maistuva vadillinen sinisimpukoita.  Säätiedotukset lupaavat aamulle hyvää säätä, mutta huomenna illalla alkaa bora, kova koillistuuli (NE), ja sää muuttuu epävakaiseksi ja viileämmäksi (su-ti).  Satamarouvakin varoitteli etsimään suojaisan sataman illaksi.  Huomenna purjehdimme Slovenian ohi (jolla rantaa vain noin 20 km) Italian Triesteen, josta Sanna ja Petteri tulevat ylihuomenna kyytiimme.  Enää pari viikkoa purjehdusta Välimerellä jäljellä, nautitaan siitä!

 

 

12.5               Umag, Aci Marina Umag – Trieste, Marina San Giusto (ITALIA)

9.10 – 12.10, 20 M, loki 13231

W 2-4, aurinkoista ja helteistä 30C, meri 20C

Paikkamerkintä kartalla: 236

Aamulla tullimuodollisuudet sujuivat vaivattomasti ja nopeasti, kävelimme vain palvelusataman laiturin päässä olevaan satamapoliisin ja satamapäällikön konttoriin, jossa veneen paperit ja passit tarkastettiin.  Samaan aikaan satamasta teki lähtöä 60 jalkaa pitkä kilpapurjevene, jonka miehistönä oli toistakymmentä kaveria.  Lähes tyynellä ja helteisellä merellä oli mukava seurata sitä ja rannikon maisemia.  Hetken päästä olimme jo Slovenia rajalla ja ohitimme niemenkärjessä olevan Piran kaupungin.  Se näytti korkealla olevine linnoituksineen ja kirkkoineen upealta, ehkä ennätämme vierailla siellä mentyämme Sloveniaan.  Lahden pohjassa olevan Koperin kaupungin ohitimme kauempaa ja sitten olimmekin jo Italian rajalla ja parin mailin päästä Triesten sataman suulla.  Saimme kylkikiinnityspaikan palvelusataman sisäosasta aivan kaupungin sydämestä.  Paikka tuntui tyynessä ja helteisessä säässä todella suojaisalta ja bora tuuli tulisi sopivasti laiturin puolelta.  Saimme hankittua kauppareissulla, kävelymatkan päästä, pari pulloa camping kaasua ja ruoanlaitto taas onnistuu.  Suurehko kaupunki (n. 210.000 as.) muistuttaa upeine toreineen ja aukioineen Roomaa.  Kaupungin kujilla oli näin lauantai-iltana paljon porukkaa ja trattoriat sekä ulkokahvilat olivat täynnä.  Myöhään illalla istuimme vielä Tarinan takakannella nautiskellen mansikoita ja kuohuviiniä samettisen lämpimässä (27C) ja tyynessä säässä.         

 

13-14.5          Trieste (su-ma), su tuulista ja sadetta NE 17-27 m/s 17C, ma aurinkoista 20C

 

Puoliltaöin Bora alkoi puhaltaa, 17-27 m/s satamassakin, välillä ukkosti, Tarina heilui hillittömästi kylkikiinnityksessä ja fenderit pomppivat.  Onneksi tuuli laiturin puolelta ja Ari viritti lisäköysiä kuten muutkin veneilijät satamassa.  Myrsky jatkui maanantaiaamuun, mutta onneksi sade lakkasi sunnuntai-iltana, jolloin kävelimme rautatieasemalle Sannaa ja Petteriä vastaan.  Pitkä matkapäivä hyppylennolla Milanoon ja sieltä junalla Triesteen oli mennyt hyvin, mutta matkalaisia väsytti.  Keinuvan yön jälkeen päätimme viettää päivän Triestessä, vaikka myrsky alkoi jo helpottaa ja aurinko paistoi.  Kävelimme kaupungilla ja vierailimme sen keskellä kukkulalla olevassa San Giuston linnoituksessa (rakennettu 1400- 1600-luvuilla) museoineen.  Lounasaikaan kävimme kanavan varrella olevan trattorian terassilla nauttimassa aidot italialaiset pizzat, Sannan ja minun valitsemat ”merenpohja” nimiset kuorimattomine simpukoineen maistuivat ”taivaallisilta”.  Teimme myös mielenkiintoisen matkan kaupungin keskustasta lähtevällä raitiovaunulla, joka muuttui kesken matkan funikulaariksi. Se kipusi 330 m korkealla olevaan Opicinan kylään matkan kestäessä noin 20 minuuttia.  Vanha rata on avattu jo 1902 ja rinteellä sekä kylässä olevat asukkaat käyttävät sitä edelleen vilkkaasti.  Kylältä oli mukavat näkymät kaupungille ja Triesten lahdelle.  Kuluvalla viikolla purjehdimme pohjoista Italian rannikkoa kohti saappaanvarren kainalossa olevaa Venetsiaa, josta Sanna ja Petteri sitten lähtevät kyydistämme kotimatkalle.             

