Lokikirja 2012 kesäkuu

 

30.5-5.6         ”Interreilaajat” matkaavat Slovenian Ljubljanaan, Itävallan Villachiin ja Alppien läpi Saksan Mynscheniin, Hampuriin ja sieltä Kieliin ja Kielin lahden suulla olevaan Laboeen (ke-ti) ja Tarina saapuu Laboen satamaan (ti), alkumatka hellettä (26C), mutta Saksassa kylmää (12C) ja tuulista

 

Matka Euroopan halki sujui yleisillä kulkuneuvoilla mutkattomasti ja helposti.  Ilman ylimääräisiä pysähdyksiä se olisi vienyt vain reilun vuorokauden. Lähdimme keskiviikkona puoliltapäivin Koperin satamasta reput selässä juna- ja bussiasemalle, josta bussi Ljubljanaan sattui lähtemään ensin ja hyppäsimme siihen.  Pikkubussilla matka taittui joutuisasti (vain muutama muu matkustaja) noin 1,5 tunnissa.  Sisämaahan ajaessamme maaseutu näytti vehreältä ja talot siisteiltä.  Pääkaupunki Ljubljana (300.000 as.) on pienen maan (1,9 milj. as.) keskellä ja oli positiivinen yllätys.  Ennätimme iltapäivän, illan ja seuraavan aamun aikana tutustua kompaktiin ja viehättävään itävaltalaisvaikutteiseen vanhaan keskustaan, joka levittyy Ljubljanica-joen molemmin puolin.  Pienehkö hotelli Emonec oli hyvä valinta; sijaitsee vanhankaupungin sydämessä, on siisti ja edullinen.  Yllätykseksi tapasimme siellä pari suomalaista matkaseuruetta.  Kaupunkia voikin helposti suositella vaikka viikonloppu matkakohteeksi.  Toisaalta se on myös oiva paikka Sloveniassa matkustavalle; tunnin tai parin automatka vie meren rannan vanhoihin kaupunkeihin, sisämaan vuorille vaeltamaan tai laskettelemaan sekä muihin retkikohteisiin vauraalla maaseudulla, eikä liika turismi ole pilannut sitä.  Torstaina puoliltapäivin (11.30) lähti junamme Ljubljanasta kohti Itävallan rajaa ja sen takana olevaa Villachin pientä kaupunkia.  Matka rajalle kesti noin 1,5 tuntia ja konduktöörin vaihdon jälkeen uuden itävaltalaisen tarkastettua (suomesta ostetut) lippumme, olimmekin jo Villachissa jossa meillä oli 4 tunnin junanvaihto.  Ehdimme tutustua kivannäköisen kaupungin vanhaan keskustaan jossa torilla oli keramiikkamessut ja paljon ihmisiä liikenteessä.  Seuraava reilun 4 tunnin junamatka Villachista Saksan Mynscheniin oli upea.  Rata nousi melko korkealle, meni Alppien läpi pikkupätkiä tunnelissa, mutta suurimman osan ajasta pystyimme ihailemaan ohikiitäviä lumipeitteisiä vuoria, puroja ja laaksoissa olevia idyllisiä alppikyliä ja kaupunkeja.  Mahtavaa, vihdoinkin olin 35 vuoden jälkeen (huh, voiko olla?) samoissa maisemissa kuin opiskelukesänä, jolloin olin Mynschenissä töissä.  Tuolloin kävin muutamana viikonloppuna vuoristo vaelluksilla ja kipusin jopa 2600 m Alpspitzen huipulle.  Siitä asti olen ajatellut vielä käyväni Alpeilla ja Arin kanssa pohdittiin milloin ja miten unelma toteutetaan.  Itävallan ja Saksan rajalla konduktööri taas vaihtui paikallisen maan mukaan nyt saksalaiseen.  Mynschenissä meillä oli 0,5 tunnin tiukka junanvaihto, joten siellä en ehtinyt haikailemaan opiskeluaikojen perään paitsi muistelin vastaavaa Myncshen –Hampuri yöjunamatkaa.  Silloin matkustin opiskelijabudjetilla istumapaikalla, nyt meillä oli makuupaikat.  Makuuvaunu oli kaksikerroksinen ja kahden hengen makuukopin tilat oli tosi ahtaat.  Hyvin kuitenkin nukutti ja aamulla konduktööri jakoi runsaat aamupalakassit kahveineen hytteihin.  Saapuessamme perjantaiaamuna Hampuriin oli etelän lämmin sää vaihtunut kylmään ja koleaan.  Päätimme jäädä kaupunkiin seuraavaksi yöksi ja jatkaa Kieliin lauantaina.  Aseman lähellä olevasta Generator hostellista löytyi kohtuuhintainen kahden hengen huone.  Modernit siistit tilat ja nuorekas seura sopi meille, oltiinhan mekin reput selässä ”interrail” matkalla.  Päivällä kierreltiin kaupungilla ja alkuillasta käytiin paikallisten suosimassa lähikuppilassa syömässä. Hostellin mainostama illan pubikierros jätettiin väliin ja käytiin ajoissa nukkumaan.  Lauantaina jatkettiin junamatkaa Hampurista Kieliin (1,5h) ja sieltä laivalla (1 h) Kielin lahden suulla olevaan pieneen ja viehättävään rantakylpyläkaupunkiin Laboeen.  Varasimme edellisenä päivänä sieltä edullisen hotellihuoneen (mukava perhehotelli Haus Erholung) kolmeksi yöksi, koska Sleepy arvio Tarinan tulevan tiistaina Laboeen.  Sunnuntai ja maanantai kuluivat tutustuessa Laboen nähtävyyksiin eli saksalaiseen sukellusveneeseen ja merisotien muistomerkkiin sekä museoon ja käydessä Kielissä ostoksilla.  Maanantaina saimme varmistuksen, että Tarina saapuisi seuraavana yönä.  Innokkaina olimme heti aamulla Laboen satamassa, jossa Sleepyn rekka Tarina kyydissä odottelivat kuskin vielä nukkuessa.  Iltapäivällä oli vene jo saatu sataman nosturilla onnellisesti Itämereen, masto pystytetty paikalleen ja alustava rikaus tehty niin että pystyimme ajamaan sen satamasta varatulle paikallemme.  Hieno homma, Tarina näytti ainakin päällisin puolin selvinneen hyvin kuljetuksesta ja pääsimme jatkamaan veneen laittamista lähtökuntoon kotimatkalle. 