 

15.5               Trieste, Marina San Giusto – Grado, Marina San Vito

                      10.40 – 16.00, 31 M, loki 13262

SW 6-8, aurinkoista 22C, meri 17C

Paikkamerkintä kartalla: 237

 

Sannan ja Petterin ensimmäinen purjehduspäivä oli aurinkoinen.  Sopivan reippaassa vastatuulessa nautiskeltiin purjein Petterin ja Arin vaihdellessa ruorissa.  Tänään suuntasimme Gradon pieneen kaupunkiin.  Matka oli lyhyt, suoraa tietä vain alle 20 mailia, joten kiirettä ei ollut vaikka kryssien kertyi matkaa reilusti enemmän.  Pohjois-Italian rannikko on matalaa suistoaluetta.  Grado sijaitsee saarella, matalan laguuni-alueen reunalla, jolta on kannaksia ja siltoja pitkin yhteys mantereeseen.  Lähestyessämme kaupunkia mereltä väylää pitkin, oli syvyys vähimmillään vain 2,6 metriä.  Valitsimme muutamasta satamavaihtoehdosta väylän reunalla ensimmäisenä olevan Marina San Viton, jossa saimme jäädä sisääntulossa olevaan vastaanotto laituriin kylkikiinnitykseen.  Iltakävelykierros ensin merenpuolella olevalle pengerretylle kävelytielle pitkine hiekkarantoineen ja sieltä vanhaan kaupunkiin, osoitti Gradon olevan todella viehättävä.  Kujilla on mukavannäköisiä pieniä trattorioita, vanhojen talojen ikkunalaudoilla kauniita kukkaistutuksia ja kaupunkia halkoo kanava, jonka rannoilla on molemmin puolin kiinnitettynä kymmeniä kalastuslaivoja ja kalapaatteja.  Kaupungissa on pieniä hotelleja ja se on varmasti suosittu sesonkiaikaan kesällä, nyt vielä on rauhallista.  Sanna jo mieli jäädä huomiseksi tänne, hiekkarantakin näytti niin upealle.   Veneellä nautittiin yksinkertaista, mutta niin hyvää italialaista ruokaa: tuorepastaraviolia, parmankinkkua ja tomaatti-mozzarella salaattia.  Italiassa kaupoista kannattaa ehdottomasti ostaa mozarellaa irtotavarana palvelutiskiltä, maku on paljon parempi kuin valmispakatun.                

 

16.5               Grado, tuulista ja sateista 16C

 

Aamulla heräsimme sateiseen ja tuuliseen päivään.  Tuuliennuste lupasi 14-17 m/s bora tuulta (NE), joka illalla helpottaisi.  Päätimme jäädä satamaan jo siitäkin syystä, että täällä Adrianmeren pohjukassa on vuorovesivaihtelu 0,6 m joskus jopa 1 m ja matalalla lähtöväylällä isossa aallokossa voisimme osua pohjaan.  Muualla Välimerellä ei vuorovesivaihtelua juurikaan ole ollut.  Tästä ei tullut Sannan toivoma hiekkarantapäivä, mutta keksittiin muuta tekemistä, pelattiin korttia, käytiin kaupassa ja netissä, saunottiin.  Illalla sade lakkasi ja kävelimme vanhaan kaupunkiin, josta löysimme mukavan trattorian, joka täyttyi italialaisista perheistä ja matkalaisista.  Taas nautittiin koko joukolla kulholliset herkullisia sinisimpukoita.  