 

6-8.6              Laboe ja Yachthafen Laboe  (ke-pe), puolipilvistä ja koleaa pe aurinkoista 18C, mutta välillä sadekuuroja, meri 13-14C

Paikkamerkintä kartalla: 241

 

Keskiviikkona ja torstaiaamuna kiirehdimme purkamaan ja asentamaa keulakajuutassa ja muualla veneessä olleet tavarat paikalleen ennen Eijan ja Hannun tuloa kyytiimme loppumatkaksi. Ari asensi maston sähkökaapelit ja onneksi vain telkkarin koaksiaalikaapeli oli mennyt poikki, joten kaikki navigointiin ja turvallisuuteen liittyvät laitteet (tutka, VHF, kulkuvalot) toimivat.  Eija ja Hannu lensivät Hampuriin ja saapuivat torstai iltapäivänä Kieliin junalla, jossa olimme heitä vastassa.  Laivamatkalla Laboeen näimme useita hienoja puupurjelaivoja, jotka tulivat ”Kielin viikko” tapahtumaan.  Perjantai kului lähtövalmisteluissa Arin ja Hannun laittaessa keulapurjeen ja kumiveneen paikalleen ja säätäessä rikiä.  Eijan kanssa teimme listaa merimatkan ruokatarvikkeista ja kävimme koko joukolla sataman kärryjen kanssa supermarketissa.  Hannun tuomalla koaksiaaliliitoksella saatiin telkkarikin toimimaan, joten EM jalkapallon seuranta onnistuu, jos satamissa lähetykset näkyvät.  Illalla juhlistimme Itämeren matkan aloitusta ja kävimme syömässä modernisti merihenkeen sisustetussa Ocean11 rantaravintolassa herkulliset kampela-annokset.        

 

9-10.6            Laboe, Yachthafen Laboe – Bornholm, Hammerhavnen, TANSKA

10.10 (9.6) – 13.50 (10.6), 191 M, loki 13573

SW 9-12 (9.6) puolipilvistä, yöllä SW 4-6 sadekuuroja, SW 5-8 aurinkoista 17C

Paikkamerkintä kartalla: 242

 

Lähtiessämme Laboesta oli Kielin lahden suulla paljon purjeveneitä kisaamassa ja leijasurffaajat suihkivat vauhdilla editsemme.  Sää oli puolipilvinen ja reipas myötätuuli vauhditti menoamme.  Matka eteni 7 solmun vauhdilla täysillä purjeilla koko päivän.  Ohitettuamme Fehmarnin saaren alkoi vilkas laivaliikenne Tanskan salmien ja eteläisen Ruotsin editse menevällä väylällä.  Purjehdimme väylän sivussa kohti Tanskalle kuuluvaa Bornholmin saarta, jossa olisimme vasta seuraavana päivänä.  Onneksi olimme Eijan kanssa tehneet makaronilaatikon ”ajoruoaksi” joten pentterissä ei tarvinnut pitkään kokata keinuvassa veneessä, vaan nopea lämmitys pannulla riitti. Iltaa kohti sää ja meri muuttui tasaisen harmaaksi ja koleaksi.  Hetken ikävöin Välimeren turkoosia ja petrolinsinistä merta, tosin kyllä Itämeremmekin on aurinkoisella säällä todella kaunis.  Illalla klo 21 tuuli heikkeni ja käynnistimme moottorin.  Lämmittävän iltateen jälkeen menimme Arin kanssa muutamaksi tunniksi lepäämään, Hannun ja Eijan jäädessä ensimmäiselle vahtivuorolle.  Noustuamme torkahtelujen jälkeen puoliltaöin oli jo pimeää ja ohitimme juuri meressä olevaa tuulimyllypuistoa, jonka punaiset merkkivalot vilkkuivat riveinä.  Tuuli oli edelleen heikkoa ja jatkoimme moottorilla.  Laivaväylän laivojen valoja ja plotterin AIS näkymää oli mukava seurailla ajan kuluksi pimeässä ja koleassa yössä.  Joku purjevene (jolla oli AIS lähetin) näytti menevän viisi maili edellämme samaan suuntaan.  Hannu heräsi ennen klo kolmea vahtivuorolle ja nyt meille Arin kanssa uni maistui.  Muutaman tunnin jälkeen Ari nousi ja "pojat” hoitivatkin sitten loppuyön vahdin.  Herätessämme Eijan kanssa aamulla aurinko paistoi ja menimme mukavasti purjeilla.  Päivä kului seuratessa Bornholmin jyrkkätöyräisen ja vehreän saaren (20x28 km) lähestymistä ja valitessa satamakirjasta yöpymispaikkaa.  Saaren pääpaikka Rönne jätettiin väliin, vaikka emme ole aiemmin saarella vierailleet, ja valitsimme pohjoispäässä olevan pienen Hammerhavnen sataman ja kylän.  Satamassa olikin jo puolenkymmentä matkapurjevenettä (suurin osa saksalaisia), mutta mahduimme vielä kylkikiinnitykseen aallonmurtajan päähän.  Rannalla on vain muutamia taloja ja satamassa on uudisrakennustyöt käynnissä.  Väliaikainen matkavaunuun tehty suihkukoppi riitti kuitenkin virkistämään mielen ja kehon.  Sen verran olimme väsyneitä, että sataman läheisen kukkulan linnoituksen raunioita ihailtiin vain veneeltä käsin.  Pienten torkkujen jälkeen ”pojilla” oli ns. kisastudio eli katsoivat pentterissä innolla telkkarista EM-jalkapalloa kera virvokkein ja pikkusuolaisten, hurraa Kroatia voitti Irlannin.  Eija lueskeli ja minä lokikirjan kimpussa.                            