 

17.5               Grado, Marina San Vito – Venetsia, Marina di Lio Grando

9.20 – 17.10, 50 M, loki 13312

SE 4-6, aurinkoista 23C, meri 17C

Paikkamerkintä kartalla: 238

 

Lähdimme matkaan yläveden aikaan tyynessä ja aurinkoisessa säässä.  Ajaessamme ulos Gradon laguunista merelle ihailimme suistoalueen takana kauempana mantereella olevaa Alppien vuorijonoa, joista korkeimmat olivat lumen peitossa.  Tullessamme aurinkoisessa mutta utuisessa säässä emme niitä nähneet.  Tänään suuntasimme suoraan kohti Venetsiaa, jonka lähellä olevasta satamasta Ari oli varannut meille paikan 4 vuorokaudeksi jo maaliskuussa.  Venetsiassa on parhaillaan menossa America´s Cup purjehduskilpailu ja siksi satama oli syytä varata hyvissä ajoin.  Alkumatka purjehdittiin leppeässä sivumyötäisessä tuulessa.  Aurinkoisessa säässä Sanna tarkeni ottaa bikineissä aurinkoa tuulensuojassa.  Purjehdimme rannikon suuntaisesti useamman mailin etäisyydellä matalahkosta rannasta, jossa kuitenkin erotimme välillä kaupunkeja korkeine hotelleineen ja hiekkarantaa.  Iltapäivällä heikossa tuulessa käynnistettiin moottori, että ehtisimme illaksi perille.  Venetsian kaupunki sijaitsee Italian saappaanvarren kainalossa saariryppäässä suuressa Venetan laguunissa (40x8 km), jonka erottaa merestä kapeat kannakset ja saaret.  Matalassa laguunissa on monia muitakin saaria (kaikkiaan 34) ja suuri osa lahdesta on laskuvedellä kuivilla.  Lähestyessämme laguunin sisäänajoväylää näimme America´s Cup purjeveneiden harjoittelevan suihkien väylän vieressä.  Huviveneitä ja pieniä laivoja oli lähistöllä katsomassa ja helikoptereita pörräsi ilmassa.  Mekin menimme lähemmäksi kuvaamaan, ennen kuin ajoimme sisään laguniin.  Satamapaikkamme Marina di Lio Grando on vain parin mailin päässä sisäänajosta mantereen puolella.  Ari soitti satamaan ja meille viittoiltiin kylkikiinnityspaikka matalan satama-altaan suulta.  Sataman kaverit sitoivat lankut poikittain fenderiemme suojaksi vuoroveden vuoksi.  Matalimmillaan syvyyttä on vain 2,2 m, mutta se riittää meille.  Pienehkö satama on lankkulaitureineen ja paaluineen vanhahko, mutta toimiva ja palvelut suihkuineen ym. hyvät.  Suurin osa veneistä on paikallisten, vain muutamassa muussa veneessä on asukkaita.  Rannalla tien varressa on mukavannäköistä omakotitalo asutusta ja laiva Venetsian keskustaan, San Marcon torille, lähtee noin kilometrin päästä.  Lähiympäristöstä näytti tulevan busseja, joista ihmiset jatkavat laivalla kaupungin keskustaan.                

 

18-21.5          Venetsia ja Marina di Lio Grando (pe-ma), aurinkoista 24C su iltana-ma sadetta 17C

 

Tasan 4 vuotta sitten lähdimme Tarinalla kohti Välimerta, nyt meillä on enää reilu viikko aikaa ”asua” tällä merellä, nautitaan siitä!  Vietimme perjantain ja lauantain Sannan ja Petterin kanssa tutustuen kauniiseen Venetsiaan.  Molempina aurinkoisina aamupäivinä lähdimme laivalla ns. motonavella (isot kaksikerroksiset alukset, joilla liikennöidään laguunisaarilta Venetsian keskustaan) kaupunkiin, matkan kestäessä puolisen tuntia.  Laiva ei poikkeuksellisesti liikennöinyt iltapäivällä 12-18 lainkaan, koska America´s Cup purjeveneet kisasivat kaupungin edustalla.  Se ei meitä haitannut, päinvastoin, sillä katsottavaa ja koettavaa oli niin paljon.  Heti saapuessamme San Marcon aukion laivapysäkille vastassa oli turistien tungos.  Ei ihme, sillä 65.000 asukkaan kaupungissa käy vuosittain 14.000.000 turistia!  Liikkuminen kanavakaupungissa tapahtuu joko kävellen tai vesitse.  Onneksi ostamillamme 3 vrk julkisen liikenteen lipuilla (35 euroa /hlö) pääsi liikennöimään motonavien lisäksi vaporetoilla (pienehkö vesibussi), jotka liikennöivät myös Venetsian keskustan läpi vilkkaalla Canal Grandella.  Näiden käytännön kulkuneuvojen lisäksi kokeilimme myös ajelua gondolilla.  Gondoleita on ollut olemassa ainakin tuhannen vuoden ajan, ja edelleen on voimassa ikivanhoja määräyksiä niiden valmistuksesta käsityönä samaan malliin: koko, muoto, materiaalit (siinä on 280 erillistä puuosaa) ja musta väri.  Käytännössä niitä käytetään enää turistien kuljetuksiin ja ns. traghettireiteillä Canal Granden yli.  Ajelu on kallis (saimme tingittyä 100 euroon/ 40 min ajelu meille neljälle), mutta ehkä mieliinpainuvin kokemus ja tavallaan matka Venetsian menneisyyteen.  Gondoleilla pääsee kapeisiin kanaviin ja oli hienoa lipua matalien siltojen ali taitavan gondolieerin ohjauksessa.  Tungoksen häly oli tipotiessään, vesi liplatti, gondolieerit huutelivat toisilleen tervehdyksiä ja livuimme idyllisten vanhojen talojen välissä ja ohitimme upeita palatsimaisia rakennuksia.  Täytyy vain ihmetellä miksi Venetsia on aikanaan rakennettu näin haastavaan ympäristöön, soisen laguunin yli sadalle alavalle saarelle.  Kävimme tutustumassa San Marcon aukion vieressä olevaan loisteliaaseen Dogen palatsiin.  Palatsi ilmensi tarkoituksellisesti dogen, Venetsian tasavallan kulta-ajan valtionpäämiesten, mahtia ja on gotiikan mestariteos.  Se on rakennettu 1300- ja 1400 –luvuilla, jolloin Venetsia oli Välimeren vaikutusvaltaisimpia kaupunkivaltioita.  Palatsin lukuisien salien mittaamattoman arvokkaat seinämaalaukset tekivät myös meihin vaikutuksen.  Hieno kokemus oli myös ajaa vaporetolla vilkkaalla Canal Grandella vesitaksien, traghettojen, poliisi- ja ambulanssiveneiden suihkiessa ohi.  Välillä vaporetot olivat niin täysiä, että piti odottaa pysäkillä seuraavaa vuoroa.  Onneksi ruuhka helpotti kun käveli aivan ydinkeskustan ulkopuolelle.  Esimerkiksi Sannan ja Petterin käydessä Galleria Accademiassa, kävelimme rauhallisia kujia pitkin Canal Granden alkupäähän niemekkeeseen seuraamaan America´s Cup veneiden kisaa.  Ruokailu Venetsiassa oli turismista huolimatta kohtuuhintaista ja hyvää, kun valitsi paikan oikein.  Sannan mielestä ”Spaghetti alle vongole” (spagetti sinisimpukoilla) oli parasta mitä Italiassa on syönyt ja annoksen sai 12-13 eurolla.  Sunnuntaiaamuna saatoimme Sannan ja Petterin Venetsian keskustan juna-asemalle.  Matka veneeltä sinne kesti pari tuntia, ensin motonavella, joka joutui odottelemaan soutukilpailijoiden (gondolin näköisiä veneitä) ohimenoa ja sitten vaihto vaporettoon.  Hyvästeltyämme heidät kotimatkalle Milanon kautta Helsinkiin, jäimme taas kahdestaan.  Hyppäsimme vaporettoon, jolla matkasimme Venetsian pohjoispuolella olevalle Muranon lasitehdas saarelle.  Matkalla ohitimme Isola (saari) di San Michellen, joka on kaupungin hautausmaa.  Maailmankuulua Venetsian lasia on valmistettu Muranon muodostavassa saarten ryppäässä vuodesta 1291.  Taidelasia, koruja ja koriste-esineitä myyviä liikkeitä on Muranon kanavien varrella kymmenittäin.  Ari mieli lasista purjevettä, jollaisia oli nähnyt kaupungin liikkeissä, mutta hinta ja kotona tilanpuute sai hänet rauhoittumaan.  Keskityimme vain ihailemaan ja ostamaan pieniä korutuliaisia ”nuorisolle”.  Palatessamme illansuussa vaporetolla veneelle alkoi sadella vettä.  Päätimme jäädä vielä seuraavaksi päiväksi satamaan ja pitää ns. huoltopäivän; siivota, pestä pyykkiä ja venettä.  Maanantai, synttäripäiväni, valkeni harmaana ja sateisena.  Sateiden välissä pyöräilimme sataman polkupyörillä muutaman kilometrin päässä olevaan kylään supermarkettiin.  Petteri ja Ari olivat käyneet siellä jo aiemmin ”tiedustelukäynnillä”.  Synttärileivosten ja ruokien lisäksi matkaan lähti pyöräkoriin muutama laatikko italialaisia viinejä kotiin viemisiksi.                     