 

11.6               Bornholm, Hammerhavnen – Utklippan, RUOTSI

7.30 – 16.10, 58 M, loki 13631

SW 3-5, aurinkoista ja lämpimämpää 18C, meri 13-14C

Paikkamerkintä kartalla: 243

 

Meillä oli aurinkoinen ja mietotuulinen purjehduspäivä avomerellä.  Suuntasimme kaakkoon Ruotsin rannikon Karlskronan edustalla olevalle majakkasaarelle Utklippanille, jossa yövyimme myös 4 vuotta sitten mennessämme Välimeren suuntaan.  Tuuli oli lähes täysin myötäinen ja alkumatkasta jouduimme ajamaan moottorilla.  Ympärillä näkyi vain kaunis kimaltava meri ja kaukana muutamia purjeveneitä ja laivoja.  Iltapäivällä tuuli vähän reipastui ja innostuimme pitkästä aikaa käyttämään genaakkeria.  Hyvinhän se toimi ja saavutimme 5 solmun nopeuden heikossa tuulessa.  Kello 15 (suomen aikaa!) kohotimme Eijan ja Hannun kanssa kuohuviinimaljat Arin ja minun 7-vuotis hääpäivän kunniaksi.  Mahtaako sopu tämän etapin jälkeen vielä helpottua, vai tuleeko lisää haasteita Välimeren matkan päätyttyä?   Noin 20 km Karlskronasta merelle oleva uloin saari Utklippan on viehättävä kahdesta puuttomasta kallioisesta luodosta (molemmat n. 200x200m) ja niiden väliin jäävästä suojaisasta luonnonsatamasta muodostuva kokonaisuus.  Eteläiselle luodolle on aikanaan (ensimmäinen jo v. 1696) rakennettu majakka ja muutamia asuinrakennuksia majakanvartijoille perheineen.  Pohjoiselle luodolle on louhittu ja rakennettu 1937-42 turvasatama-allas kalastajille, joka on nykyään matkapurjehtijoiden ja huviveneilijöiden käytössä.  Edellisellä käynnillämme oli satamassa vain yksi muu vene (oli toukokuun loppu), nyt satama-altaan kylkikiinnityspaikat alkoivat olla jo vähissä tullessamme.  Illalla ruokailun jälkeen kävimme Arin kanssa sataman pikku jollalla ”häämatkalla” (sulhanen oli ensin vähän vastahakoinen!) eteläisellä luodolla Eijan ja Hannun jäädessä lämmittämään Tarinan saunaa.  Soutaessamme sinne tuli taksivene laituriin tuoden tusinan verran matkailijoita.  Entisessä majakanvartijan talossa toimi pieni ravintola ja siellä oli saaren edustajan konttori, johon Ari maksoi satamamaksun.  Maksut täällä Itämerellä ovat olleet edullisia (15-25 euroa/yö) verrattuna Välimeren satamien maksuihin.  Matkailijaryhmä osoittautui suomalaisiksi bisnesmatkalla oleviksi kavereiksi, jotka menivät ensin tutustumaan majakkaan oppaan kanssa.  Yritimme päästä mukaan, mutta kapeaan torniin ei saanut ottaa suurempaa ryhmää.  Jätimme majakan väliin ja ihailimme kallioisia rantoja lintuineen ja kauniine kukkineen.  Vastaamme tuli ornitologi, jolla oli pienen pieni lintu kädessä jonka hän oli juuri rengastanut.  Palatessamme rantaan oli lokki poikasen kanssa vallannut laiturille johtavan kivipolun ja rääkyi meille uhkaavasti.  Onnistuimme kuitenkin pääsemään ehjin nahoin jollaan emon lentäessä ympärillämme. Lokkeja on paljon ja niiden ääntely suorastaan kuuluu tällaisille luodoille.  Tarinan saunan löylyt maistuivat makeilta ja ilta kului seuratessa satamaan tulevia purjeveneitä, joita loppuillasta oli kaikkiaan 25.  Täälläkin suurin osa oli saksalaisia, muutamia tanskalaisia ja hollantilaisia. Satama-altaan reunat olivat täynnä jo alkuillasta ja loput rantautuivat toiseksi ja kolmanneksi ensimmäisen viereen.  Kello 22 jälkeen viimeisenä saapui suomalainen pariskunta Najad veneellään (Afrodite) ja viittoilimme heidät viereemme.  He olivat kotimatkalla Pietarsaareen haettuaan juuri hankkimansa käytetyn veneen Saksasta.