 

22.5               Venetsia, Marina di Lio Grando – Porto Santa Margherita, Marina 4

9.30 – 14.30, 30 M, loki 13342

SE 2-4, puolipilvistä 22C

Paikkamerkintä kartalla: 239

 

Päätimme purjehtia Venetsiasta takaisinpäin yhdellä välietapilla ennen Slovenian Koperiin menoa.  Valitsimme kohteeksi Italian rannikon Gradosta tullessa ohittamamme Porto Santa Margheritan.  Meri oli lähes tyyni, vain maininki keinutti venettä ja jouduimme ajamaan koneella.  Matalahkolla rannikolla ohitimme jälleen kaupunkeja hiekkarantoineen ja aurinkovarjoriveineen.  Tuuli oli kuljettanut jostain oksia ja juurakoita ja jouduimme väistelemään niitä yhtenään.  Porto Santa Margheritaan ruopatun sisäänmenoväylän jälkeen toisella puolella on heti Marina 4:ään johtava kanava ja hieman myöhemmin haarautuu kanava Caorleen, entiseen kalasatamaan kaivettuun ja rakennettuun toiseen palvelusatamaan.  Käännyimme Marina 4:ään johtavaan kanavaan, jonka suulla sisään/ulos menevät kapeat portit olivat kiinni ja päällä oli kävelysilta.  Marinasta ei vastattu puhelimeen eikä VHF 16 kanavalle, joten soitimme sumutorvea satamakirjan neuvon mukaisesti (jos kävelysilta kiinni).  Mitään ei tapahtunut ja pyörimme ahtaassa altaassa.  Aioimme juuri lähteä tutkimaan Caorlen sataman tilannetta, kun ystävällinen rouva pysäytti auton ja huusi meille.  Virtausportit aukeaa vasta kun vesi on laskenut tietylle korkeudelle ja katsottuaan papereista hän arveli sen tapahtuvan parinkymmenen minuutin kuluttua.  Näin siis satamassa pidetään vuorovesivaihtelussa vedenkorkeus tietyissä rajoissa.  Porttien auettua ajoimme pitkähköön satamakanavaan, jossa näytti olevan asuinrakennusten pihojen edessä laitureissa purje- ja moottoriveneitä.  Satama-altaassa meillä oli edelleen vaikeuksia, kun kukaan ei viittoillut paikkaa eikä vastannut puhelimiin.  Huutelimme telakan työntekijälle, joka auttoi meidät väliaikaiselle paikalle.  Satamamiehet olivat kuulemma lounastauolla.  Heti klo 15 jälkeen satamakaveri tuli sitten opastamaan meidät paalukiinnityspaikalle laituriin.  Alkuvaikeuksista huolimatta satama on hyvä ja erittäin suojainen.  Asuttaja vierasveneitä ei täälläkään juuri ollut vaan paikallisten ja pitempiaikaisessa säilytyksessä olevia.  Itse kaupunki oli meistä tylsä lomakeskus hotelleineen.  Ei mitään vanhaa kaupunkia, vain 1970-1980 –luvun taloja, jotka nyt näyttivät olevan lähes tyhjillään ja kaduilla oli aivan hiljaista.  Pilvisenä iltana aution hiekkarannan aurinkotuolirivit eivät myöskään houkutelleet.               