 

12.6               Utklippan – Kalmar

7.30 – 15.30, 52 M, loki 13683

SSE 3-7, aurinkoista 17C

Paikkamerkintä kartalla: 244

 

Aamu Utklippanilla oli kaunis, aurinko valaisi kauniisti majakkasaaren rakennukset, meri oli lähes tyyni ja hiljaisuuden rikkoi vain lintujen äänet.  Useat purjehtijat tekivät jo lähtöä ja sujahdimme kapeasta aukosta ulos merelle.  Suuntasimme koillisessa olevaan Ruotsin rannikon ja pitkän Öölannin saaren (140x10km) väliseen salmeen, jonka kapeimmassa kohdassa, Kalmarin kaupungin kohdalla, on n.8 km pitkä silta.  Alkumatkasta jouduimme heikossa myötätuulessa ajamaan moottorilla, mutta onneksi tuuli reipastui ja pääsimme mukavaa vauhtia genaakkerilla.  Aprikoimme jatkaisimmeko Öölannin saaren puolessavälissä olevaan Borgholmiin, joka olisi meille uusi satama, vai jäisimmekö Kalmariin yöksi.  Tarina tarvitsi tankkausta ja päätimme ottaa varman päälle ja ajaa Kalmarissa bensa-asemalle ja yöpyä siellä.  Rantauduttuamme satamassa kylkikiinnityspaikalle lähdimme koko joukolla kaupungille ja ruokakauppaan.  Neljän purjehduspäivän jälkeen Tarinan jääkaappi ammotti jo tyhjillään.  Meillä olisi arviolta 5 purjehduspäivää jäljellä ennen kotisatamaan saapumista ja olimme Eijan kanssa tehneet matkalla suunnitelman ruoista (kananrintaa, välimerenvuokaa, possupataa jne.) ja kauppalistan valmiiksi.  Palasimmekin veneelle reput ja kassit pullollaan loppumatkan eväitä.  EM jalkapallo-ottelut jatkuvat, joten Arilla ja Hannulla jälleen pentterin telkkarin ääressä kannustava ”kisastudio” ilta.      

 

13.6               Kalmar – Öölanti, Byxelkrok

                      7.20 – 14.00, 49 M, loki 13732

                      NW 2-4, aurinkoista 18C

                      Paikkamerkintä kartalla: 245

 

Aamulla lähdimme ajoissa etenkin kun Ari oli illalla sanonut kylkeemme kiinnittyneelle englantilaisvenenekunnalle, että lähdemme heti kello 7 jälkeen.  Kaverit heräsivät ja päästivät meidät merelle.  Alitimme Kalmarin sillan ja suuntasimme Öölannin pohjoispäässä olevaan menomatkalta tuttuun Byxelkrokin kylän satamaan.  Heikossa vastatuulessa jouduimme ajamaan koko päivän koneella.

Satamassa oli jo useita purjeveneitä ja iltapäivän ja illan mittaan täälläkin kylkikiinnityspaikat täyttyivät (saksalaisia, tanskalaisia, ruotsalaisia ja yksi jenkki).  Rannalla on kauniita punaisia ranta-aittoja, joissa muutamia krouveja ja kauppoja.  Jätimme krouvit täälläkin väliin ja nautittiin Eijan kanssa väsättyä Välimerenvuokaa veneellä ja käytiin kylällä kävelyllä.  Paikallisella Pelastuslaitoksella oli tulipalon sammutusharjoitus aallonmurtajan päässä, jota seurasimme illalla Tarinan takakannelta.  