23.5               Porto Santa Margherita, Marina 4 – Koper, Marina Koper, SLOVENIA

10.00 – 15.40, 40 M, loki 13382

NW 2-4, puolipilvistä 22C, aamulla sadekuuro, meri 17C

Paikkamerkintä kartalla: 240

 

Aamulla lähdimme sadekuuron saattelemana Tarinan viimeiselle legille Välimerellä.  Marina 4:n virtausportit ja kävelysilta olivat aamupäivällä auki, kuten meille oli satamasta kerrottu.  Meri oli lähes tyyni joten oli ajettava koneella, mutta onneksi sade lakkasi.  Iltapäivällä pääsimme vielä nauttimaan lämpimästä säästä pilviverhon revettyä ja auringon tullessa esiin.  Haikeana tunteilin Arille viimeisestä purjehduksesta omalla veneellä tällä ihanalla merellä, kuten usein tämän kevään aikana.  Ari uhkasi leikillisesti heittää minut sinne jos jatkaisin, hän kun kuumeisesti jo mietti tulevien päivien hommia ja Tarinan purkua rekkakuljetusta varten.  Pienehkö Marina Koper on kaupungin sydämessä ja Slovenian ainoan ja vilkkaasti liikennöidyn rahtisataman vieressä. Palvelusatamassa jo tiedettiinkin, että Sleepyn rekka-auto, jolla Tarina kuljetetaan Saksaan, olisi tulossa seuraavan viikon alussa.  Huomenna aloitetaan purkuhommat.    

 

24-30.5          Koper ja Marina Koper (to-ke), aurinkoista ja lämmintä 25C

 

Pienehkössä Marina Koperissa kaikki näyttää toimivan mallikkaasti.  Sataman tekninen päällikkö Goran tuli heti torstaiaamuna kysymään mitä palveluita heiltä tarvitsemme.  Maston irrotus sovittiin tehtäväksi lauantaina ja Tarinan nosto rekkaan seuraavana tiistaina, kun Sleepyltä tilaamamme auto saapuu satamaan.  Nauticatilta ja satamasta kuulimmekin, että 3 uutta Nauticat venettä (2 kpl 33, 1 kpl 441) tulee Slpeepyn rekoilla seuraavana maanantai-iltana ja yksi autoista ottaa sitten meidän Tarinan kyytiinsä.  Arin kyseltyä Goranilta, mistä ja mitä slovenialaisia viinejä kannattaa hankkia kotiin viemisiksi, lupasi hän kyydin suureen viinikauppaan Vinakoperiin.  Kun en ollut mukana estelemässä, tuli Ari kärryn kanssa jossa oli viinilaatikoiden lisäksi hänen jo Italiassa himoitsema ilmakuivattu kinkku (6kg!), jota täällä kutsutaan prsut nimellä.  Aurinkoisessa ja helteisessä säässä on tehty kuljetusvalmisteluja; puomit kiinnitetty veneen kannelle, keulapurje ja muut tavarat kuten kumivene, köydet ja perämoottori lastattu sisätiloihin.  Maston irrotus onnistui lauantaina muuten hyvin, paitsi että ainakin yksi johdoista meni poikki minun ollessa sisällä vahdissa (helskutti!).  Masto käärittiin Etolasta hankittuun muovikelmuun ja vaijerit laitettiin lenkille kuljetuslavalle.  Välillä on ennätetty tutustua myös Koperin viehättävään kaupunkiin.  Vanhakaupunki on sataman vieressä.  Keskusaukion talot ja kirkko kellotorneineen ovat kauniita.  Taas kiivettiin kellotorniin (täällä hyvät teräsportaat), josta ihailtiin maisemia punatiilikattoisten talojen yli merelle ja rahtisatamaan.  Uusi kaupunki marketteineen ja palveluineen muistuttaa suomalaisia kaupunkeja.  Muutamana iltana kävimme syömässä vanhankaupungin idyllisillä kujilla Slovenian keittiön antimia, joka tuntuu olevan maukas sekoitus Italian, Kroatian, Itävallan ja Unkarin keittiöistä.  Sataman viereisellä uimarannalla oli helteisinä päivinä vilskettä, jota seurasimme välillä Tarinan takakannelta.  Monet uskaltautuivat jo uimaan vaikka merivesi on vieläkin vain 16-17C.  Joka ilta uimarannan hiljettyä, tuli iäkäs pitkätukkainen mies auringonlaskun aikaan klo 20.40 rannalle ja aloitti saman rituaalin.  Wallandereja ja muita dekkareita luettuani näytti vähän pelottavalle, mutta ilmeisesti halusi vain joogata ja venytellä oman ohjelman mukaan.  Kaiken kaikkiaan olemme olleet sen verran kiireisiä ja hermostuneita venehommien kanssa, että naapurikaupunkiin tutustuminen on jätetty väliin. Vasta maanantaina illansuussa saimme satamasta tietää, että Sleepyn rekat ovat ainakin päivän myöhässä.  Koska Saksassa oli helluntai, saimme vasta tiistaina Sleepyltä tiedon, että autot ovat Itävallan tietöiden vuoksi myöhässä. Kaksi rekoista saapui Nauticat 33 veneiden (ja etu/ taka-autojen) kera tiistaina illalla mutta suurin, johon Tarina lastataan, tulisi vasta aikaisintaan keskiviikkona.  Satamassa oli tiistai-iltana vilkasta, tultuamme kaupungilta oli Nauticatit jo laskettu mereen ja venäläiset omistajat ja slovenialainen välittäjä hyörivät veneiden kimpussa.  Herätessämme huonosti nukutun yön jälkeen keskiviikkona auringon noustessa (klo 5), oli satamassa kaikkiaan 5 rekka-autoa kuskien nukkuessa ajokopeissa; 2 Sleepyn tyhjää autoa, 1 rekka lastattuna lähtevällä purjeveneellä ja 2 rekkaa uudet Bavariat lastinaan, jotka tulivat juuri herätessämme.  Myöhemmin aamulla saimme tietää, että meidän auto ei tulisi vielä tänään keskiviikkona, vaan torstaina.  Meillä on jo maaliskuussa Suomesta hankitut junaliput Slovenian Ljubljanasta (lähtö 30.5 torstaina 11.30) Euroopan halki junan vaihdolla Saksan Hampuriin (tulo pe 8.00) ja sieltä 1,5 h junamatka Kieliin.  Päätimme lähteä nyt keskiviikkona bussilla tutustumaan Slovenian pääkaupunkiin Ljubjanaan, koska emme kuitenkaan ennättäisi olla katsomassa Tarinan nostoa rekkaan.  Sataman Goran tiimeineen lupasi vetää Tarinan nostopaikalle ja hoitaa noston.  Nauticatin slovenialainen välittäjä lupasi myös Arille seurata lastausta.  Hän odotti yhtä innolla rekan tuloa, josta purettaisiin hänen Nauticat 441 veneensä.  Pakkasimme reppuihin viikon vaateet, koska saimme arvion että Tarina olisi Kielin lähellä olevassa Laboen satamassa vasta ensiviikon puolivälissä, koska viikonloppuna rekka ei voi ajaa (joko kuskilla vapaata ja/ tai teillä ja tunneleissa ei saa silloin ajaa ylileveitä kuljetuksia).  Ennen lähtöä saimme vielä varattua netillä hotellihuoneen Ljubjanan keskustasta kävelymatkan päässä rautatieasemalta.  ”Interreilaajat” lähtivät matkaan Tarinan jäädessä odottamaan Koperin satamaan.

Toukokuun viimeiset päivät jatkuvat kesäkuun lokikirjan alussa.                                 

                                                   

 

©2021 tarina - Putteri (MMD Networks Oy)