 

14.6               Öölanti, Byxelkrok – Gotlanti, Lickershamn

                      7.50 – 17.10, 60 M, loki 13792

SSW 4-8, aurinkoista 18C, meri 14C

Paikkamerkintä kartalla: 246

 

Meillä oli pitkä ja aurinkoinen meripäivä ylittäessämme Öölannin ja Gotlannin välistä merialuetta, joka kapeimmillaan on 30M.  Päätimme jättää Gotlannissa Visbyn väliin ja purjehtia pohjoispäässä olevaan meille uuteen Lickershamnin kylän satamaan.  Alkumatkasta tuuli oli heikkoa, mutta reipastui ja pääsimme yli puolet matkasta mukavaa vauhtia myötäisessä nostamalla kannelle pakkaamaamme genaakkerin ylös.  Meno oli jälleen niin tasaista, että pystyimme kokkaamaan ja ruokailemaan salongin pöydän ääressä. Auringonpaisteessa merellä oli pitkästä aikaa hetken sortsikeli, mutta tuulen reipastuessa oli vedettävä vaatetta niskaan.  Päivä kului seuratessa laivaliikennettä ja loppumatkasta Gotlannin rannikon jyrkkiä rantatöyräsmaisemia.  Pienehkössä satamassa oli jo puolenkymmentä purjevenettä (Ruotsi, Sveitsi, Saksa, Suomi) rantautuneena poijupaikoille.  Söimme illalla possupataa, jota valmistettiin niin paljon että se riittäisi huomiselle päivälle, kun purjehdimme yön yli suoraan kohti Suomea.  Täälläkin rannassa oli punaisia ranta-aittoja, mutta mitään auki olevaa toimintaa niissä ei ollut.  Iltakävelyllä kylän raitillakin oli hiljaista.  Ajoissa nukkumaan ja toivotaan huomiselle hyviä tuulia kotimatkalle.

 

15-16.6          Gotlanti, Lickershamn –  Barösund, Fåfängudden, SUOMI  (ankkurissa)

7.40 (15.6) – 17.00 (16.6, Suomen aikaa), 224 M, loki 14016

NW 4-6 (15.6), yöllä W 1-4, W 3-5 (16.6), aurinkoista 18C/15C yö, loppumatkasta pilvistyi

Paikkamerkintä kartalla: 247

 

Sataman aamusuihkujen jälkeen lähdettiin raikkaina merelle ja kohti Suomea.  Tuuli oli mietoa, mutta sopivan myötäinen genaakkerille.  Sininen 100 neliön purjeemme nostettiin ylös ja miedossa tuulessa ja upeassa auringonpaisteessa purjehdittiin koko päivä mukavaa reilun 6 solmun vauhtia.  Ohitettuamme aamupäivällä Gotlannin pohjoiskärjen Fårön saaren olimme keskellä pohjoista Itämerta.  Hieno ilma kotiinpaluumatkalle; meri kimmelsi, taivas oli yhtä kuulas ja sininen kuin purjeemme ja meno oli tasaista.  Pohjoisen kesä ei vielä ollut kovin lämmin, joten ulkona ollessa piti pukea lämmintä ylle.  Välillä lämmiteltiin vuoronperään sisällä, syötiin possupataa salongin pöydän ääressä ja kahviteltiin, luettiin Eijan kanssa kirjaa ja naputtelin kannettavalla muisteluita lokiin.  Muita veneitä ei nähty koko päivänä, vain merta ja kaukana horisontissa kulkevia laivoja.  Ari ja Hannu kävivät nokosilla yöpurjehdusta varten, itse en ”kiireiltä” malttanut.  Illansuussa lähestyimme Suomenlahdelta Gotlannin ohi kulkevaa vilkasta laivaväylää ja purjehdimme väylän sivussa koko yön.  Parhaimmillaan plotterin AIS näkymässä näkyi lähes 30 laivaa, joiden ohimenoa noin 3 mailin etäisyydeltäkin oli mukava seurata.  Kello 22 Suomen aikaa auringon vielä paistaessa tuuli heikkeni ja vaihtoi suuntaa liian myötäiseksi.  Laskimme genaakkerin ja ajoimme moottorilla.  Alkoi lähes yötön yö, jota emme Arin kanssa olleet purjehtiessa kokeneet 4 vuoteen. Meri oli tyyni, aurinko laski paapuurin puolella mereen rusottaen taivaan purppuran eri väreillä.  Styyrpuurin puolella idässä taivas ja meri yhtyivät kuulakkaan sinisenä ja oli vain muutaman tunnin hämärää rusotuksen siirtyessä toiselle puolelle.  Hannu ja Ari nukkuivat 2-3 tuntia vuorotellen, Eija valvoi yli puolenyön ja itse maltoin mennä nukkumaan vasta auringon jo noustua.  Yöllä muistelimme Arin kanssa toukokuista menomatkamme yöpurjehdusta Gotlantiin, jolloin meno oli reippaassa myötäisessä hyytävän kylmää, vain 5C, nyt oli onneksi paljon lämpimämpää.  Herätessäni aamulla kahvintuoksuun aurinko paistoi ihanasti ja lähestyimme Suomen rannikkoa.  Tuuli oli edelleen liian myötäinen ja heikko purjehtimiseen ja ajoimme koneella.  Jussarön kohdalta ajoimme sisään saaristoon.  Pitkästä aikaa piti ruveta todella navigoimaan kapeilla väylillä.  Kyllä Suomen saaristo on repaleinen, aivan erilainen kuin ihana itäisen Välimeren saaristo, mutta todella kaunis.  Päätimme jäädä Barösundin väylän vieressä olevan saaren suojaisaan ja mökittömään poukamaan yöksi ankkuriin.  Huomenna purjehditaan kotisatamaan.

 

17.6               Barösund, Fåfängudden – Espoo, Soukka

9.30 – 15.50, 40 M, loki 14056

Var 4-5, harmaata ja sateista

Paikkamerkintä kartalla: 248

 

Paluupäivä kotisatamaan oli surkean harmaa ja sateinen.  Suunnaltaan vaihtelevassa ja heikossa tuulessa ajettiin moottorilla, turha kastella purjeita kun emme ehdi moneen viikkoon merelle niitä kuivattelemaan.  Satamaa lähestyessä vedimme leikkimielisesti kaikkien 14 maan liput saalinkiin, joissa olimme 4 vuoden matkamme aikana vierailleet.  Juuri rantautuessamme kotilaituriin alkoi sataa kaatamalla.  Meitä vastaan tullut ystäväpariskunta, Kaiju ja Eero Soukan Venekerhosta, kastuivat laiturilla samoin kuin Heidi ja Casper, jotka odottivat ja huutelivat laiturin portin takana.  Sen minkä Suomen kesä kasteli, kuivateltiin Tarinan salongissa kera Kaijun ja Eeron tuoman kuohujuoman.  Eija ja Hannu juoksivat sateessa rannalle heitä hakemaan tulleeseen autokyytiin.  Cassu oli innoissaan meidän ostamista jalkapallomaaleista ja vaatteista, joita piti heti kokeilla ja pelata niin että aikuisten seurustelusta ei meinannut tulla mitään.  Kaijun ja Eeron lähdettyä Casper auttoi ukkia korjaamaan liput saalingista ja laittamaan sähköt veneeseen.  Huomenna tullaan purkamaan matkatavaroita ja tuliaisia veneestä ja alkaa arki kotona.

 

Vuosia suunnittelemamme ja haaveilemamme reissu Välimerelle on päättynyt.  Vaikka Tarina oli matkalla juuri niin kauan kuin alun perin oli kaavailtu, oli minusta haikeaa tuoda vene pois tuolta ihanalta mereltä.  Sehän on tiedossa, että Ari on meistä se joka suunnittelee asioita aina eteenpäin minun muistellessa menneitä ja koettuja juttuja enemmän.  Onneksi matkan jutut on ”paperilla”, voi Arikin sitten joskus ehkä lueskella ja muistella.  4 vuoden matkan aikana vierailtiin 14 maassa ja Tarina oli kotimme lähes puolet eli noin 21 kuukauden ajan.  Tuosta ajasta vietimme Kreikan vesillä noin 7, Turkissa 3, Italiassa lähes 3, Espanjassa 2 ja Ranskassa ja Portugalissa noin 1 kuukauden, muiden maiden jakaessa lopun ajasta.  Maileja matkalla kertyi lähes 10.000 ja satamapaikkoja noin 250, yksin Kreikassa vierailimme 47 saarella.  Nyt on aika tehdä tilastoja, muistella menneitä, mutta ennen kaikkea myös suunnata tulevaan.                                              

 

                                                                                                                                          

                     

 

 

 

 

        

                         

©2021 tarina - Putteri (MMD Networks Oy)